Moi! Minulla on todella kivulias ongelma. Bestikseni on ollut mulle hyvin rakas jo vuosia, ja jopa seurustelimme yhden kesän ajan muutama vuosi sitten... Molemmat siis olemme nuoria naisia ja seurustelemme nykyään tahoillamme miesten kanssa.
Siinäpä ongelma onkin. Bestikseni on ollut puoli vuotta yhden kundin kanssa. Aluksi en tavannut tätä jätkää yhtään, ja kaikki oli ok. Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen kundi oli alkanut syyttämään bestistäni suhteestaan minuun ja oli kuulemma tullut tosi mustasukkaiseksi kuultuaan että olemme olleet jopa rakastavaiset. Hän syytteli lopulta minuakin, ja olimme tosi rikki ystäväni kanssa siitä tilanteesta.
Sitten aivan yllättäin tuo kundi hyväksyikin minut, ja rupesi tosi mukavaksi. Meistä tuli nopeasti hyvät kaverit, ja juttelimme melkeinpä kaikesta maan ja taivaan välillä. Samoihin aikoihin bestikseni alkoi enemmän avautua heidän seurustelusuhteestaan, ja sain mm. kuulla, että bestikseni ei saa tehdä esim. pussausalotteita tai muuten kundi vetäytyy ja homma jää, tai, bestikseni pitää vastata kundin tekemään aloitteeseen tietyssä ajassa, tai kundi alkaa murjottaa tai vetäytyy jos vastaa liian aikaisin tai liian myöhään. Lisäksi kuulemma hän tekisi itsarin jos bestikseni jättäisi hänet. Kuulostaa aika sairaalta, eikö totta? Kuitenkin, tuin kumpaakin, kannustin heitä ja kaikki meni mukavasti.
Sitten menin kerran bestikseni mukaan tälle kundille kylään. Kun tulimme ovesta sisään, jätkä halasi ensin MINUA oikein kovasti, ja sitten vasta bestistäni. Outoa, eikö. Hän halaili minua ( ja toki myös bestistäni) koko vierailun ajan ihan avoimesti, enkä uskaltanut sanoa että lopeta mun halaaminen, koska se suuttuu tosi pikku asioista, ja alkaa syyttämään etten ole sen ystävä. Niinpä en sitten uskaltanu sille kundille edes sanoa mitään, kun hän bestikseni silmän välttäessä asetti kätensä pakaroilleni. Vetäyduin vain hiljaa tilanteesta. Seuraavana päivänä avaudin siitä koskettamisesta bestikselleni, mutta hän ei ollut millänsäkään!! En usko, että hän edes uskoi minua!!
Elämä jatkui taas muutaman viikon ihan kivasti. Viimeksi kun olimme kylässä taas siellä, alkoi kundi murjottaa keskenkaiken, eikä sanonut mitään, mikä oli kamalan kiusallista, enkä tähän päivään mennessäkään tiedä murjottamisen syytä. Mitään pahaa ei tehty eikä sanottu. Tosin en suostunut istumaan hänen syliinsä vaikka pyysi kaksi kertaa... En minä sellaista halua, olen menossa naimisiin oman mieheni kanssa enkä halua olla lähikontaktissa bestikseni miehen kanssa! (normaalia, eikö?)
No kuitenkin myöhemmin bestikseni ja hänen poikaystävänsä olivat selvitelleet sitä murjottamisasiaa, ja lopulta päätyneet siihen ratkaisuun, että syy oli minussa ja parempi etten tulisi enää kylään. Se sopi mulle oikein hyvin ettei tarivnnut enää kyläillä, mutta se ei sopinut, että syyttä suotta sain kaiken syyn niskoilleni tekemättä mitään pahaa!! Minä olin nimenomaan se joka yritin pitää iloista ja rentoa tunnelmaa yllä murjotuskohtauksen ajan ja koko vierailun ajan.
