Millaisia unelmia miehillä yleensä on? millaisia unelmia miehet ajattelevat, että naisilla on? mikäli olet/olet ollut suhteessa, oletteko jutelleet siitä millaisia unelmia molemmilla on? millaisia unelmia sinulla on tulevaisuudelta?
..ja tietysti oletko ajatellut oikeasti toteuttaa unelmasi ja mitä meinaat tehdä? :)
Saa taas pohdiskella assosioiden ;)
..ja tietysti oletko ajatellut oikeasti toteuttaa unelmasi ja mitä meinaat tehdä? :)
Saa taas pohdiskella assosioiden ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
"murjottaa"
..voithan vaikka pohdiskella, millaisia unelmia oletat miehillä olevan ja kertoa millaisia unelmia ajattelet naisilla ja vaikka itselläsi olevan :)
Vastaan,kun pidän pitemmän istunnon tässä sanan äärellä:)
Kuitenkin olen sitä mieltä ettei unelmaa
kannata toteuttaa, sillä sen menettää samalla.
Kuka haluaisikaan menettää mukavaa unelmaa.
Joutuisi keksimään uuden , onko siinä järkeä?
Minulla on ollut pitkä lista unelmia, jotka olen jo toteuttanut. Opiskelu, työ, ulkomailla asuminen, avioliitto jne...
Jos ei olisi unelmia, elämä tuntuisi valmiilta ja alkaisi tuntumaan tylsältä. Aina kun olen saavuttanut jonkun unelmani, alan miettiä seuraavaa. Se voi olla toteutettavissa jo tänään, esimerkiksi jonkun mielenkiintoisen bändin keikka, tai ulkomaille mutto, jonka mahdollisesti toteutan 30 vuoden päästä jäädessäni eläkkeelle.
Tulevaisuudesta kun ei koskaan voi tietää, mutta minä silti teen jatkuvasti töitä unelmieni eteen. Esimerkiksi kartuttamalla omaisuuttani, että rahat riittäisivät kaikkeen maailmankiertämiseen, josta unelmoin.
kun olet saavuttanut jonkin unelman, niin jatkokehitteletkö sitä kuitenkin edelleen vai onko aina uusia unelmia, joita mietit? :)
Kun pääsin naimisiin ennen lihomista ja kaljuuntumista, niin miten sitä voisi jatkokehittää? Parisuhteenihan on silloin saavuttanut täyttymyksensä. Joku toinen tosin tietenkin alkaisi unelmoida lapsista, joka olisi edellisen unelman luonnollinen jatkumo.
Töissäkin voisin unelmoida ylennyksestä, mutta minä en halua esimieheni saappaisiin. Oma työni on paljon mieluisampaa ja palkkakin on lisineen parempi.
Matkustellessani tietenkin kehittelen jatkounelmia. Esimerkiksi ollessamme Rio de Janeirossa karnevaaleilla mieleeni tuli, että seuraavan kerran haluan risteilla Amazonilla. Tokiossa ollessamme aloin jo miettiä, miten seuraavan kerran haluan käydä Kiotossa ja Okinawalla.
Saavuttamatttomat unelmat pitävät mielen virkeänä.
Tuolla 30 palstalla on ollut keskustelua siitä, asetetaanko kolmekymppiselle odotuksia ja paineita yhteiskunnan puolelta. Yleisiä odotuksia kolmekymppisestä ovat omistusasunto, auto, perhe, vakituinen työ, jokin harrastus, joka on ”aikuismainen” jne.
Nuo voi kokea myös ulkoapäin tulevina odotuksina, minultakin sukulaiset muistavat aina kysyä miten on mahdollista, ettei ole vielä puolisoa, eikö vieläkään, no onko odotettavissa.. jne. Joskus harvoin kun kysymyksen saa kuulla saman viikon sisällä monta kertaa, se alkaa vaivata ja tuntua ulkoiselta ”painostukselta” tai jos ei nyt ihan painostukselta, niin odotuksilta kuitenkin.
Nuo asiat yhdistetään kolmekymppisyyteen mutta eivät nuo odotukset ole muodostuneet sattumalta tai jonkun keksimänä. Uskoisin, että noin kolmekymppisenä useimmat toivovat noita asioita ja ovat valmiit tekemään paljonkin sen eteen, että ne omasta elämästä löytyvät. Siis toiveet ovat sisäisiä ja hyvin yleisiä, jopa niin, että niistä on tullut kuin ”normi” johon ihmisten yleensä odotetaan sopivan. Tässä suhteessa en ole poikkeus, tahtoisin kyllä puolison ja perheen, en siksi, että tulisi tuo ”värisuora” täyteen, vaan huomaan löytäväni nuo toiveet itsestäni. Muussa tapauksessa en varmaan olisi toiminut siten, että suurimman osan noista asioista oma elämä jo sisältää.
No sen lisäksi on vielä toiveita siitä, että saisin tehdä jotain mielestäni tarpeellista. Tämä on varmaan enemmän miesten juttu siinä mielessä, että miehille on luonnollista ”elää työnsä kautta”. Tuolla tarkoitan sitä, että on tärkeää nähdä kätensä jälki ja jos työ on sellaista, missä oman käden jälkeä ei pääse suoraan näkemään, niin toivoo voivansa kuitenkin tehdä työn ulkopuolella jotain sellaista. ”Toteuttaa itseään” vaikka ei välttämättä taiteellisessa mielessä.
Tärkeintä kuitenkin on se, ettei tee itselleen mistään toiveistaan hyvän elämän tai onnellisuuden edellytystä. Onnellisuus omaan elämään täytyy löytyä siitä mitä on tässä ja nyt, ei siitä mitä joskus toivoo olevan.
Onhan niitä ollu, mut musta on kadonnu sellainen unelmoija ja haaveilija tyyppi. Kaikki alkaa olla suunnitelmallista. Asetan mieluummin tavoitteita, sitä ei sit tiedä voisko niitää kutsua unelmiksi.
Ehkä se että lapsuuden unelmat kaatuvat yksi kerrallaan tekee ihmisestä vähän tarkemman ja realistisemman, sitten asettaa itselleen tavoitteita joihin onnistuu pääsemään jos tekee töitä, mut ei ne mitään unelmia ole. En unelmoi lottovoitoista tai ruotsin prinsessasta. (Sitä varmaan teoriassa vois olla kuninkaan isä)
Mut en puhuis unelmista, vaan tavoitteista
Unelma olisi herätä Aatamina Eedenin puutarhasta kymmenen näpsäkän Eevan kanssa jotka kaikki rakastaisivat minua.
Sekin olisi hienoa, jos herätessään voisi todeta että tämä nykyinen todellisuus oli vain karsea painajainen.
Ettei kaikki olekaan menossa päin helvettiä. Että meret olisivat kalaisat vielä seuraavienkin sukupolvien aikana ja ilmasto puhdas. Että ei olisi sotia ja miljoonia lapsia ilman kotia.
Olen mies ja unelmoin rakkaudesta. Uskon, että naiset unelmoivat samasta asiasta.
Uskon unelmaani eli naiseen, joka on tarkoitettu minulle ja uskon, että myös minulle tarkoitettu nainen uskoo unelmaansa eli minuun.
Tiedän, että kaikki eivät saavuta unelmaansa yhtä helposti kuin toiset. Minä en ole kuten niin monet muut, eli minä saavutan tavoitteeni vasta myöhemmin kuin muut, mutta en aio ketään loukata matkalla tavoitteeseeni.
juuri tuollaiseen rakkauteen pitääkin uskoa :)