Olen yksinäinen miniä Kaarinassa, kaukana oman perheen läheisyydestä. Kertokaa, mikä on isovanhempien rooli täällä Lounais-Suomessa? Kertokaa, miksi "mamma" ei ole tukena arjessa, vaikka olen kysynyt apua? Miksei hän hae minua esim. kauppareissulle vapaapäivänä, kun olen sitä pyytänyt? Mikseivät isovanhemmat tule kylään silloin, kun poikansa ei ole kotona päiväsaikaan? Miksi mieheni sisko ei anna mitään tukea? Mikä ihmeen kulttuuri täällä on vallalla? Olen yrittänyt kaikkeni, jotta minut hyväksytään tänne, mutta vieläkin anoppi menee vapaapäivänä mieluummin mieheni sisaren kanssa sinkkuostoksille kaupunkiin kuin ottaa mukaan yksinäisen miniän lapsenlapsensa kanssa, vaikka olen sanonut, että se olisi minusta oikein mukavaa? Olisiko liikaa kysytty, että hän tulisi rintatulehduksesta kärsivän miniän luo ja hoitaisi lasta sen aikaa, kun lepään. Tämä on yhtä helvettiä täällä Lounais-Suomessa, älkää ikinä kukaan koskaan muuttako tänne. Helvettiä on jatkunut jo melkein 10 vuotta. Ovatko kaikki Lounais-Suomalaiset tällaisia, vai odotanko liikoja? Sanokaa rehellisesti, olenko aivan turhan ruikuttaja?
Isovanhempien rooli vauvaperheessä?
ysinäinen miniä kaarinassa
213191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse kyseisellä alueella asuvana katson voivani vastata viestiisi.
Eipä silti, että vastaukseeni vaikuttaisi sen enempää maantieteellinen sijainti tai isovanhemmuuskaan.
Mielestäni jokaisessa ihmissuhteessa on kysymyksessä yksilöt ja kemiat. Jos sinun aikuisen ihmisen henkilö ei kohtaa anoppisi tai kälysi kanssa, ei mielestäni voi olettaa, että he vain sukulaisuuden perusteella osallistuisivat velvollisuuksiisi. Nykyään alueesta riippumatta muutenkaan ei voi enää olettaa automatic suvun osallistuvan lastenhoitoon, niin kuin joskus maailmassa
Noh, myönnettäköön sentään se, että vars.suomalaisia usein pidetään sisäänpäinkääntyneinä ja pököinä. Mutta ainoana syynä miehesi suvun naisväen käytökseen se ei voi olla. Ja nämähän ovat kuitenkin aina yksilöllisiä seikkoja.
Neuvoisinkin sinua etsimään vertaistukea näistä kaikenmaailman äiti-lapsi- sun muista ryhmistä. Sieltä luulisi löytyvän samanhenkisiä ja samaan ikäryhmään kuuluvia ihmisiä.
Valitettavasti tämä käytös minua kohtaan on ollut alusta asti ihan samanlaista riippumatta siitä tuntevatko he minua tahi eivät, he ovat alusta asti yrittäneet sulkea minut pois mm. keskusteluistaan, menemisistään jne. Eihän sille mitään voi, jos 35-vuotiaan kälyn paras ystävä (huom. ainut) on anoppini ja päin vastoin. Eihän siihen yksi miniä mahdu. Olen asunut ympäri Suomea ja mistään en ole yleisestikään saanut näin *skamaista vastaanottoa. Joka ikisessä muussa Suomen kolkassa minulla on ollu todella paljon ystäviä. Pahimman vastaanoton saan nimenomaan mieheni lähimmiltä sukulaisilta riippumatta siitä, mitä teen tai olen tekemättä.
He eivät yksinkertaisesti hyväksy sinua joukkoon!Miksi edes yrität hakeutua heidän mukaan...anna niiden olla ja hae muualta kavereita!Saatat yllättyä positiivisesti!!oletko kenties paremmin koulutettu kuin miehesi sukulaiset???
No en tiedä mutta tuskin turkulaisista olisi niin paljon juttuja jos seudulla asuisi keskivertosuomalaisia :D
Jaksamisia.
