En usko että tämä on totta. Uskon mieheni esittävän. Meen kohta ihan sekasin. Voiko tällästä miestä muka olla olemassa? :D
Oon 23v nainen, joka omistaa "liian täydellisen miehen". Mieheni tekee kaiken. Aina kun hän tulee töistä, ottaa imurin käteen ja alkaa imuroimaan. Minä tuun jostain huoneesta ja katson miestäni ja tämä vaan hymyilee imuri kädessä ja kysyy "Mites sulla on menny? Onhan kaikki hyvin?", imuroinnin jälkeen alkaa siivoamaan lisää. Ja kun on siivonnut koko talon, istuutuu sohvalle ja pyytää mut viereen ja alkaa halailemaan. Sitten huomaakin, että on nälkä ja alkaa tekemään ruokaa. Kysyy "Onko rakkaallani nälkä?", vastaan "Joo, vois sitä yhden leivän ottaa", nousen ylös ja meen jääkaapille. "Ei ei ei, istu sinä vaan alas ja minä alan tekemään ruokaa. Voisin tehdä vaikka perunoita ja pihvejä. Mitäs tuumit?" ja hän pistää pöydän aina niin kauniisti, käskee minun laittaa silmäni kiinni ja taluttaa keittiöön.
Siinä hieman miestäni. Tekee kovaa työtä ja siltikin tulee hymysuin kotiin siivoamaan ja tekemään ruokaa ja jaksaa vielä halailla ja olla mun kanssa.
Ja kyllä, joka päivä sanon (ja jopa käsken) että mieheni istuisi ja levähtäisi ja minä teen hommat. Yleensä tulemme töistä melkein samoihin aikoihin, joten mun on vaikee ehtii siivota itse. Mieheni tekee sen aina! Joskus viikonloppuisin hän tekee myös työtä ja minä en, joten sillon siivoan. Mutta kun tämä tulee töistä, kysyy "Ootko siivonnu?", vastaan "Kyllä joo" niin hän sanoo "Ei kulta missään nimessä, minä oisin voinut sen tehdä!" ja sitten se kysyy, voiko hieroa esim mun jalkoja tai tehdä jotain muuta mun hyväksi. Ihme hinku aina pitää niin hyvänä! Jotain rajaa.
Oon jutellut mieheni kanssa tästä, että kuka siivoaa ja millon tai vaikka että siivotaan yhdessä, kerta hän näyttää niin paljon siitä pitävän. Mutta hänellä se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos.
Mieheni pitää mua liian hyvänä. Vaikka töissä olisi kuinka rankkaa ja hän vielä monesti sanoo että "Olipas se taas hommaa, tein sitä ja tätä" niin siltikin jaksaa aina kysyy että onhan mulla kaikki hyvin, oonhan onnellinen hänen kanssaan, halailee, suukottelee jne.. Tuo melkein joka päivä kukkia, suklaata ja kaikkee mahollista tavaraa. Sanoo "Ole hyvä rakas!" ja suutelee. Oon monesti itkeny (onnesta siis) että mulla on näin ihana mies mutta en haluu että se on liian ihana. Tulee sellanen tunne ettei oo ansainnu sellasta.
Mieheni sanoo JOKA PÄIVÄ rakastan sua ja kaiken lisäksi pävässä monta kertaa. Ja minäkös luulin että miehillä tuon sanominen on vaikeeta :D
Hän on ollut ihan alusta asti tällänen. Olemme olleet yhdessä 4vuotta.
Voiko tämä olla totta, vai onko miehelläni kenties jokin pakkomielle esittää hyvää ja huolehtivaista miestä? Pelkääkö mieheni, että jos hän ei ole se ihanan täydellinen mies, jätän hänet tms?
Mieheni ei ole koskaan huutanut mulle, haukkunut, käyttänyt väkivaltaa tai mitään muutakaan ton tapasta.
