Täällä on ollut paljon keskustelua siitä kestääkö ihmissuhteet jos toinen lähtee esim. vaihtoon ulkomaille, yk-joukkoihin, tms.
Ensiksikin, se että toiselle tulee tilaisuus nähdä paikkoja omia kotinurkkia kauempana, sitä pitäis kumppanin osata arvostaa. Ihan varmasti se lähtevä osapuoli kuljettaa kotiin jäävää kumppania mukanaan mahdollisuuksiensa mukaan ja jakaa kokemuksiaan niin paljon kun voi. Ja aina voi varmasti mennä käymään. :)
Ensiksikin, se että toiselle tulee tilaisuus nähdä paikkoja omia kotinurkkia kauempana, sitä pitäis kumppanin osata arvostaa. Ihan varmasti se lähtevä osapuoli kuljettaa kotiin jäävää kumppania mukanaan mahdollisuuksiensa mukaan ja jakaa kokemuksiaan niin paljon kun voi. Ja aina voi varmasti mennä käymään. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täytyy myöntää, että ulkomaanvaihto on niitä kokemuksia, joista ei oikein voi luopua - edes oman kullan vuoksi, vaikka uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustmista vesittääkin se, että tulee kamalan ikävä. Eri asia sitten on, minkälaisia sitoumuksia voi ja haluaa toiselle esittää sitten kun lähtö alkaa olla ajankohtaisempaa.
Poikaystävä on kyllä sivulauseessa vihjannut jaksavansa odottaa ja haluavansa tulla käymään niin usein kuin voi, mutta kun kumpikin olemme opiskelijoita vielä, jo pelkästään rahatilanne estää tiiviimmän yhteydenpidon.
Täytyy kai sitten vain uskoa siihen vanhaan totuudentapaiseen, että " kaiken se kestää, kaiken se kärsii..." ? :)
mitä sit jos raha pilaa ja töitä ei löydy jotta pääsin sen luo? ja ei sekään voi tulla kun ei silläkään ole rahaa...
tää ei ole kivaa.. :((
oon tällä hetkellä vaihdossa yhdysvalloissa eikä meillä ole edes ollut puhetta hänen täällä käymisestä. Sen sijaan tulevaisuudesta vaihdon jälkeen on ollut puhetta ja todella toivon tämän jutun kestävän. oon ollu täällä vasta melko vähän aikaa mutta yhteyksissä oltu melkein päivittäin ja ikävä on kova :(
meillä kyllä ennen vaihtoaniki oli jo tosin joku 200 kilometriä välimatkaa.
ai joo, ja se 200 km ei enää tässä vaiheessa tunnu paljon matkalta eikä miltään.