Miesten kännykkäkäytös

Vastaukseni on pienimuotoisella varauksella, että joo.

Sanasiepot on muuten sitten ihan oma lajinsa ja näitähän tavataan usein alavilla mailla eli siellä missä on se hallan vaara.)

ja on yleensä lyhyt ja ytimekäs OK.

Meillä kyllä viestittely alkaa olla jo historiaa. Soitamme, jos jotain asiaa ilmenee. Olemme molemmat työssäkäyviä ihmisiä. Jos toinen ei vastaa, silloin saatan lähettää tekstarin. Mieheni vastaa tekstariin yleensä soittamalla :)

Jos muijalta alkaa tulla viestiä jatkuvalla syötöllä niin ei niihin koko ajan jaksa olla vastaamassa ja saattaa mennä päivä ta enemmänkin. Krapulapäivänä jää yleensä viestit vastaamatta jos ei ole todella mielenkiintoinen tapaus. Jos sattuu olemaan sellainen fiilis niin vastaan heti, usein menee 2h-pari päivää.

Taitaa olla niin, että kännykäytöstä on yhtä montaa sorttia kuin miehiäkin..

Itselläni on parhaillaan "kierroksissa" ääripäät.
MurMurini=) on sorttia, joka pitää yhteyttä muutenkin varsin tiiviisti. Tekstailemme ja soittelemme aika paljon, ja jollei viestiin kohta vastausta kuulu kummastakaan suunnasta, tulee ensimmäiseksi mieleen et jotain on pielessä. Eli normaalisti vastaus tulee hetkohta ja mitä pikimmiten.. Asiaa ei sinänsä aina ole, tai juuri koskaan=), mutta koska meillä ei ole yhteistä aikaa kuten normaalissa parisuhteessa, on tämä meidän tapamme "olla yhdessä".. Saatamme puhelimessa ollessakin puuhailla omiamme vain toisen hengitystä kuunnellen... Kuulostaapa imelältä.....


Toinen ääripää on tapaus, jolle vastaamatta jättäminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tekstarit ovat tälle miehelle täysin toisisijainen yhteydenpidonmuoto. Jos jotain on, silloin voi soittaa, mutta ei rupatellakseen vaan asiasta. Tosin tämä mies kuuluu ryhmään jolle parin kuukauden tapailun jälkeenkin riittää näkeminen kerran viikossa, "kun ei oo aikaa..." Lusikka liian monessa sopassa, näes..
Ja kun ei vastausta kuulu, minä manaan miehen alimpaan h...iin ja vannon etten enää ainoaakaan viestiä ikuna lähetä.. Asiasta kovan sanan sanottuani on muutos ollut ehkä pikkiriikisen parempaan, mutta hiuksenhienosti. Alan luopua toivosta...

Pelaa aivan odotetusti, jos lähetän viestin miehelleni niin vastauksen saan vasta siinä vaiheessa kun mies tulee kotiin ja minä luen mitä tekstiviestejä hän on saanut! (Viestit luen toki vain hänen pyynnöstään)! :)

kun saan viestin. Meil oli neidin kans tossa jokin aika sitten pikku kriisin poikanen johtuen siitä et tekstarit ei menny perille, mä luulin ties mitä kun hän ei vastannu viesteihin vkl ja hän veti herneet nenään kun mä en vastannu :-)

Mulle puhelin on yhteydenpito väline akuutteihi asioihin. Olen antanu periks jo muutamalla sektorilla, mut vastaan ite lyhyesti ja ytimekkäästi. "OK" on varmaan yleisin viesti. Ja jos vaatii pidempää puintia niin varmasti soitan.

Hyvin harvoin tulee runoiltua, mut näköjään sellainen lepertely toimii naissukupuoleen. Niin kavereiden kanssa vaihdetaan sit toimiviksi todettuja viestejä. Ja kaikilla on hyvä mieli.

Vastausajat vaihtelee 10 minuutista 3 vuorokauteen. Töissä ja lomalla ollessa pidän kyllä puhelimen äänettömällä jos mahdollista. Luen kyllä kaikki viestit kun ne tulee, mut se jää sit siihen, etenki jos ne ei vaadi välitöntä huomiota tai vahvistusta.

Musta ei vaan ole sillälailla yhteydenpitoon. Eriasia tietysti on jos toinen on satojen kilometrien päässä eikä näe kuukausiin, mut normaaliparisuhteessa harvoin tulee niin kiireistä asiaa joka ei voi odottaa siihen että olisin kotona.

Minä en juurikaan lähettele miehelleni viestejä, jos minulla ei ole mitään asiaa. Hän siis tietää, että jos pistän tekstarin, niin silloin on jotain tärkeää asiaa. Ja hän AINA laittaa viestin takaisin. Joko soittaa tai sitten tekstaa, jos on esim. neuvottelussa eikä pääse soittamaan.

Ja viesti alkaa aina sanoilla 'muru'. Minusta se on ihana tapa. Vaikka asiana olisi sitten vaikkapa kauppalista.