Kiitos. Yritellään jaksella taas ja ymmärtää. On se suvulle rankkaa, kun tulee tämmöinen Itä-Suomen hörhö sotkemaan kaikki ydinperheen kuviot ;)...juttelee, itkee, nauraa, laulaa, mököttää, rakastaa, halaa ja suutelee jne. Nehän on vähän kiellettyjä täälläpäin vai?
liian avoimesti täällä Lounais-Suomessa ja varsinkin Kaarinassa tunteitaan näyttää, niin ei tykätä, kun sellaisia ihmisiä pelätään ja kartetaan etteivät vaan käy liian tuttavallisiksi, alkavat vielä halaamaan. Hui kauhistus sentäs, olisis muuten aika kauhia juttu tällane.
Itse en kyllä tykkäisi jos toinen alkaisi itkemään yhtäkkiä ja sitten nauraisi päälle, kyllä mä vähän kattoisin karsaasti moista epeliä. Sori vaan, minä en kyllä sun sukuun kuulu mutta kuiteskin kerroin mitä ajattelen jos on liian hmmm."avoin".
osa esim. turkulaisista on muualta muuttaneita? En minäkään prosentteja tiedä, mutta sen tiedän, että paljon heitä on. Kaikki heidänkin töykeytensä ja mokansa pannaan turkulaisten syyksi.
Luin tässä yhtenä sunnuntaina Turun Sanomista kuolemanilmoituksia, kun niitä sattui olemaan tavallista enemmän. Syntymäpaikan perusteella n.70% oli muualla syntyneitä. Tämänpäiväisistäkin Turun Sanomista voi huomata saman ilmiön. Vaikka jättäisi lähiseuduilla syntyneet pois listasta, niin niiden nimistä useiden, joiden syntymäpaikkaa ei ole merkitty, voi päätellä, ettei se ole Turku tai lähiseutu.
Tämä on asia, jota ei oteta huomioon, kun turkulaisia mollataan.
Sen myönnän, että turkulaiset ovat ehkä varautuneempia kuin esim. Itä-Suomalaiet, mutta kun turkulaisiin tutustuu, niin kyllä heistä ystäviä saa. Kaikki on kuitenkin itsestä kiinni.
Jos menee esim. koiran kanssa ulkoilemaan, niin kyllä minä ainakin olen saanut uskomattoman paljon juttukavereita, tuttavia ja jopa ystäviäkin. Täytyy vain itse olla avoin ja juttelevainen, eikä saisi aina ensimmäiseksi tuomita muita. Aloitteen voi tehdä jokainen.
Tämä kirjoitus ei tarkoita AP:n tapausta, vaan ainoastaan turkulaisuutta yleisellä tasolla.
Pohjoisessa samanlaista. Isovanhemmat eivät käy kylässä, eivät ole kiinnostuneita lapsen lapsistaan (vain ja ainoastaan 2kpl minulla). Olen yli kymmenen vuotta pyrkinyt käymään kerran kuussa kylästelemässä, mutta neljä vuotta sitten lopetin enkä ole lapsia käyttänyt siellä enää kahteen vuoteen. Eli anna olla ja koeta rakentaa oma, sekä käyttäydy itse toisin kun olet isovanhemman asemassa
Meita ihmisia on joka lahtoon. Jotkut vain ovat vahan yksinkertaisia eika heidan maailmaansa sovi uutta tai erilaista. Aivan turhaan itket ja odotat asia muuttuvan, olethan jo vuosien mittaan huomannut etta se on aivan tarpeetonta.
Miksi et etsisi ystavia perheen ulkopuolelta. Ehka voisit aloittaa muiden aitien kanssa keskusteluryhman jossa pienokaiset voisivat leikkia keskenaan ja te aidit vaihtaisitte lastenhoito ideoita tjms. Tai viela kun lapsesi on vauva, etsi muita aiteja ja menkaa vauvojenne kanssa yhdessa lenkille tai ikuunaostoksille tai eri tapahtumiin.
