Kertokaapa, vallankin miehet, mitä oikein miehen päässä liikkuu, kun ensin ilmoittaa (neljä vuotta sitten), ettei ole koskaan minua rakastanut, mutta eroa ei halua. Sitten rääkkää minua henkisesti vuosikaudet, ajaa nurkkaan ailahtelevuudella, loukkaantumisilla ja suuttumisilla, tein niin tai näin tai olin tekemättä. Luonnollisesti ei, kuten ei ennenkään, tartu mihinkään kodin toimeen, ei jaa lastenhoitoa, mitä nyt taloudellisen vastuun jakaa. Sitten, kun itse ilmoitin kesällä, että haluan eron, oli ehdottomasti sitä vastaan ja muuttui ylen "ystävälliseksi", joskin loppukin seksi loppui, samoin hellyys. Nyt sitten kuukausi sitten ilmoitti haluavansa "etäisyyttä" ja elelee enimmäkseen omillaan, mitä nyt kyläilee kotona aika ajoin. Miettii kuulemma elämäänsä, ratkaisujaan ja tulevaisuuttaan. Itse tässä olen tietysti pakotettu miettimään omaani ja alkaa tuntua siltä, etteivät lapsetkaan enää riitä syyksi antaa hänen käytellä minua itsensä jatkeena ja tunteidensa kanavana.
Mitä muille tulee tästä mieleen ? Toinen nainen ? Sekoaako mies päästään ? Ottaako eroa näin "lempeästi" ? Empatian puute tuntuu ainakin herraa kovasti vaivaavan meikäläisen suuntaan.
Mitä muille tulee tästä mieleen ? Toinen nainen ? Sekoaako mies päästään ? Ottaako eroa näin "lempeästi" ? Empatian puute tuntuu ainakin herraa kovasti vaivaavan meikäläisen suuntaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin, että mies otti etäisyyttä ja etsi uuden naisen ja ilmoitti haluavansa erota. Ja erottiin.
Miehesi vaikuttaa sekopäältä..
...niin peli on pelattu...
Voisin itse olla miehesi..
Hän rakastaa...muuta...tai ainakin kokemusta on...
Sillon jää intressi vanhaan kotiin jne...ei sitä voi selittää...
niin se vaan on...en minäkään pahaa vaimolleni ja lapsilleni...en vain tunne tunnetta häntä kohtaan...ei motivaatiota
tää mies