Käytiin parisuhdeterapeutilla, jonka viesti oli: jos haluamme vielä joskus pari olla (kaikkea tapahtunut viimeaikoina...), niin emme voi jatkaa tätä mitä on ollut tähän asti, viimeiset 18 vuotta... Vai tarkoittiko sitten viimeistä kahta vuotta sitten, en tiedä.
Noh, kuitenkin uusi käsikirjoitus on tehtävä suhteelle, ja sekään ei lopputulosta takaa, mutta pyydän nyt apua, miten lähteä tätä uutta suhdetta suunnittelemaan ja toteuttamaan oman puolison kanssa. Emme itse oikein tiedä, mihin pitäisi ryhtyä. Lapsia on pieniä, alle kouluikäisiä.
Noh, kuitenkin uusi käsikirjoitus on tehtävä suhteelle, ja sekään ei lopputulosta takaa, mutta pyydän nyt apua, miten lähteä tätä uutta suhdetta suunnittelemaan ja toteuttamaan oman puolison kanssa. Emme itse oikein tiedä, mihin pitäisi ryhtyä. Lapsia on pieniä, alle kouluikäisiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mahdollisuuksien mukaan tasa-arvoiseen, tasapainoiseen käsikirjoitukseen.
Jakakaa työt ja huvit puoliksi.
Jakakaa myöskin seksi, yhdessä, pitäkää sitä bonuksena. Yhteisenä ylellisyytenä joka on ilmaista.
Käyttäkää siihen vapaa-aikanne.
Pyrkikää maanläheiseen elämään, onnelliset asiat ovat halpoja ja terveellisiä, yhteisiä suunnitelmia, tulevaa elämää silmällä pitäen.
auttaa, sehän on ammatti-ihminen !
Jos kaikki on mennyt on pieleen tähän asti, pitäisi sitten kai tehdä ihan päinvastoin kuin ennen ?
Siis hä, jos apuja haluat... siis muitakin kun kliseitä tyyliin: Mies, tee kotitöitä... Nainen, enemmän seksiä.... Niin pistätkö vaikka vähän vinkkiä siitä mistä homma puristaa sekäs sinun että vastapuolen mielestä ??
Jos siis kässäriä kirjoitat. Tehkää molempi vaikka oma lista alkuun ongelmista ja toimivista jutuista. Varaa aikaa, niele ennakkoluulosi, ole rehellinen ja kirjaa kaikki paperille. Vaihtakaa, lukekaa, nielkää ensireaktiona tulevaa kiukkua ja keskustelkaa. Sitten vaan kässäriä kasaan. Paskaa joudutte varmaan molemmat nielemään ennen kuin homma toimii.
Kiitos vastanneille. Niin, kysymys on vaikea, terapeutti ei antanut ohjeita, miten tämä käsikirjoitus nyt pitäisi laatia, ei siinä hämmennyksessä täjunnut edes kysyä, tai sitten en vaan muista ohjeita...
Ei, ei meillä ole ongelmia, että mies ei tekisi mitään, hän tekee kotitöitä, pyytämättä siinä kuin minäkin. Olemme vain ajautuneet erilleen, keskusteluyhteys on kadonnut, hoidamme kotia kuin sisko ja veli. Meillä on mahtava menneisyys, olemme tavanneet reilut kaksikymppisinä, tehneet kaikkea yhdessä, elimme köyhinä ja onnellisina. Naimisiin menimme 9 vuoden seurustelun jälkeen, lapset saimme seitsemän vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen. Sitten alkoi muuttua, taloudellinen tilanteemme parani pikkuhiljaa, lapset ovat kaksi-neljävuotiaita ja ding, huomammeem, että emme enää enää tunne toisiamme.
Tässä on takana myös kaikenlaista muuta, kuten toinen suhde, eli senkin vuoksi pitää nyt saada ihan jotain uutta meille kahdelle. Tuntuu, että kaikki taas palautuu samalle radalle, kun emme tiedä mitä tehdä. Samalla terapeutilla käyntejä emme jatka, mutta jollain toisella säännölliset käynnit voisivat olla hyväksi. Olisiko jotain kirjallisuutta, linkkeja tms. suositella? Tuo ehdotus kirjoittaa ylös erilaisia kohtia on hyvä, mutta olisi hyvä olla joku malli, kysymyslista, jonka mukaan mennä.
Tämä nyt on tällaista pohdintaa, jos jollakulla on omakohtaisia kokemuksia, otan kaiken mielelläni vastaan.
kukaan muukaan ihminen ei neuvojaan jakele eikä teidän suhteenne käsikirjoitukseen sabluunoita tarjoile. Se homma teidän on hoidettava keskenänne ja lähtökohtaisesti oman itsenne puoleen kääntyen. Ensin pitää laittaa oma pää kuntoon, selvitellä asiansa ja sitten voi alkaa kohdata sitä puolisoa. Kummallakin on oma elämä ja oma historia ja sitten on se teidän yhteinen elämä.
Kunnioittakaa toisessa olevaa miestä/naista ja pysykää toisen persoonasta erillään. Vaatikaa oman itsen kunnioittamista toiselta. Älkää edes yrittäkö muuttaa toista, vaan muutettavaa on vain itsessä. Kuunnelkaa toista ja ottakaa toisen toiveet huomioon.
olipas erikoinen neuvo terapeutilta. Vahvisti käsitystäni siitä että niistä ei apua. No parempaa jatkoa teille