Oon 23v nainen, joka omistaa "liian täydellisen miehen". Mieheni tekee kaiken. Aina kun hän tulee töistä, ottaa imurin käteen ja alkaa imuroimaan. Minä tuun jostain huoneesta ja katson miestäni ja tämä vaan hymyilee imuri kädessä ja kysyy "Mites sulla on menny? Onhan kaikki hyvin?", imuroinnin jälkeen alkaa siivoamaan lisää. Ja kun on siivonnut koko talon, istuutuu sohvalle ja pyytää mut viereen ja alkaa halailemaan. Sitten huomaakin, että on nälkä ja alkaa tekemään ruokaa. Kysyy "Onko rakkaallani nälkä?", vastaan "Joo, vois sitä yhden leivän ottaa", nousen ylös ja meen jääkaapille. "Ei ei ei, istu sinä vaan alas ja minä alan tekemään ruokaa. Voisin tehdä vaikka perunoita ja pihvejä. Mitäs tuumit?" ja hän pistää pöydän aina niin kauniisti, käskee minun laittaa silmäni kiinni ja taluttaa keittiöön.
Siinä hieman miestäni. Tekee kovaa työtä ja siltikin tulee hymysuin kotiin siivoamaan ja tekemään ruokaa ja jaksaa vielä halailla ja olla mun kanssa.
Ja kyllä, joka päivä sanon (ja jopa käsken) että mieheni istuisi ja levähtäisi ja minä teen hommat. Yleensä tulemme töistä melkein samoihin aikoihin, joten mun on vaikee ehtii siivota itse. Mieheni tekee sen aina! Joskus viikonloppuisin hän tekee myös työtä ja minä en, joten sillon siivoan. Mutta kun tämä tulee töistä, kysyy "Ootko siivonnu?", vastaan "Kyllä joo" niin hän sanoo "Ei kulta missään nimessä, minä oisin voinut sen tehdä!" ja sitten se kysyy, voiko hieroa esim mun jalkoja tai tehdä jotain muuta mun hyväksi. Ihme hinku aina pitää niin hyvänä! Jotain rajaa.
Oon jutellut mieheni kanssa tästä, että kuka siivoaa ja millon tai vaikka että siivotaan yhdessä, kerta hän näyttää niin paljon siitä pitävän. Mutta hänellä se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos.
Mieheni pitää mua liian hyvänä. Vaikka töissä olisi kuinka rankkaa ja hän vielä monesti sanoo että "Olipas se taas hommaa, tein sitä ja tätä" niin siltikin jaksaa aina kysyy että onhan mulla kaikki hyvin, oonhan onnellinen hänen kanssaan, halailee, suukottelee jne.. Tuo melkein joka päivä kukkia, suklaata ja kaikkee mahollista tavaraa. Sanoo "Ole hyvä rakas!" ja suutelee. Oon monesti itkeny (onnesta siis) että mulla on näin ihana mies mutta en haluu että se on liian ihana. Tulee sellanen tunne ettei oo ansainnu sellasta.
Mieheni sanoo JOKA PÄIVÄ rakastan sua ja kaiken lisäksi pävässä monta kertaa. Ja minäkös luulin että miehillä tuon sanominen on vaikeeta :D
Hän on ollut ihan alusta asti tällänen. Olemme olleet yhdessä 4vuotta.
Voiko tämä olla totta, vai onko miehelläni kenties jokin pakkomielle esittää hyvää ja huolehtivaista miestä? Pelkääkö mieheni, että jos hän ei ole se ihanan täydellinen mies, jätän hänet tms?
Mieheni ei ole koskaan huutanut mulle, haukkunut, käyttänyt väkivaltaa tai mitään muutakaan ton tapasta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eikö tuo tuollainen ala jo käydä hermoille?
...olisi vaimoni, tulisin hulluksi viikossa. Täydellinen ihminen saisi oman vajavaisuuteni korostumaan. Minusta tuntuisi, että minunkin pitäisi yrittää enemmän kuin olen kohtuudella valmis tekemään.
