Olen 22-v tyttönen, mulla on ollu melkein kaks vuotta "on/off"-suhde erään 30-v miehenpuolikkaan kanssa, vimeiset 1,5v periaatteella seksiä kun molemmille sopii (sehän ei ole oikeasti riittänyt mulle ikinä, mut ehdotin sitä et saan olla sen miehen lähellä, seurassa... edes joskus).
Kundi on seurustellut tänä aikana kahden naisen kanssa, molempia se on pettänyt mun kanssa, en ylpeile asialla kuitenkaan. toisen näistä tytöistä kanssa olen jutellut asian selväks ja hän sanoi et me kuulutaan yhteen, miks ei seurustella? no siks kun mies ei ilmeisesti halua.
mies on aivan ihana, komea, mukava, hauska, suosittu... ja ilmeisesti erittäin sitoutumiskammoinen (??).
Nyt kävi (taas) niin, vietettiin pe-la yö yhdessä, hauska yö, hauska aamu, nähtiin eilen vielä päivälläkin, juteltiin, kaikki oli ok, ajattelin taas, josko se tästä pikku hiljaa alkais mennä eteenpäin, vakavammalle pohjalle..
Mutta, sitten illalla kundilla oli jo toinen muija kierroksessa, vilkuili kuitenki mua, katteli sulosesti silmiin.. lähti toisen naisen mukaan yöksi (en kytännyt niin tarkkaan, mutta uskoisin, koska kuitenkin tunnen miehen).
Nyt olen itkeny yön ja päivän, en voi ymmärtää mikä mussa on vikana, vai onko vika miehessä?
Mies on välillä todella ihana, meillä on hauskaa, omia juttuja, joita muut ei ymmärrä, molempien kaverit pitää meitä "parina", puhuuvat "teistä"... välillä mies on todella välinpitämätön , hyvä että osoittaa tuntevansa.
tunnetaan toisemme aika hyvin kuitenki (kyllähän kahdessa vuodessa tutustuu), ekat riidat on käyty, tyhmistä asioista, oikeista asioista..
joo, tosi sekavaa tekstiä, mut en taida pystyä parempaan tällä hetkellä, oli pakko saada purkaa kuitenki ja tietenkään hyvät neuvot ei olis haitaks... olen sen verran nynny etten kuitenkaan "uskalla" puhua suoraan, pelkään kai kasvojen menettämistä, sitä et kundi sanoo ettei koskaan halua mun kans mitään tai jotain, alotteen pitää tulla häneltä siihen vakavampaan juttuun.
Kundi on seurustellut tänä aikana kahden naisen kanssa, molempia se on pettänyt mun kanssa, en ylpeile asialla kuitenkaan. toisen näistä tytöistä kanssa olen jutellut asian selväks ja hän sanoi et me kuulutaan yhteen, miks ei seurustella? no siks kun mies ei ilmeisesti halua.
mies on aivan ihana, komea, mukava, hauska, suosittu... ja ilmeisesti erittäin sitoutumiskammoinen (??).
Nyt kävi (taas) niin, vietettiin pe-la yö yhdessä, hauska yö, hauska aamu, nähtiin eilen vielä päivälläkin, juteltiin, kaikki oli ok, ajattelin taas, josko se tästä pikku hiljaa alkais mennä eteenpäin, vakavammalle pohjalle..
Mutta, sitten illalla kundilla oli jo toinen muija kierroksessa, vilkuili kuitenki mua, katteli sulosesti silmiin.. lähti toisen naisen mukaan yöksi (en kytännyt niin tarkkaan, mutta uskoisin, koska kuitenkin tunnen miehen).
Nyt olen itkeny yön ja päivän, en voi ymmärtää mikä mussa on vikana, vai onko vika miehessä?
