Ihmiset on tänä päivänä niin kapeakatseisia ja inside-suuntautuneita, että uusien tuttavuuksien luominen on vaikeampaa kuin työpaikan saaminen menestyvästä yrityksestä.
Helpompaa on niillä, joilla on iso rinki ystäviä. Kaverien kavereihin on kätevää tutustua. Vaan kun joudut aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä, se on täyttä tuskaa.
Avoimet ja tutustumishaluiset ihmiset alkavat olla harvinaisuus. En nyt kohdista tätä naisiin enkä miehiin, vaikka toista niistä tarkoitan. Missä on se iloisuus ja aktiivisuus, jolla isämme ja äitimme toisensa löysivät?
Helpompaa on niillä, joilla on iso rinki ystäviä. Kaverien kavereihin on kätevää tutustua. Vaan kun joudut aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä, se on täyttä tuskaa.
Avoimet ja tutustumishaluiset ihmiset alkavat olla harvinaisuus. En nyt kohdista tätä naisiin enkä miehiin, vaikka toista niistä tarkoitan. Missä on se iloisuus ja aktiivisuus, jolla isämme ja äitimme toisensa löysivät?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomessa...
Täällä liikkuu niin paljon tyhjänjauhajia ja varattuja, joilla ei ole tarkoitusta löytää ketään. Ettei aika riitä helmien löytymiseen kun aika menee notata varattujen ja tyhjänjauhajien seulomiseen.
Joka alueella pitäis olla täydellinen. Pitää olla sopivasti kokenut, pitää olla hyvä työ/koulutus, pitää osata aina valita oikeat sanat, ei saa olla yhtään ujo, pitää olla Yberkova itsetunto... Pientäkään lipsumista noista ei sallita.
Unohdit lisätä tohon kirjoituksees, että mikäli sitten uskallatkin lähestyä toisia omana itsenäs, niin sua pidetään ihan kaistapäänä. Ja pahempi vielä jos satut olemaan selvinpäin! =) Helvetinmoinen paradoksi, eikö? Mutta voin kertoo, että ei se iso rinki ystäviä korvaa sitä yhtä, joka ois kaikista tärkein, ei ollenkaan. Itellä on tosi paljon ystäviä, jopa joskus tuntuu että liikaakin. Ja muutama todella hyväkin. Silti voi olla yksinäinen. Mä en oikeestaan oo koskaan yksinäinen, mutta se johtuu siitä että tykkään olla yksin omine harrastuksineni. Ihan vaan huvin vuoksi, ja sillon saa ainakin rauhoittua ja miettiä omia juttuja. Liika yksinäisyys on tietenkin liikaa, ja eri ihmiset kokee asiat ihan eri tavalla. Jollekin voi olla kamalaa olla pari päivää näkemättä kavereita, mutta mulle se on taas ihan ookoo. Ja mä olen sellanen, että juttelen ihan tuntemattomille, mulle on katos ihan sama pitävätkö sitten hulluna tai ei. =) Että kyllä meitä iloisia, ja oma- aloitteisia ihmisiä vielä löytyy. Parhaimmat ystäväni olenkin saanut mitä hullumpien sattumien kautta.