Hyvä jos teillä muuten menee hyvin. Minusta tuo jatkuva siivoaminen tosin kuulostaa jo niin friikahtavalta, että saisin paskahalvauksen.
Ja miksikö mies niin tekee? Joko hän on pakkomielteinen tai sitten hän pelkää kuollakseen menettävänsä sinut, jos inhimilliset heikkoudet paljastuisivat.
Taidan mennä piilottamaan imurin varmuuden vuoksi, ettei vaimo ala imuroimaan tultuaan töistä kotiin...
Sellaista se joskus on. Tais se olla itelläki eka kerta tuollaista toisen palvontaa, sit se loppu ja seuraava parisuhde oliki jo vähän tasa-arvoisempi.
Hassua kun minä en sit ymmärrä et miksi naiset tahtoo tuollaisesta pois. Mun kaveri oli tuollainen kanssa (ja seki oli heillä molemmilla ensirakkaus) hän palvoi tyttöystäväänsä, mut tämäpä tylsistyi ja lähti sit yhden rentun matkaan. Olihan se komee kohtelias ja jännä, mut tuskin koskaan palvoo sitä likkaa niiku tämä ensimmäinen tapaus.
Ai nii se pointti. Tollasia on, mut jostain syystä tuollaisetkin kultakimpaleet ahdistuu joskus. Musta ainaki tuntuis rankalta palvoa noin kovasti jotain. Kannatan nykyisin enemmänki perinteistä roolijakoa.
"Hassua kun minä en sit ymmärrä et miksi naiset tahtoo tuollaisesta pois."
Koska jos ihminen saavuttaa täydellisyyden, hänelle ei jää enää mitään tavoiteltavaa.
Toisen täydellisyys alkaa ennen pitkää ahdistamaan, varsinkin kun itsensä näkee inhimillisenä. En missään nimessä suosittele kumppanin jatkuvaa palvontaa kenellekään, terve ihmissuhde ei sellaista kestä.
Onko se palvontaa,jos rakastaa ja jumaloi toista.Jos on onnellinen,niin paha siinä on ruveta perkeleitäkään suusta päästämään.Luulisin.
Palvonta ja jumalointi kuulostaa jalustalle nostamiselta ja se on oikeasti tosi pelottavaa.
On se palvontaa, jos jumaloi. Rakkauden kanssa sillä taas on hyvin vähän tekemistä.
ja peittää huonoa omaatuntoa noin ..sorry epäilyni!!
Palstan vakiovastaus näköjään juttuun kuin juttuun.
:-)
*reps*
Siivotaanko teillä koko ajan??? Kääk! Ettei vaan miehelläsi olisi suhde toisen miehen kanssa? Tai sitten hän vain on unelma ja sinä myös. Onnea teille!
Pelottavan kuuloinen tyyppi! Oikea Norman Bates, tai sitten miehelläsi on joku Jeeves fetissi. Vaikuttaa ettei hän edes kuuntele sinua kunnolla, vaan tosiaan haluaa vain miellyttää tahdostasi riippumatta. "Kyllä rakas! Kyllä kulta!" Hyi, oikein puistattaa!
hauska: Jeeves-fetissi. ;-)
Oliko tuo provo? Heh! Ei tuommoisia olekaan, ei se ole inhimillistä. Miehelläsi on jotain tosi pahoja ongelmia oman itsensä kanssa. Perfektionismi ei ole hyvä piirre ihmisessä varsinkaan jos siitä tulee pakkomielle. Sanoit olevasi 23-vuotias, minkä ikäinen miehesi on?
ettei naisille oikeen osaa olla mieliksi vaikka mitä
tekis tai on tekemätä aina tuntuu menevän "väärin".Pitäs koittaa olla joskus tyytyväinen johonkin..Mut jos haluat vaihtaa niin toisia ääripäitä on PALJON helpompi löytää.Jos se suhde nyt tuohon kaatuu niin..jaa.elämä on valintoja täynnä.Tuo kyllä kuulostaa oudolta kun sanot omistavasi miehesi.