Ehka voisitte aloittaa kerhon jossa kukin aiti vuorollaa yhtena paivana viikossa ottaisi useamman lapsen luokseen pariksi kolmeksi tunniksi ja tallavalin muut aidit saisivat pienen hengahdystauon.
Minun tapauksessa oli pitkällinen suunnitelma väsyttää minut tahallisesti vauvan kanssa....Eivät onnistuneet esikoisen kanssa...mutta,mieheni ja minä ajateltiin et tehtäisiin heti perään toinen koska olisi sitten lapsilla seuraa toisitaan kun ikäero on olematon.
Niimpä sitten suunnitelma toteutui ja valitettavasti kroppani ei kestänyt toista raskautta polvi meni rikki,raskaus oli muutenkin vaikea kaikkiaan...sikiöllä oli sydän vaivoja ja meillä oli sairaat naapurit...häiriköi tahallaan vauva perhettä(sain kuulla myöhemmin et naapuri oli hyvää pataa mieheni siskon kanssa).
Menin huonoon kuntoon,tuli raskauden jälkeinen masennus joka oireili sillä että kokoajan luulin kuopuksen kuolevan kätkyt kuoleman enkä uskaltanut nukkua yöllä....vahdin vauvaa.
Ei vieläkään apua herunnut anoppilasta..hän mieluummin hoisi tyttärensä vauvaa jotta tämä teini-äiti pääsi bileisiin...lapsi oli heille vahinko!
Kaikki selvis sitten paljon myöhemmin, niinkuin salama kirkkaalta taivaalta, mies sanoi ,et me erotaan ja hän haluaa lapset.
Mies oli anoppini kanssa ja siskojen kanssa tehneet aina kun mahdollista "myyräntyötä" ja tarkoituksena oli siis saada ilman huoltajuuskiistaa lapset minulta pois....Viimeisillä voimillani laitoin kuitenkin kampohin yksin tätä porukkaa vastaan johon sitten sekaantui myös kaikkia viranomaisia yms.
En saanut lapsiani mutta epä myöskään mieheni maho siskokaan...lapset ovat nyt turvassa...
Anoppini sai kesken kaiken sydärinkin kun sai kuulla mieheltäni et olen täysin perillä heidän juonesta ja vain toteutuu kuolleen ruumiini yli.
TOIVOTTAVASTI EI SINULLE OLE SATTUMASSA SAMAA,johan se sun anoppis tietää miten raskasta vauvan kanssa on välillä kun on noita yövalvomisiakin...sekä tietää varsin hyvin sinulle aiheutuvan myös psyykkistä ongelmaa siitä kun säälit omaa lastasi kun ei mummi näytä tästä vauvasta välittävän...olet todella yksin asiasi kanssa....yritä saada itsellesi vauvankin takia muuta verkostoa vaikka se tuntuis kuinka nöyryyttävältä,ajattele, et se on loppupeleissä aika hyödyllinen lapsellesi...itsellesikin.
ÄLÄ MISSÄÄN VAIHEESSA TURVAUDU SOSKUN TAI NEUVOLAN PERHETYÖNTEKIJÖIHIN!!!!!!!NE,LUMPIOT ON HUOSTAANOTON LAPSIKENNELISSÄ MUKANA JA KYLLÄ KEKSIVÄT KAIKKEE OMASTA PÄÄSTÄ.....VARSINKIN KUN SINUSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA....ULKOPUOLISEN SILMINKÄÄN.
Parasta olisi palkata MLL:sta hoitaja,melko halpa.
Toinen vaihtoehto on lähtee VÄHIN ÄÄNIN lapsen kanssa omien turvaverkostojen luo...eli ottaa kylmästi ero.
Voi,olisipa minullakin ollut silloin tämä netti, en ikinä olisi joutunut tähän rumbaan mukaan minkä mieheni sukulaisineen aiheutti.
Kurja tilanne mutta jos ihmiset ovat läpimätiä niin minkäs sille voit. Vaatimalla ei ainakaan saa hyväksyntää joten jos sitä ei tule niin ei.
Tällainen kulttuuri vaan yleistyy entistäkin enemmän. Onneksi itse en tarvitse mieheni sukua mihinkään. Mitä sillä miehesi suvulla kiusaat itseäsi? Laita miehesi kustantaan ulkopuolista apua jos voimasi ovat lopussa!
