Mulla oli tällainen outo harhakäsitys että kaverin kanssa vois viettää useastikin aikaa, soitella, lähettää mailia, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, purkaa huoliaan, käydä ulkona leffassa tai baarissa ja muuta sellasta... taisin olla väärässä. Kaverit onkin vaan sellasia jotka on olemassa kun haluan. Kun surettaa, otan yhtyettä kaveriin, kerron huoleni ja sitten en ota enää kaveriin yhteyttä ennenkuin tulee uudelleen tarve puhua. Käyn ulkona kavereiden kanssa kun se mulle sopii. Pitää olla todella tarkkaa mitä tehdään, monelta ja missä. Ilman tarkkaa suunnittelua en minnekään lähde. Ja jos kaveri hermostuu, niin otan toisen kaverin tilalle!
Tätä se siis on. Hienoa että tuli selväksi.
Tätä se siis on. Hienoa että tuli selväksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaveruus/ystävyys merkitsee sitä,että voin soittaa kaverilleni vaikka kolmelta yöllä jos on paha olla ja päinvastoin,mielestäni ystävyys on näinä päivinä liian aikataulutettua ja kiireellistä.
tosin nykyisin mut on vaikee saada kolmen aikaan yöllä hereille, koska nukun, no saa yrittää..
ES
merkisee vaivatonta ja luontevaa yhdessä oloa, MOLEMMINPUOLISTA luottamista ja hyväksymistä sellaisena kuin olemme. Vaivattomalla tarkoitan sitä että ei tarvitse sopia viikkoja ennen tapamista johonkin määrättyyn paikkaan, siivota pari päivää ennen tapaamista, ostaa jääkaappi herkkuja täyteen, olla olemassa vain sitä varten jos toisella sattuu olemaan aikaa..
Luontevaa, tarkoittaa sitä että ystävä voi pöllähtää taloon vain tarkistettuaan että olen kotona vaatimatta mitään erityis järjestelyjä ja sama toisin päin. Mulle ystävyys on vuorovaikutusta, mutta ei yhdessä riippumista, ystävilläkin on oma elämä.
ES
että kavereilla on oma elämä, mulla on kaksi hyvää kaveria joiden kanssa tuun toimeen todella hyvin, hauskaa on ja luotan heihin täysin. He puhuvat minulle, kertovat kuulumisiaan, puhuvat suoraan ja rehellisesti mitä arvostan. He ovat korvaamattomia. Heihin en tosin kovin usein voi olla yhteydessä (välimatka, ei nettiä, ei kännykkää).
Sitten on kaksi muuta.. kaveria. Ennen oltiin melko läheisiä, nykyään mulla ei oo aavistustakaan mitä näille tyypeille kuuluu. Molemmat sanoo aina olevansa kiireisiä, ja etteivät voi kertoa kuulumisiaan koska ne ovat yksityisiä asioita. Yksityisyys on jees, mitään kerron-kaiken-juttelua ei voi harrastaa monienkaan kanssa, mutta se etten kuule heistä mitään viikkoihin ja silloin kun jotain kuulee niin se on hirmuista vihjailua että kovasti tapahtuu, mutta ei mitään mulle kerrota.
Tarvitaan kaksi ihmistä jotta sitä voisi kutsua keskusteluksi. Nykyään se on vain mun omaa yksinpuhelua. Oon onneton ja yksinäinen. Enkä enää jaksa heitä.
Olispa kaveri jolle soittaa millon vaan tai jonka luona käydä millon vaan...
pidän itse henkilöä kaverina, mutta hän pitää minua ystävänä. hän soittelee vain kun on puheaikaa jäljellä kännykässä, hän utelee ainoastaan työtilannettani,hän ei koskaan lähde kanssani minnekkään(vaikka ehdottaisin kyläilemistä ym.vastaavaa.)eikä tosiaankaan olla sen kummemmin tekemisissä. ei tämä ainakaan ystävyyttä ole!? mukava tyyppi, mutta voin luokitella tämän vain kaveruudeksi...ei sen kummempaa.
että mun mielestä se on vaan mun kaveri. Hirmunen metakka siitä sitten synty. Kauheat draamat: "jos et sä haluu olla mun kaa, niin älä sitte oo! Mulla ei oo aikaa tuhlata tollaseen joka ei pidä mua edes ystävänään!"
Hitto, mikä lie senkin ongelma. Ei se ota mun vihaanikaan tosissaan kun menetin hermoni siitä ainaisesta "tää ystävyys on nyt ON tai OFF" (ollaanko me ala-asteella?)
Olihan niitä ongelmia muitakin.
Jos se olis mulle ollu yhtä olematon ystävä, niin helvetti, olisin jo OFF ja olisin lähteny menemään. Nyt voin vaan hitaasti yrittää totutella siihen että mulla ei oo enää melkein yhtään kaveria jäljellä.
Tosin kai se on parempi yksin kuin yksinäinen surkeassa seurassa.
Mitä tapahtukaan mulle ja mun kavereille.. en tajua. Eikä kukaan suostu puhumaankaan asiasta...
Omituisinta tässä on se että oon surunmurtama. Veikkaan että se johtuu siitä että mun kaverit on ollu aina ne joihon tukeutua. Lapsena ei ollu välejä perheen kanssa. Oli vaan kaverit. Nyt oon melkein yksin.
Sori vaan kamala valitus. Piti saada tätä turhautuneisuutta ulos...