Naiselle ei tarvitse olla mieliksi. Aina ei tarvitse yrittää edes miellyttää.
Tämä vinkkini oli täysin ilmainen, mutta siitä huolimatta erittäin toimiva.
Onnittelen täydellisen miehen löytämisestä ja toivottan ettet menisi sekaisin.
Mieheni on 25vuotias. En minä nyt oikein usko että tämä tälläseen kaatuu, 4vuotta yhdessä jo :D Ei tässä muuten mitään vikaa mutta toi jatkuva miellyttäminen on ärsyttävää. Koitan jutella sille tänään lisää.
Jaahas, vai että naiset ei koskaan tyytyväisiä mihinkään? No, muitten puolesta en mene mitään sanomaan, mutta ite olisin tyytyväinen vähempäänkin. Paljoa en oo koskaan miehessä vaatinu, mutta paljon oon saanut.
Joka tapauksessa, rakastan miestäni yli kaiken vaikka hän sattuu olemaan kauhee siivousintoilija (mikä sen siivoamisen takana sitten piileekään), saa nähä saako sitä koskaan selville :D
Moni mies kompensoi pientä penistään,/huonoa rakasteluaan/ettei pysty naistaan tyydyttämään orgasmeihin, sitten muilla arkipäiväisillä hyvillä teoilla.
No seksi meillä luistaa erinomaisesti, eli kyllä, hän on hyvä sängyssä. Koskaan ei ole sen suhteen ollut mitään ongelmaa.
koska mitä ihmettä 24-25v tietää hyvästä seksistä?
Nauti, kiitä ja pidä puolestasi häntä hyvänä.
Nauti niin kauan kuin sitä showta kestää. Eiköhän se jossain vaiheessa kyllästy sellaiseen ja sinuun. Tai sitten sinä tyypillisenä naisena kyllästyt kilttiin herrasmieheen.
oli se ongelma?
Ahdistaako miehen käytös sinua, onko sinulla huono omatunto?
Jos pidät tuosta ja olet onnellinen, niin eikö silloin kaikki ole hyvin? Kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää... Hyvässä lykyssä koko loppuelämän, mistä sitä tietää? Tunnen yhden tuollaisen pariskunnan ja hyvin ja samalla mallilla menee vielä 10 vuoden jälkeenkin. Tosin siinä nainen tuo kotiin paljon enemmän rahaa...
"Tunnen yhden tuollaisen pariskunnan ja hyvin ja samalla mallilla menee vielä 10 vuoden jälkeenkin. Tosin siinä nainen tuo kotiin paljon enemmän rahaa..."
Meinaatko että mies on "jaksanut" kohdella vaimoa hyvin 10 vuotta siksi että hän on tuonut yhteiseen talouteen enemmän rahaa kuin mies... ?
No jotenkin tuntuu että pitkällä juoksulla ( 10 vuoden säteellä esimerkiksi) elämä harvemmin menee noin... No en tunne tapausta tietenkään.... mutta hieman harvassa luulen sellaisten miesten olevan jotka kohtelee naistaan sen mukaan paljonko he tuovat rahaa yhteiseen talouteen... ja tuskin nainenkaan sitä toivoo että häntä kohdellaan rahan takia keskustelun aloittajan kuvaamalla tavalla... ...
että siivoaminen on samaa kuin naisen kohtelu. Erikoista.
Ulkopuoliselle ko. tapaus näyttää siltä, että mies yrittää tasapainottaa suhdetta tekemällä enemmän kotitöitä, tai sitten, että nainen käskyttää miestään sillä varjolla, että hän tienaa rahat.
Tosiasia on kuitenkin, että tämä kyseinen pariskunta on tasapainoisin, jonka tunnen. Nainen on aikamoinen sottapytty ja mies osaa siivota ja pitää siitä. Sitäpaitsi se, jolla on pitemmät työpäivät, väkisinkin ehtii tekemään vähemmän kotitöitä.