Voisiko olla jotain kulttuurieroa niin, että jos olet itse vaikkapa karjalasta niin ymmärtäisit anoppisi siksi väärin. Minun lasteni mummo oli savolainen ja kyllä minä uskon, että meillä nämä kulttuurierotkin välejä hiersivät. itäsuomalaiset ymmärtääkseni ovat enemmän suku- ja perhesidonnaisia kuin länsisuomalaiset. Muistan kuinka omalla äidillänikin oli kunnia asia se, ettei vain liikaa tuppaudu poikansa ja miniänsä perheisiin. Ei hän heillä käynyt kuin kerran, kaksi vuodessa. Suhteet olivat silti ihan hyvät. Miniäkin kun oli täältä päin. Minä en itsekään ole sukulaisteni kanssa paljon tekemisissä, silti koen heidät ihan omaan piiriini kuuluviksi. Minulla oli omien lastenikin kanssa se ajatus, että hoidan heidät ihan itse. Lapsenlikaksi kelpuutin joskus vain nuorempaa polvea, eli veljeni lapsia.En minä vanoja olisi edes kotiini halunnut, he kun eivät malta olla neuvomatta (mikä on ihan inhimillistä sekin).
Minusta sinun ei tule ainakaan tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että sinulle jotenkin protestoitaisiin. uskon, että kyseessä on kulttuuriero.
Samaa jäyhää paskaa joidenka pitäisi lisääntyä niin perkeleesti ettei vaan vahingossakaan sukupuuttoon vaan kuole.
Mikä ihme on tämä anoppien suvunjatkamis painostus lapsilleen kun sitten ei välitetä paskaakaan siitä jälkipolvesta muuta kuin miniää vihaamalla? Suvut monilla sisäänpääin lämpiäväisiä niin että kaikki erilainen ulkopulinen koetaan uhkana ja jätetään ulkopuolelle heti jos ei satu miellyttämään ens kättelyssä. Naiset varsinkin ovat susia toisilleen. Miehillä harvoin on samanlaisia hylkimis kokemuksia kuin naisilla.
Kulttuuri ero ei ole mikään selitys sille että joku tuntee suoranaista hyljeksintää. Jos taas tarvitsee ilmaista työvoimaa perheeseensä niin pitää ottaa arvostelu vastaan siitä hyvästä ettei ole valmis maksamaan toisten palveluksista. Maksamalla saa hiljaista työvoimaa joka ei sano mitään ihan pienestä.
Ei tarvitse olla kuin vähän erilainen ja erilaiset mielipiteet niin johan sekin on jo "kulttuurieroo" jos suku niin päättää.
Mieheni suvussa hänen veli löysi itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman naisen joka koko elämänkokemuksellaan alkoi jyrään muut pois ja epätoivoinen äijä kun ei muitakaan saanut niin teki mitä ämmä käski.
Kyllä näitä ihmeellisiä tapauksia riittää ja mikään ei lopu niin kauan kuin elämää riittää.
Jos joku alkaa neuvoon niin ala sinäkin heitä sillä kenenkään elämä ei ole täydellistä :D Jos minulle jaetaan neuvoja niin yhtä lahjakkaasti voin jakaa niitä vastapuolellekkin!
En oikein saanut selvää, mitä kaikkea tarkoitit. itse olen asunut eri puolilla Suomea, ja uskon sen että ajattelutavat siitä, miten tiiviisti ollaan suvun kanssa tekemisissä poikkeavat yhäkin. Yritin vain selittää sitä, että tosiaankin voi olla kyseessä ajattelutapojen eroavaisuus. Toinen voi ajatella, että tärkeintä on olla puuttumatta ja antaa omaa tilaa. Toinen voi kokea saman käytöksen hylkimisenä. Itseäni ahdisti liiallinen puuttuminen, vasta myöhemmin olen tajunnut tämän laajemman kontekstin. Minusta kaikki on hyvin silloin, kun kunnioitetaan ihmisten yksityisyyttä. Tulisin varmaan erinomaisesti toimeen turkulaisen anopin kanssa : ) ihmisiä voi rakastaa, vaikka ei koko ajan nysvätä yhdessä.