Mies on välillä todella ihana, meillä on hauskaa, omia juttuja, joita muut ei ymmärrä, molempien kaverit pitää meitä "parina", puhuuvat "teistä"... välillä mies on todella välinpitämätön , hyvä että osoittaa tuntevansa.
tunnetaan toisemme aika hyvin kuitenki (kyllähän kahdessa vuodessa tutustuu), ekat riidat on käyty, tyhmistä asioista, oikeista asioista..
joo, tosi sekavaa tekstiä, mut en taida pystyä parempaan tällä hetkellä, oli pakko saada purkaa kuitenki ja tietenkään hyvät neuvot ei olis haitaks... olen sen verran nynny etten kuitenkaan "uskalla" puhua suoraan, pelkään kai kasvojen menettämistä, sitä et kundi sanoo ettei koskaan halua mun kans mitään tai jotain, alotteen pitää tulla häneltä siihen vakavampaan juttuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulisin, että tuossa ajassa suhde olisi jo syventynyt seurusteluksi jos mies sitä haluaisi.
Mies ei halua kanssasi suhdetta eikä sinun tunteesi sitä tosiasiaa muuksi muuta. Mies on sinun aikanasikin seurustellut, joten sitoutumiskammoiseksi väittämällä valehtelet vain itsellesi.
Annas kun arvaan: Mies etsii itsellen sitä oikeaa, mutta sinä se tuskin olet. Teet molemmille palveluksen, kun alat katsella miestä, joka haluaa oikeasti juuri sinut.
en halua ketään muuta, en edes pysty kuvittelemaan että enää tulis ketään toista! en ole puhunu miehelle tunteistani, muuten kuin viime ystävänpäivä viestissa että en tiedä onko tunteeni ystävyyttä vai rakkautta mut joka tapauksessa en halua sen katoavan.
Et sinä saa siitä enää mitään muuta kuin huonon maineen. Jos et halua ketään muuta kuin hänet mutta et voi saada, niin kokeiles elää vähän aikaa yksin. Itsensä uneen itkeminen on joskus ihan hyvästä, mut pidemmän päälle se on rankkaa.
Haluaisitko sinä oikeasti miehen jonka tiedät pettävän parisuhteessa lähes poikkeuksetta. Sinä olet jäänyt roikkumaan kiinni häneen. Takerrut joka sanaan, hymyyn ja hukut silmiin, jotka eivät anna sinulle mitään pysyvää. Ei kai kyseessä ole vain ekarakkaus?
...aloin seurustella 16-kesäsenä, mentiin kihloihin, muutettiin yhteen, alettin odottaa vauvaa, raskaus meni kesken, kaikki reilussa kolmessa vuodessa, nyt sen tajuu, olin liian nuori. 2½ vuotta sitten erosin, sen jälkeen alko hurja sinkkukausi, kundit vaihtu ja siideriä riiti, kunnon opiskelijaelämää.. tää vaihe loppu vuosi sitten, kun loppu opiskelut, sain vakiduunin, ostin kämpän ja aloin olla valmis oikeesti suhteeseen (siinä vaiheessa "nykyiseni" oli ollut kuvioissa jo vuoden, ja alkuunhan me seurusteltiin, mutta koska en ollut sillon valmis suhteeseen, mokasin, heräsin erään baari-illan jälkeen väärän miehen vierestä.. tää tyyppi luonnollisesti suuttu ihan älyttömästi(olis ollu valmis oikeesti vakavaan suhteeseen, hoki rakastavansa ym) ja meidän vakavampi juttu oli siinä vaiheessa loppu, kun kundi sai sulatella asioita ja järjestellä ajatuksiaan, päädyttiin nykyiseen tilanteeseen. itki mun hyvälle miespuoliselle ystävälle yhdessä vaiheessa että enää ei uskalla luottaa muhun, muuten meistä olis voinu tulla vaikka mitä)
että yksinkin tässä ollaa noltu ja itseni kanssa toimeen tulen loistavasti.
mua tää kundi ei pettäny, sillon ku me seurusteltiin.
eli perimmäinen kysymys kai tässä on se, miten voittaa miehen luottamus takaisin?
mut siihen ei mahda olla olemassa keinoa. Mies ei anna anteeksi, mutta unohtaa. Tosin siihen voi mennä vaikka pieni ihmisikä....
Sinä vaan varmaan joudut kärsimään siitä teosta niin pitkään kun mies muistaa sen...
