Oletko joutunut näin ikävään tilanteeseen kuin minä. Jätin pitkän suhteeni ja minä halusin eron, koska kyllästyin. Ja täytyy myöntää, että uutta viritystä oli siinä mukana. En edes halunnut yrittää korjata avioliittoani, vaikka tavallaan uskoinkin, että oltaisi varmaankin pystytty jatkamaan. Mutta uusi nainen tuntui silloin...Ja nyt on tullut katumuksen oireita ja rakkauden tunteita ex:ää kohtaan. Olenko jotenkin poikkeus, kun olen lueskellut täällä näitä juttuja niin harvalle on ilmeisesti käynyt näin. Kaipuuta on exän luo ja meidän oikeastaan hyvään liittoon. En vaan tajua mikä minuun meni silloin.
Että näin mulla...onko kellään samoja tuntemuksia ja miten tästä oikeen pääsee yli...
Että näin mulla...onko kellään samoja tuntemuksia ja miten tästä oikeen pääsee yli...
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitäpä tuohon sanoisi, et varmaan ole ainoa. nuo asiat vaan täytyy jotenkin käsitellä, ja jatkaa elämää jos paluuta entiseen ei ole.
Ainoa mitä voit,on oppia tästä jotain. Hänkin on ansainnut rakkautta tulevaisuudessa. On kova juttu tulla petetyksi ja jätetyksi.Onko nyt niin että kertakaikkiaan paluuta ei ole. Oletko kertonut hänelle tunteistasi? Monessa liitossa on vastaavia juttuja, nämä sekoilut vaan kuuluvat ihmisen kasvukipuihin, elämähän on jatkuvaa muutosta ja menettämistä.Pelkoa (ja toteamista)oman viehätysvoiman ja karisman katoamisesta.Kun ikää tulee, vapautuu näistä jutuista ja saa elintilaa turhilta peloilta.Ne käy toisarvoisiksi asioiksi. Kun kumpinkin nämäkin asiat hyväksyy liitto vain lujenee. Anteeksi voi antaa, kun unohtaa oman ylpeytensä. Yritä edes !
Miten pian huomasit tehneesi virheratkaisun? Onko päätöstä myöhäistä perua? Millaiset tunteet sulla on nyt uuteen suhteeseesi?
No mulla meni n. pari kk, kun rupes kaduttamaan. Yritin vaan pitää asian pois mielestä, ehkä ylpeyttäni. Siis takaisin en enää pääse entiseen se on ihan varma. Ja ne tunteet uuteen...no kun on ex mielessä, niin aika...vaikea pukea sanoiksi. Tämä uusi ei tunnu siltä oikealta, kuten exäni tuntui. Ja nyt vasta sen tajuan...
Turhahan se on enää pyllistää kun paska on jo housussa...eikö? Olen itsekkin mokannut ja erohan siitä tuli. jos ei kumppani tunnu oikealta, eroa siitä, tarkoitan tätä nykyistä. Se että jäät siihen ja odotat että jokin muuttuu, ei muutu.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että voi löytää toisenkin suuren rakkauden. Mietit vaan mitä teit väärin ja pyrit olemaan tekemättä samoja virheitä uudestaan. Aina voi erehtyä, mutta jos lakkaa yrittämästä, sitten voi olla yksin. ja sitähän ei kukaan halua. Tsemppiä, kyllä se oikea löytyy. =)
Meillä mies lähti pitkästä suhteestamme luultavasti vähän samoista syistä kuin sinä. Itse olisin halunnut jatkaa, koska tiesin niin varmasti sisimmässäni, että olemme ns. ne oikeat toisillemme. Elämämme oli hyvää, mutta mies kaipasi jotain sutinaa ja säpinää tähän tavalliseen arkeen...
Olin aivan surun murtama ja pyysin pariin otteeseen miestä palaamaan kotiin. Hän kieltäytyi jyrkästi. Purin hammasta ja päätin jatkaa yhdessä lapsen kanssa elämääni, enkä edes voinut kuvitella ketään toista miestä rinnalleni. Kului neljä kuukautta ja eräänä viikonloppuna mies tuli käymään ja tunnusti tehneensä hirveän erehdyksen lähdettyään luotamme. Hän sanoi, ettei ollut tajunnut, kuinka sitoutunut on minuun ja itki. Ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana ja olin ihmeissäni.
Meidän tapauksessamme paluu yhteen onnistui ja voin ainakin omalta osaltani sanoa, että osaan arvostaa entistä enemmän parisuhdettamme. Myös mies on uskoakseni enemmän kuin tyytyväinen tähän arkeen, johon palasi. Tiedän, ettei suhteen uudistaminen läheskään aina onnistu, mutta joskus näinkin:)
Meillä mies löysi uuden onnen viime talvena työpaikan pikkujouluista, sain tietää suhteesta tammikuun lopussa. Muutaman kuukauden sinnittelyn jälkeen päädyimme eroon, koska uudessa naisessa ei ollut yhtään ärsyttävää piirrettä ja minussa ilmeisesti niitä oli yllin kyllin... Vihani oli tuolloin myös todella kovaa. Avioliittomme ja yhteiselomme oli 15 vuoden jälkeen ja 3 pienen alle kouluikäisen lapsen kanssa aikas rankkaa ja arkisen harmaata. Nyt hän haluaa takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen arkeen, minun ja lasten elämään. Toisaalta haluaisin tämän yhteenpaluun onnistuvan, mutta toisaalta pelkään mahdollista paluuta entiseen. Mieheni loukkaus on ollut todella suuri ja välillä tuntuu ettei hän ymmärrä sen suuruutta... Saa nähdä miten meidän käy.
Mutta alkuperäiselle sanoisin, että jos teillä on lapsia mukana kuvioissa, niin ehkä kannattais kertoa exälle tunteista rehellisesti ja katsoa miten käy. Ylpeys on ihan turhaa tässä tilanteessa.
En ottaisi takaisin.
Jos kerran on jo kyllästyttänyt tavallinen arki,se kyllästyttää toistekin.
Jos haku on ollut päällä ja ensimäinen yritys ei onnistunut, haku tulee olemaan päällä edelleenkin.
Jos mies haluaa palata arkeen takaisin heti kun uuden kanssa ei onnistunut, se osoittaa vain sitä, että mies ei uskalla olla yksin vaan haluaa turvallisen taustajoukon varmistukseksi ettei jää yksin jos ei löydä uutta.