Lue Anoppi ja Appi-palstalta "Kuinka usein kyläillä".
Sinä haukut ensin miniöitä vihaavat anopit ja sen jälkeen muut poisjyräävän miniän, joka ei tullut miehesi suvusta. Siis samaa jäyhää p...aa ollaan kaikki.
Tekstistäsi päätellen sinä kuitenkaan tuskin jäät jyrän alle.
Hei!
Et ole mielestäsi turhanruikuttaja ainakaan kirjeestäsi saamani käsityksen perusteella. kertomuksesi perusteella sanoisin, että miehesi sukulaiset kohtelevat sinua tylysti. Se on vielä ikävää sinulle, että sinulla ei ole ketään tuttavia siellä paikkakunnalla, joille voisit purkaa sydäntäsi, ja että olet niin yksinäinen kirjeestäsi päätellen. En tiedä kaipaatko neuvoja, mutta voisit käydä vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijälle juttelemassa ja purkamassa sydäntäsi, jo siltä tuntuu, että se helpottaisi omaa oloasi. Sieltä voisit saada apua yksinäisyyteesi. Hänelle voi varata ajan silloin kun se sinulle sopii ja ottaa vaikka lapsen tai lapset mukaan, jos ilman heitä ei pääse. Miehesi sukulaisten käytös ei ole kiinni paikkakunnasta, vaan heidän sydämmistään. Tuollainen käytös ei ole mikään yleinen käytäntö jollakin paikkakunnalla, vaan jonkun perheen asenne ja tapa. Jos olisin miehesi, puuttuisin tilanteeseen jotenkin, mutta ehkä hänkään ei osaa tehdä mitään. Toivottavasti ei ainakaan puolustele heidän käyttäytymistään. Voisit kokeilla sellaista, että et pyri heidän kanssaan mihinkään kontaktiin ja antaisit yhteydenoton tapahtua sieltä päin, tai ei sitten ollenkaan. Se voisi olla tehokkaampi konsti.
jatkunut jo 10 vuotta, niin miksi sitten vielä asut siellä?
yritä ihmisten kanssa jotka ei ilmeisesti hyväksy sinua, etsi itsellesi tosiaankin parempaa seuraa. Kyllä sieltäkin päin ihan hyviä tyyppejä löytyy, vaikka se yleinen ilmapiiri ja tavat on mitä on. En minäkään sinne lounaaseen oikein sopeutunut koskaan. Häivyin, enkä ole menossa takaisin jos nyt ei ihan pakko ole.
Muutimme länsisuomalaiseen pikkukaupunkiin, ja sain tuntea saman. Periaatteena on, että vasta 20 v. paikkakunnalla asuttuaan ihminen on hyväksytty lähimmäiseksi.
Ei siellä päin turhia lirkutella eikä myötätuntoa tunneta. Jokainen tulee omillaan toimeen.
Taidat vielä puhuakin jotain muuta murretta kuin paikalliset.
"Kyll maar on nii pal ylppi ihmine, ett kirjakiält vallan puhelee."
Jaa en ole sieltä päin, mutta en tunne kyllä ketään lähipiiristäni joka kävisi anoppinsa kanssa ostoksilla tms. Yleensä käydään vaan on ne pakolliset kyläreissut jolloin ollaan tekemisissä. Jotkut kyllä saa lastenhoitoapua jomman kumman tai molempien vanhemmilta. Mutta eivät kaikki.
mistä johtuu. Itse sain hyvän vastaanoton, niin sukulaisilta kuin naapureiltakin. Tiivis on perheyhteisö ja hyvät välit naapureihin. Minulla ei kyllä valitettavaa löydy. Anoppikin on mahtava ihminen, ominut tyttärekseen.
Ulkopaikkakuntalaistenkin hämmästely ystävällisistä ja lämminhenkisistä ihmisistä on usein toistuvaa. Joten en ole kanssasi samaa mieltä, parempaa paikkaa tuskin on olemassakaan.