Olen havainnut tältä pohjalta ettei bestikseni kundi käy täysillä. Rakastan ystävääni ja olen sanonut että toivon hänen parastaan ja kertonut kaiken tämän oudon hänellekin moneen kertaan, mutta ei mene päähän!! Olen niin pettynyt häneen ja ystävyyteemme.. Tunnen itseni syyllistetyksi ja surulliseksi... Jos oma mieheni kohtelisi minua yhtä ailahtelevasti kuin bestikseni kundi kohtelee bestistäni, en katselisi. Enkä varsinkaan jos mieheni kähmisi bestistäni!!
Järjen puhuminen ei auta. Bestiksen kundiin laitoin välit raivokkaasti poikki ja sanoin ihan suoraan miltä tuntuu ja hän itsekin myönsi että on umpimielinen ja itsekeskeinen!! Mutta bestikseni haluaa silti jatkaa tätä kärsimystä, vaikka he kinaavat usein (ja sitten minulle surkutellaan sitä) eikä heillä muutenkaan oikein tunnu synkkaavan.
Olen epäillyt että bestikseni kundilla voisi olla narsistinen mielenhäiriö tai jotain vastaavaa... En vain enää selviä tästä tilanteesta yksin... Apuja ja neuvoja kaivataan, en tahdo menettää rakasta ystävääni, joka on jo nyt muuttunut apeaksi, pahantuuliseksi ja pelottavan takertuvaksi kundiinsa. Odotin häneltä jotenkin enemmän... Olemme aina ymmärtäneet toisiamme ja riidelleet vain harvoin, ja nyt tämä....
APUA!!
Siinäpä ongelma onkin. Bestikseni on ollut puoli vuotta yhden kundin kanssa. Aluksi en tavannut tätä jätkää yhtään, ja kaikki oli ok. Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen kundi oli alkanut syyttämään bestistäni suhteestaan minuun ja oli kuulemma tullut tosi mustasukkaiseksi kuultuaan että olemme olleet jopa rakastavaiset. Hän syytteli lopulta minuakin, ja olimme tosi rikki ystäväni kanssa siitä tilanteesta.
Sitten aivan yllättäin tuo kundi hyväksyikin minut, ja rupesi tosi mukavaksi. Meistä tuli nopeasti hyvät kaverit, ja juttelimme melkeinpä kaikesta maan ja taivaan välillä. Samoihin aikoihin bestikseni alkoi enemmän avautua heidän seurustelusuhteestaan, ja sain mm. kuulla, että bestikseni ei saa tehdä esim. pussausalotteita tai muuten kundi vetäytyy ja homma jää, tai, bestikseni pitää vastata kundin tekemään aloitteeseen tietyssä ajassa, tai kundi alkaa murjottaa tai vetäytyy jos vastaa liian aikaisin tai liian myöhään. Lisäksi kuulemma hän tekisi itsarin jos bestikseni jättäisi hänet. Kuulostaa aika sairaalta, eikö totta? Kuitenkin, tuin kumpaakin, kannustin heitä ja kaikki meni mukavasti.
Sitten menin kerran bestikseni mukaan tälle kundille kylään. Kun tulimme ovesta sisään, jätkä halasi ensin MINUA oikein kovasti, ja sitten vasta bestistäni. Outoa, eikö. Hän halaili minua ( ja toki myös bestistäni) koko vierailun ajan ihan avoimesti, enkä uskaltanut sanoa että lopeta mun halaaminen, koska se suuttuu tosi pikku asioista, ja alkaa syyttämään etten ole sen ystävä. Niinpä en sitten uskaltanu sille kundille edes sanoa mitään, kun hän bestikseni silmän välttäessä asetti kätensä pakaroilleni. Vetäyduin vain hiljaa tilanteesta. Seuraavana päivänä avaudin siitä koskettamisesta bestikselleni, mutta hän ei ollut millänsäkään!! En usko, että hän edes uskoi minua!!
Elämä jatkui taas muutaman viikon ihan kivasti. Viimeksi kun olimme kylässä taas siellä, alkoi kundi murjottaa keskenkaiken, eikä sanonut mitään, mikä oli kamalan kiusallista, enkä tähän päivään mennessäkään tiedä murjottamisen syytä. Mitään pahaa ei tehty eikä sanottu. Tosin en suostunut istumaan hänen syliinsä vaikka pyysi kaksi kertaa... En minä sellaista halua, olen menossa naimisiin oman mieheni kanssa enkä halua olla lähikontaktissa bestikseni miehen kanssa! (normaalia, eikö?)
