Erosta reilu kuukausi. Yhdessä monta vuotta. Asiat eivät edistyneet mihinkään suuntaan. Hän ei pystynyt sanomaan minulle että rakastaa minua. Hänellä ei ollut minulle aikaa kuin sitten kun tärkeämmät asiat oli hoidettu. Emme pystyneet keskustelemaan asioista, aina elämä vaan oli ruikutusta minun puoleltani että asiat eivät ole hyvin. Ahdistunutta oloa, lopulta en halunnut enää hänen läheisyyttään enkä seksiä. Tuntui että on pakko jättää tämä suhde. Silti tuntuu pahalta, on jollakin tavalla ikävä ja mietin koska tämä helpottaa. Ei jättäjän osakaan ole helppo, miettii tosi pitkään näköjään tekikö oikean ratkaisun. Vai pitäisikö yrittää vielä jotain.
lopulta ero
pitkä suhde
41753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
läheisriippuvuutta?..tottakai eron jälkeen miettii tekikö oikein ja se voi kalvaa mieltä pitkän aikaa.
kannattaa pitää ainakin puhevälit kunnossa mikäli se on mahdollista ja selvittää kaikki miksi näin kävi,sillä eihän sitä koskaan tiedä..ystävyyskin on nimittäi"kullan"arvoinen juttu! ja vieläpä hyvinnii mahdollista jos ei pettämiskuvioita mukana! JAKSAMISIA SULLE!
Erottu ei vielä olla, mutta miettinyt olen sitä usein. Me ollaan muutama vuosi oltu yhdessä, eikä asiat vaan näytä mihinkään suuntaan muuttuvan. Ei pysty myöskään sanomaan että rakastaa, vaikka olen yrittänyt kertoa että olisi se joskus ihana kuulla. Eikä pystytä keskustelemaan asioista vaan huutoa tulee jos jonkun negatiivisen asian otan esille, niin saan vain kuulla että olen aina niin negatiivinen ihminen. KOskaan ei saisi harmittaa mikään, vaan aina pitäisi olla iloinen. Tärkeäksi en todellakaan oloani tässä suhteessa tunne, vaan aina muut asiat ovat tärkeämpiä. Mutta asiat ovat vaan tällä hetkellä niin ettei voida erota. Ahdistaa aika suuresti.
Kauanko te olitte yhdessä?
Millanen tilanne teillä sitten, kun erota ette voisi? Oma suhteeni myös tilanteessa, joka ei miellytä.. yhdessä oltu kohta 5v ja ostimme jokin aika sitten myös oman asunnon.. niin nyt sitten on tullut niin mitään sanomaton ja tyhjä olo.. mielenkiinnon kohteet ja haaveet elämässä aivan erilaisia.. ja tuntenut lähes koko suhteen ajan olevani se arvojärjestyksen sijalla 2. tai 3... tosin huomasin asioiden laidan vasta loppukesästä ja tuntuu jotenkin että on liian myöhäistä alkaa kuroa tätä erilleen kasvamista yhteen, kun sitä tapahtunut jo about 3v. Toisen mielestä kaikki olisi hyvin tai loistavasti, ellei asiat olisi alkaneet minua painamaan... :( Surullista, kun ei tämä näinkään voi jatkua loputtomiin. Toinen sanoo välittävänsä ja olevansa valmis kaikkiin mahdollisiin muutoksiin, mutta itselläni niin tyhjä olo.. enkä voi sanoa toiselle rakastavani häntä tällä hetkellä. En tiedä miten jatkaa...
tilanne meillä kun aikojen myötä tilanne ajautui siihen. Monen monta vastoinkäymistä viimesen neljän vuoden aikana. Vähäisimpänä ei varmaankaan ollut puolison työttömyys ja minun sairastumiseni parantumattomasti.
Teimme päätöksen muuttaa eri osoitteisiin. Asumusero tai väliaika. Mietimme molemmat tahollamme mihin suuntaan lähdetään. Aikatauluksi puoli vuotta.
Mutta niinhän se on, että ikävä on kova. Olemme edelleen tekemisissä. Ex pitää yhteyttä myös lapsiini. Joihin lasten isällä ei ole minkäänlaista yhteyttä eikä edes halua pitää yhteyttä.
Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen, monessa mielessä. Ja jos minä tästä selviän hengissä niin uskon, että yhteinen tulevaisuutemme jatkuu. Mutta minusta on tuntunut todella hyvältä tämä ratkaisu ja saan järjestellä asioitani niinkuin minusta tuntuu. Sen olen huomannut, että rakastan tuota miestä ihan älyttömästi mutta siltikään en tekisi mitään toisin vaikka raskasta tämäkin on.