olen ollut avoliitossa jo kahdeksan vuotta, eikä suhteessa enää ole kovinkaan paljon romanssia jäljellä. kunhan eletään. seksi ei ole kiinnostanut aikoihin ja kaikki tuntuu tasaisen harmaalta, mutta- toisaalta arki toimii ihan kohtuullisesti ja tiedän, että mieheni rakastaa minua. minä vain en taida rakastaa häntä enää, jos koskaan olen tosissani rakastanutkaan. en tiedä.
nyt olen ilokseni ja kauhukseni ihastunut toiseen. kyseessä on vieläpä meidän kummankin hyvä ystävä; tiedän ihan tarkkaan millainen ihminen hän on, kaikkea sitä mitä olen aina toivonut ja myös kaikkea mitä mieheni ei ole. mukava, fiksu, tyylikäs, hyvännäköinen ja taiteellinen, on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin...
olen kai katsellut häntä jo hyvinkin pitkään, mutta vasta muutama päivä sitten myönsin itselleni tämän tunteen, ja siitä lähtien olen tuntenut itseni kymmenen vuotta nuoremmaksi ja olo on niin ihmeellisen kevyt etten tiedä miten päin olisin.
hän ei varmaan ole kiinnostunut minusta, ja luulen, etten ala häiritsemään meidän kolmen elämää tällä. jos kerron miehelleni, hän jättää minut ja katkaisee välit myös ystäväänsä. jos kerron ihastukselleni, hän varmaan säikähtää tunteitani, ja lakkaa pitämästä minuun yhteyttä.
mitä minä hyötyisin tekemällä kaikki onnettomiksi tyhjän takia?
meneeköhän tämä ohi? vaikuttaa vain niin paljon vakavammalta kuin jotkut aiemmat pikkuihastukset joskus, koko maailma tuntuu erilaiselta, tuntuu kuin olisin herännyt vuosia kestäneestä harmaasta unesta. kiepun kuin lehti tuulessa, putoan ja kohoan taas ja nautin joka hetkestä kun voin ajatella häntä.
nyt olen ilokseni ja kauhukseni ihastunut toiseen. kyseessä on vieläpä meidän kummankin hyvä ystävä; tiedän ihan tarkkaan millainen ihminen hän on, kaikkea sitä mitä olen aina toivonut ja myös kaikkea mitä mieheni ei ole. mukava, fiksu, tyylikäs, hyvännäköinen ja taiteellinen, on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin...
olen kai katsellut häntä jo hyvinkin pitkään, mutta vasta muutama päivä sitten myönsin itselleni tämän tunteen, ja siitä lähtien olen tuntenut itseni kymmenen vuotta nuoremmaksi ja olo on niin ihmeellisen kevyt etten tiedä miten päin olisin.
hän ei varmaan ole kiinnostunut minusta, ja luulen, etten ala häiritsemään meidän kolmen elämää tällä. jos kerron miehelleni, hän jättää minut ja katkaisee välit myös ystäväänsä. jos kerron ihastukselleni, hän varmaan säikähtää tunteitani, ja lakkaa pitämästä minuun yhteyttä.
mitä minä hyötyisin tekemällä kaikki onnettomiksi tyhjän takia?
meneeköhän tämä ohi? vaikuttaa vain niin paljon vakavammalta kuin jotkut aiemmat pikkuihastukset joskus, koko maailma tuntuu erilaiselta, tuntuu kuin olisin herännyt vuosia kestäneestä harmaasta unesta. kiepun kuin lehti tuulessa, putoan ja kohoan taas ja nautin joka hetkestä kun voin ajatella häntä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiitävää. Kaikki on.