en varmaan koskaan unohda häntä

nostaa tuon naisen korkealle jalustalle mutta älä unohda sitä ihmistä joka kulkee vierelläsi nyt koska sinä taidat olla hänen jalustallaan....

Kymmenen vuoden kuluttua voit huomata, että olet sittenkin unohtanut..

kertoisit tuon myös Hänelle. Ilman taka-ajatuksia, voisit kertoa hänelle ajatuksesi. Aivan liian harvoin me ihmiset todella sanomme ääneen, mitä ajattelemme. Uskon, että tuo nainen ymmärtäisi vilpittömyytesi.

Täytyy kyllä myöntää, että tunnen exääni kohtaan välillä samanlailla. Oikeastaan sen huomaa jos olet seurustellut/seurustelet, kuinka paljon on eroavaisuuksia. Sitä automaattisesti vertaa.

Ja varsinkin nyt tällä hetkellä kyllä kaipaan exääni todella. Meillä oli 14 vuoden yhdessä olo historia ja sitä nyt ei voi pyyhkiä vielä 2,5 vuodessa mielestä noin vaan.
No eron jälkeen tapasin toisen naisen ja kaikki tapahtui aika nopeella temmolla.. muutettiin yhteen ja alettiin yhteiseloa, mutta sitä ei kestänyt valitettavasti kuin noin vuoden ja kuukausi sitten lähdin siitä suhteesta. Sillain jännä juttu kun sitä automaattisesti luottaa ihmisiin, kun siihen oli tottunut exän kanssa.
Tämä uusi avokkini osoittautuikin tuuliviiriksi tai olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että hänkään ei ole sinuit oman eron kanssa.
Joka tapauksessa lähtöni oli itselleni aika helppo päätös ja ei tuottanut mitään ihmeellisiä tunteen purkauksia, koska minulla oli periaatteessa aikaa paljon miettiä sitä. Tällä naisella oli noita miesehdokkaita ovella norkoomassa ja sanallakaan nainen ei vihjaillu, että lopetetaanko tämä suhde koska oli rakastunut ilmeisesti toiseen ja näin ollen oli minua kohtaan todella epärehellinen.
Täytyy kyllä kiittää häntä siitä, että opetti minua taas huomaamaan sen tosiasian että niitä epärehellisiä ihmisiä on olemassa. Olin nimittäin unohtanut sen siinä ajassa kun vietin 14 vuotta oikeastaan ihan hyvässä suhteessa.

Sori näin pitkästä kirjoituksesta, mutta nuo näpit rupesi vaan kirjoittamaan :))

Eli tiivistettynä kumpi on jäännyt sydämmen syövereihin, tämä lyhyt aikainen suhde vai tuo 14:sta vuoden suhde.
Exäni jonka kanssa olin pidemmän aikaa oli todellakin rehellinen kaikessa ja taas tämä lyhyt aikainen ei ollut rehellinen.
Eikö se niin mene kun asiat jotka ovat todella kipeitä ja arkoja, kunhan ne kerrotaan rehellisesti vaikka päin naamaa. Se on paljon parempi vaihtoehto, kuin se että toista viedään kuin rukkasta ja muut tietää ja sinä olet tietämätön missä mennään.

Siksi minulla on vielä erittäin hyvät ja lämmin suhde exääni ystävänä ja voisin vielä väittää että rakastan häntä vielä tietyllä tavalla.
Ja tämä lyhyt aikainen nainen oli kyllä ihan mukiinmenevä, mutta en voi häntä arvostaa millään muotoa. Näen vaan niistä kauniista silmistä epätoivon,pelon,epärehellisyyden ja itsekkyyden.

Sellainen sanonta on kuin "Elämä opettaa, vaikka hiljaa kävellen"... ja tosiaan olen ollut aika opettavaisella tiellä.

P.s kunnioittakaa itseänne ja onnea elämään teille jotka olette kokeneet eron.

Voi kuinka tutulta tuntuukaan tuo Anna Erikssonin kappale... Olen itse naimisissa nuoruudenrakkauteni kanssa. Liian vaikeaa oli jo monta ja lopulta löysin lohdutusta muualta. Koskaan en olisi itse kuvitellut itseäni pettäjäksi, mutta näköjään on joskus tilanteita, jolloin on vain liian vaikeaa ja ymmärrystä löytyy muualta. Tuo toinen löysi sieluni, kuunteli ja piti minuun yhteyttä lähes kolme vuotta. Olimme toistemme sielunkumppanit, joiden olisi pitänyt tavata 15 vuotta aikaisemmin. Lopulta tilanne oli kuitenkin sietämätön henkisesti ja kaikki loppui. Vaikka mitään pysyvää ja yhteistä ei loppujen lopuksi ollut, tuntui kuin osa minusta olisi hänen mennessään kuollut. Kaipaus oli liian suurta ja on vieläkin, jos näen hänet jossain. Osa minusta on puolen vuoden jälkeen jo unohtanut kaiken, mutta osa kaipaa vieläkin. Oman mieheni kanssa en koskaan saavuta samanlaista sielujen sympatiaa, mutta elämässä ei koskaan saa kaikkea... Surullista. Olet aina ajatuksissani, MacHul...

Mullakin sama tunne. Just kun kuuntelee jotain "meidän lauluja" niin sekoaa, ja on valmis mihin vaan.

Kyllä mä haluan vielä uskoa että päädytään yhteen sen miehen kanssa. Jos ei lähiaikoina, niin vielä joskus.

Tosirakkaus on ikuista.