hyvä palkka?

joo, Helsingissä asun. Vaan en yksin, joten asumiskuluista selvitään. Siinä mielessä pidän palkkaani hyvänä, että kaikki laskut saan maksettua enkä näe nälkää (toisin kuin opiskelijana), mutta tällä koulutuksella ja työkokemuksella tonni kuussa on aika surkea liksa. Toisaalta ei muutakaan työtä tunnu olevan tarjolla, joten pitäisi yrittää olla tyytyväinen siitäkin. Lisäksi saan nykyisestäni hyvää työkokemusta, joten ehkä koko juttu pitäisi yrittää kääntää voitoksi. Kiitos sulle selkeästä vastauksesta. Seuraavassa hakemuksessani palkkatoivetta kysyttäessä en myy itseäni halvalla!

se on netto, tuo dona.

on ollut pakko ottaa se työ minkä satuin saamaan. työ on ihanaa, juuri sitä mitä olen aina halunnut. kaikki muu on surkeata, kuten ilmapiiri, sosiaalitilat ja muu asiaankuuluva (mm. pahvilautaset jotka on aina loppu), POMO etenkin & tietenkin, listaa voin jatkaa loputtomiin. Jos palkka olisi parempi, voisin kestää edellämainitut seikat hiukan paremmin. En nyt valita enempää työympäristöstä, mutta lähden heti kun saan paremman.

sekin on tietysti asia erikseen. laskeskelin tuossa, että puolen vuoden sisällä olen hakenut yli kahtakymmentä työtä, soitellut tuplasti ja poikennut sopivissa paikoissa näyttämässä naamaani. miksi sitten en työmarkkinoilla pärjää, on itsellenikin arvoitus. mulla on hyvä koulutus, hyvät paperit, jo aiemminkin mainittua työkokemusta alalta yli kolme vuotta, intoa & motivaatiota, jne. olen tulossa siihen lopputulokseen, että ikä 27 v ja pitkä parisuhde, huom, ei lapsia, on työnantajille VAARAN MERKKI. onko se sitten hyvä syy, ettei pääse edes haastatteluun? toivottavasti en vaikuta katkeralta, haluan korostaa että en ole (vielä), vaan lähinnä hämmästynyt. ja aika lailla siipi maassa tällä hetkellä.

Anna kirjoitti:

se on netto, tuo dona.

on ollut pakko ottaa se työ minkä satuin saamaan. työ on ihanaa, juuri sitä mitä olen aina halunnut. kaikki muu on surkeata, kuten ilmapiiri, sosiaalitilat ja muu asiaankuuluva (mm. pahvilautaset jotka on aina loppu), POMO etenkin & tietenkin, listaa voin jatkaa loputtomiin. Jos palkka olisi parempi, voisin kestää edellämainitut seikat hiukan paremmin. En nyt valita enempää työympäristöstä, mutta lähden heti kun saan paremman.

sekin on tietysti asia erikseen. laskeskelin tuossa, että puolen vuoden sisällä olen hakenut yli kahtakymmentä työtä, soitellut tuplasti ja poikennut sopivissa paikoissa näyttämässä naamaani. miksi sitten en työmarkkinoilla pärjää, on itsellenikin arvoitus. mulla on hyvä koulutus, hyvät paperit, jo aiemminkin mainittua työkokemusta alalta yli kolme vuotta, intoa & motivaatiota, jne. olen tulossa siihen lopputulokseen, että ikä 27 v ja pitkä parisuhde, huom, ei lapsia, on työnantajille VAARAN MERKKI. onko se sitten hyvä syy, ettei pääse edes haastatteluun? toivottavasti en vaikuta katkeralta, haluan korostaa että en ole (vielä), vaan lähinnä hämmästynyt. ja aika lailla siipi maassa tällä hetkellä.

Jäi kiinnostamaan, millä alalla olet eli mikä on ammattisi?

Anna kirjoitti:

se on netto, tuo dona.

on ollut pakko ottaa se työ minkä satuin saamaan. työ on ihanaa, juuri sitä mitä olen aina halunnut. kaikki muu on surkeata, kuten ilmapiiri, sosiaalitilat ja muu asiaankuuluva (mm. pahvilautaset jotka on aina loppu), POMO etenkin & tietenkin, listaa voin jatkaa loputtomiin. Jos palkka olisi parempi, voisin kestää edellämainitut seikat hiukan paremmin. En nyt valita enempää työympäristöstä, mutta lähden heti kun saan paremman.

sekin on tietysti asia erikseen. laskeskelin tuossa, että puolen vuoden sisällä olen hakenut yli kahtakymmentä työtä, soitellut tuplasti ja poikennut sopivissa paikoissa näyttämässä naamaani. miksi sitten en työmarkkinoilla pärjää, on itsellenikin arvoitus. mulla on hyvä koulutus, hyvät paperit, jo aiemminkin mainittua työkokemusta alalta yli kolme vuotta, intoa & motivaatiota, jne. olen tulossa siihen lopputulokseen, että ikä 27 v ja pitkä parisuhde, huom, ei lapsia, on työnantajille VAARAN MERKKI. onko se sitten hyvä syy, ettei pääse edes haastatteluun? toivottavasti en vaikuta katkeralta, haluan korostaa että en ole (vielä), vaan lähinnä hämmästynyt. ja aika lailla siipi maassa tällä hetkellä.