No kuitenkin myöhemmin bestikseni ja hänen poikaystävänsä olivat selvitelleet sitä murjottamisasiaa, ja lopulta päätyneet siihen ratkaisuun, että syy oli minussa ja parempi etten tulisi enää kylään. Se sopi mulle oikein hyvin ettei tarivnnut enää kyläillä, mutta se ei sopinut, että syyttä suotta sain kaiken syyn niskoilleni tekemättä mitään pahaa!! Minä olin nimenomaan se joka yritin pitää iloista ja rentoa tunnelmaa yllä murjotuskohtauksen ajan ja koko vierailun ajan.
Olen havainnut tältä pohjalta ettei bestikseni kundi käy täysillä. Rakastan ystävääni ja olen sanonut että toivon hänen parastaan ja kertonut kaiken tämän oudon hänellekin moneen kertaan, mutta ei mene päähän!! Olen niin pettynyt häneen ja ystävyyteemme.. Tunnen itseni syyllistetyksi ja surulliseksi... Jos oma mieheni kohtelisi minua yhtä ailahtelevasti kuin bestikseni kundi kohtelee bestistäni, en katselisi. Enkä varsinkaan jos mieheni kähmisi bestistäni!!
Järjen puhuminen ei auta. Bestiksen kundiin laitoin välit raivokkaasti poikki ja sanoin ihan suoraan miltä tuntuu ja hän itsekin myönsi että on umpimielinen ja itsekeskeinen!! Mutta bestikseni haluaa silti jatkaa tätä kärsimystä, vaikka he kinaavat usein (ja sitten minulle surkutellaan sitä) eikä heillä muutenkaan oikein tunnu synkkaavan.
Olen epäillyt että bestikseni kundilla voisi olla narsistinen mielenhäiriö tai jotain vastaavaa... En vain enää selviä tästä tilanteesta yksin... Apuja ja neuvoja kaivataan, en tahdo menettää rakasta ystävääni, joka on jo nyt muuttunut apeaksi, pahantuuliseksi ja pelottavan takertuvaksi kundiinsa. Odotin häneltä jotenkin enemmän... Olemme aina ymmärtäneet toisiamme ja riidelleet vain harvoin, ja nyt tämä....
APUA!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Se oli minä joskus joka oli tuossa ystäväsi tilanteessa, tai ainakin kuulostaa aika samalta. Ei sitä nyt osaa ihan lonkalta sanoa mikä on vikana, mutta omassa tapauksessani miehellä tosiaan oli tuo mielialahäiriö, ja hän alisti minut todella pahasti, nyt monen vuoden jälkeen ja hyvässä suhteessa olen melkein saanut korjattua hänen tekemänsä tuhot.
Ihan heittona, sen kun tuo mies sai kuulla siitä että olette seurustelleet, hän kahdessa sekunnissa siitä päätteli että hyvin vähällä vaivalla saisi teidät kummatkin sänkyynsä. As if...
Ratkaisua en oikein keksi, en usko että pelkkä puhe enää ystävääsi tavoittaa. Voisit ihan törkeästi varata ajan psykologille häntä varten, sanoa että puhuisi siellä suutaan puhtaaksi suhteestaan ja ottaisi vastaan ammattilaisen mielipiteen. Tuhoisasta suhteesta irrottautuminen on aivan helvatun vaikeaa... rakastat ystävääsi kuitenkin ilmeisesti niin paljon että olet valmis panostamaan hänen auttamiseensa. Kaikkein tärkeintä olisi saada hänet jotenkin näkemään oma tilanteensa ulkopuolelta, vertaamaan miehensä käyttäytymistä ns. normaaliin suhteeseen. Kuinka paljon niitä eroavaisuuksia löytyy, ja onko mies sen arvoinen että niitä täytyisi sietää.
Toivottavasti joku keksii parempaa sanottavaa...
***
äijä haluaakin sitä..?