Olet miehelle pelkkä tavara. Nyt likka järki käteen! Älä ole enää ikinä ton miehen kanssa missään tekemisissä! Ite olen ylikolkytveemies ja mulla oli kerran samantyyppinen nainen kiikarissa. Ja kyseistä naista ei edes hävettänyt lähtä toisen miehen treffeiltä suoraan mun kanssa elokuviin.
Toi mies on erittäin epänormaali, eikä kukaan saa siitä ikinä normaalia, luotettavaa miestä! EI IKINÄ!
Nyt likka 22v olet nuori, et kuitenkaan hölmö teini, UNOHDA TOI KAVERI JA HETI SIIIIIIIIS NYTTTTTT!!
pelkkä bumpattava barbara
Joo, kyllä nuo pojat oikeessa ovat, mie tiiän omasta kokemuksesta.. Tosin minun vastaavani oli naimisissa ja peliä meillä kesti kolmisen vuotta.
Minua hän kuulemma rakasti ja blaaablaaablaaa.. aikani sitä uskoinkin, sitten taisin roikkua enää tavan vuoksi tutussa suhteessa.
Tiedän tunteen kun kukaan muu ei sytytä ja ketään muuta et halua, se on kuluttavaa.
Mutta se, mitä sinun täytyy tehdä, on antaa itsellesi oikeus onneen ja unohtaa tuo mies. Se ei ole helppo juttu, mutta siinä sinulla on mahdollisuus vain voittaa! Jätä tuollainen säälittävä hyväksikäyttäjä omaan arvoonsa ja näytä että olet onnellinen, itsenäinen ja tavoiteltu nainen ilman häntäkin.
Ja jos todella tällä miehellä on minkäänlaisia tunteita sinua kohtaan, siinä vaiheessa kun näytät ettet häntä halua, hän huomaakin yllättäen sen tuntuvan pahalta ja tekee kaikkensa saadakseen sinut. Eli voittaja olet joka tapauksessa sinä!
Aattelepa ite. Jos mies on noin suosittu että naista riittää, niin yhteen roikkujaan sitoutuminen nyt olisi lähinnä typeryyttä. Parempi panna monia ja nauttia elämästä. Ukkos on viisas mies. Hauskaa että löytyy naisia joille riittää tuollainen jalkavaimon rooli. Huomatkaa miehet, että tuo ei onnistu kovin helposti sen jälkeen kun suhde on virallinen, joten kannattaakin ehdottomasti potea "sitoutumiskammoisuutta" ja välttää pysyvämmän aloittamista.
Mies on hyväksikäyttäjä, ja käyttää nyt tilannetta ja sua hyväkseen. Sun pitäisi alkaa jo heräilemään ja lopettaa sille antaminen. Eiköhän se ole käynyt sulle jo selväksi, että hän kun on komea seuramies, niin täytyy elää sen mukaisesti, eikä olla vaan yhden naisen kanssa. Kerran voi olla viiden kanssa. Sä olet ihastunut ja siksi miehen on helppo pyörittää sua. Sulle kun näemmä näyttää riittävän yksi mukava päivä ja yö, sekä muutama "ihana" sana, niin jo luulet että nyt se on onnessaan sun kanssa. Pelimieshän se on! Etkö sä ole sen jo teoista huomannut? Kuinka monta kertaa sen täytyy kusettaa sua että tajuat tilanteen ja juokset karkuun ja yrität unohtaa tyypin?
Siis tuollainen on niiiin säälittävää. Alun perinkään ei ois pitänyt alkaa johonkin juttuun sen äijän kanssa. Turha sitä nyt enää on itkeä. Nouse nyt hyvä ihminen sieltä suosta ja HANKI OMA ELÄMÄ. Silloin ei tarvii itkeä kaiken maailman pelimiehien perään. Ja turha mutista, että "ei muut ymmärrä, kun se on ERI ASIA MINUN TAPAUKSESSANI ja se mies vielä muuttuu..." Sitä muuttumista saat kuule odotella elämäsi viimeiseen päivään asti ja turhaanhan odotat. Tietyt tapaukset on niin selviä, ja kyllä, tämä on juuri sellainen tapaus.