Koskaan tuossa suhteessa ei ole rahoja laskettu, nainen saisi suurinpiirtein kenet vain, mutta rakastaa tätä miestään. Ja siitä on kyse, rakkaudesta. Pointtini olikin se, että kaikki ei ole sitä, miltä se ulkopuolisen silmissä ehkä näyttää.
Heh...
No kyllä se on melkoista naisen kaltoinkohtelua jos ei anna naisen siivota 10 vuoteen tai tehdä ruokaa miehelleen. No jos vielä joka päivä kertoo naiselle rakastavansa häntä, niin hieno homma ;).
No joo ehkä se siivous ei nyt ole ainoa toisen kohtelusta kertova viestintäkeino miehen ja naisen välillä... toivottavasti...
Nimimerkillä: Mä rakastan suo vaimo niin paljon että saanko mä tiskata astiat tänään."
"Pointtini olikin se, että kaikki ei ole sitä, miltä se ulkopuolisen silmissä ehkä näyttää."
Toi hyvä pointti elämässä usein...
Tuo teidän siivoamisenne ja pusuttelunne kuulostaa siltä, että suhteenne henkisellä tasolla on täysin tyhjääkin tyhjempi. Aloin voimaan huonosti lukiessani höpötystäsi.
Itse ahdistuisin tuollaisesta pehmomiehestä. Onko sillä vielä munat vai leikattu?
Halaatko, kosketatko ja kehutko miestäsi yhtä paljon, kuin hän sinua? Jos et, olet vastenmielinen prinsessa, etkä todellakaan ansaitse miestäsi ja miehesi taas kuulostaa sellaiselta helmeltä, että ansaitsee hyvän ja rakastavan naisen, eikä sinua.
Tarvitseeko siinä nyt heti alkaa miettimään, että onko miehellä jokin pakkomielle tai pettääkö se tai jotain muuta epäilyttävää, jos hän sattuu osaamaan pitää asuntonsa siistinä, jaksaa laittaa ruokaa töiden jälkeen ja on kiinnostunut läheisten ihmisten hyvinvoinnista? Tekeväthän näin monet naisetkin, eikä sitä pidetä mitenkään erityisenä tai edes erityistä kiitosta ansaitsevana.
Mutta jos asia sinua nyt niin kovasti häiritsee, niin voithan alkaa komentelemaan häntä tekemään ne kotityöt jotka hän tällä hetkellä tekee oma-aloitteisesti, ja varmistamaan että hän varmasti tekee kaikkia kotitöitä eikä vain niitä joihin hänellä sattuu olemaan kiinnostusta. Tämä on monien naisten hyväksi havaitsema keino tappaa miesten vähäinenkin kiinnostus minkäänlaiseen kotitöiden tekemiseen.
Sama keino toimii kyllä myös kotitöitä tekeviin naisiin vähintään yhtä hyvin, esimerkiksi kotiin tullessa on hyvä tervehtiä esimerkiksi tylsän "Hei, kylläpä oli sinua ikävä" sijaan vaikkapa kysymällä "Miksei ruoka ole vielä valmista?", ja sitä ruokaa odotellessa kannattaa ehdottomasti katsella TV:tä kengät jalassa sohvalla ja huomauttaa että "onpas täällä muuten pölyistä, mitä ihmettä sinä teet sillä aikaa, kun minä teen oikeita töitä?".
Kyllä luulisi näillä neuvoilla teidänkin parisuhteenne palautuvan normitasolle, niin ei tarvitse enää tuntea itseään massasta poikkeavaksi. ;)
Mutta ihan oikeasti, jotkut miehet (ja hieman useammat naiset) nyt vain ovat tuollaisia, eikä sillä ole mitään tekemistä ansaitsemisen kanssa. Joten ole iloinen, ja nauti suhteesta niin kauan kuin sitä kestää (toivottavasti sitä kestää pitkäänkin, mutta kaikki nyt kuitenkin loppuu aikanaan, joten älä ala pitämään suhdettanne itsestäänselvyytenä).