Olen vuosia koittanut puhua miehelleni omista arvoistani. Mielestäni elämän täytyy olla muutakin kuin työviikon jälkeinen alkoholipitoinen viikonloppuhuipennus. Varmastikaan mieheni ei ole alkoholisti mutta suurkäyttäjän rajat kuitenkin ylittyy! Miksi olen aina se kakkonen, vaikka pyydän ja olemme aihesta keskustelleet, viesti ei mene perille. Avioliitto on kahden kauppa ja jos toinen kärsii vuosikausia, ei se ole aivan oikein. Koskaan en voi olla varma, onko mies seuraavana päivänä kykenevä tekemään asiat jotka on sovittu. Pahinta ryyppäämisessä on huoli toisen terveydestä sekä persoonallisuden muuttuminen. Elän siis viikonloput aivan toisen henkilön kanssa kuin mitä arkityyppi on. Arki sujuu, muuten en olisi jaksanut näin pitkään. Nyt vain olen tullut sihen pisteeseen, että jotakin täytyy tehdä....
Mieli maassa
pettynyt
2626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mä olen kanssa vuosikaudet kattellut kun ukko nukahtaa sohvalle, ei ole mitään mukavaa, oon ruvennut aatteleen onko tää sitä mitä haluun.Meilläkin muuten menee hyvin mutta viikonloppusin kun viina astuu mukaan niin kaikki menee mönkään, otan itsekkin mutta pystyn silti normaaliin elämään,ja se mikä tökkii on toi että mies muuttuu ihan toiseksi kun on viinaa ottanut. Siksi masentaa
Rajaa suurkuluttajan ja alkoholismin välillä ei ole helppo vetää. Se on vähän niin kuin veteen piirretty viiva. Alkoholismia on monenlaista. Jotkut ovat tuurijuoppoja; voivat olla pitkiäkin jaksoja kuivilla, kunnes taas aloittavat. Toiset juovat joka päivä. Jotkut taas säännöllisesti joka viikonloppu.
Kokoontuuko paikkakunnallasi alkoholistien läheisiile tarkoitettu Al Anon -ryhmä? Sieltä saisit tukea. Katsopas tätä linkkiä:
http://www.al-anon.fi/
Itse menetin elämäni miehen alkoholille. Viiden vuoden mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että lähtö on ainoa oikea ratkaisu minulle ja lapsilleni. Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua. Alkoholismi on aina paheneva tunne-elämän sairaus. Se ei tule koskaan paremmaksi, vaan pahenee koko ajan. He, jotka ovat saaneet armon raitistua, on pieni joukko.