Palkkasi ei ole aivan huono, jos olet nuori.
Naisen nettopalkaksi lähes keskiarvon mukainen, kai hiukan alle. Ei tuolla kyllä asuntoja ostella.
Lastentarhan opettajakaan ei saa täysillä ikälisillä juuri tuon enempää. Sosiaalityöntekijät, joilla on yliopistokoulutus, saavat vielä huonompaa palkkaa.
Muija on sentään 15 v sinua vanhempi ja hiukan yli 20 v työkokemusta.
Luulin sitä bruttopalkaksi, yleensä niistä täällä puhutaan.
Taukki

Utelias kirjoitti:

Jäi kiinnostamaan, millä alalla olet eli mikä on ammattisi?

graafinen ala, mainostoimistossa töissä.

Taukki kirjoitti:

Palkkasi ei ole aivan huono, jos olet nuori.
Naisen nettopalkaksi lähes keskiarvon mukainen, kai hiukan alle. Ei tuolla kyllä asuntoja ostella.
Lastentarhan opettajakaan ei saa täysillä ikälisillä juuri tuon enempää. Sosiaalityöntekijät, joilla on yliopistokoulutus, saavat vielä huonompaa palkkaa.
Muija on sentään 15 v sinua vanhempi ja hiukan yli 20 v työkokemusta.
Luulin sitä bruttopalkaksi, yleensä niistä täällä puhutaan.
Taukki

Niin, sillä mä lähdin koko asiaa alun perin kyselemään, kun joku väitti 1400 euron puhtaana olevan huono palkka. Olen tietoinen siitä, että hoito- ja sosiaalialalla palkat ovat tosi surkeita suhteessa työn vaativuuteen. Se on mielestäni järkyttävää, ja kuvastaa tätä yhteiskuntaa hyvin.

En ole tyytymätön palkkaani, sillä kuten jo aiemmin kerroinkin, se riittää. Me jopa uskalsimme ostaa asunnon, vaikka minun kohdallani työn saaminen/jatkuminen onkin epävarmaa.

Ja sitäpaitsi, onko rahaa koskaan tarpeeksi?

Anna kirjoitti:

se on netto, tuo dona.

on ollut pakko ottaa se työ minkä satuin saamaan. työ on ihanaa, juuri sitä mitä olen aina halunnut. kaikki muu on surkeata, kuten ilmapiiri, sosiaalitilat ja muu asiaankuuluva (mm. pahvilautaset jotka on aina loppu), POMO etenkin & tietenkin, listaa voin jatkaa loputtomiin. Jos palkka olisi parempi, voisin kestää edellämainitut seikat hiukan paremmin. En nyt valita enempää työympäristöstä, mutta lähden heti kun saan paremman.

sekin on tietysti asia erikseen. laskeskelin tuossa, että puolen vuoden sisällä olen hakenut yli kahtakymmentä työtä, soitellut tuplasti ja poikennut sopivissa paikoissa näyttämässä naamaani. miksi sitten en työmarkkinoilla pärjää, on itsellenikin arvoitus. mulla on hyvä koulutus, hyvät paperit, jo aiemminkin mainittua työkokemusta alalta yli kolme vuotta, intoa & motivaatiota, jne. olen tulossa siihen lopputulokseen, että ikä 27 v ja pitkä parisuhde, huom, ei lapsia, on työnantajille VAARAN MERKKI. onko se sitten hyvä syy, ettei pääse edes haastatteluun? toivottavasti en vaikuta katkeralta, haluan korostaa että en ole (vielä), vaan lähinnä hämmästynyt. ja aika lailla siipi maassa tällä hetkellä.

Tuota minäkin tässä pelkään...
Sama vika: sukupuoli nainen, ikä 27, pitkä parisuhde, asunto kolmio, työtilanne haku päällä
= mahdoton / vai sittenkin mahdollinen yhtälö??!

Ja samaan aikaan paasataan siitä, että syntyvyys on nälkävuosien tasolla, ANTAKAA NUORILLE NAISILLE TÖITÄ, voisi se syntyvyyskin nousta ja saataisiin eläkkeet maksuun!
Tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisussa työnantajatkin voisivat olla mukana!

joo mä oon ollu tossa puoltoist vuotta töissä ja tienannu noin 1000e kuussa ja aika usein vähemmänkin!!et voisko tosissaan jossain teinata vähän enemmänkin ,ku aina on raha ja leipä lopus!!eli kylhän sil elää ,mut ois kiva ei tarttis kituuttaa!oon kyl hamppari paikas duunis!!

ettei tarvitsisi elellä Kelan, sossun tms. (lue valtion) rahoilla... Mielestäni, ainakin omassa elämässäni tavoite on, etten joutuisi hakemaan asumistukea yms. Olisin ns. omavarainen. Ja yleensähän pienipalkkaiset duunit on muutenkin niitä vähemmän arvostettuja ja vähemmän palkitsevia. Itsekin monennäköistä ja monenpalkkaista duunia tehneenä voisin tällaisen yhteenvedon tehdä.

aropupu kirjoitti:

ettei tarvitsisi elellä Kelan, sossun tms. (lue valtion) rahoilla... Mielestäni, ainakin omassa elämässäni tavoite on, etten joutuisi hakemaan asumistukea yms. Olisin ns. omavarainen. Ja yleensähän pienipalkkaiset duunit on muutenkin niitä vähemmän arvostettuja ja vähemmän palkitsevia. Itsekin monennäköistä ja monenpalkkaista duunia tehneenä voisin tällaisen yhteenvedon tehdä.

Ja täytyy myöntää, että onhan se kivempaa elää omalla palkalla kuin erilaisilla tuilla. Eipä tarvitse lippulappua toimittaa joka suuntaan vähintään kerran vuodessa. Laitoin tuon esimerkiksi ihan sitä varten, että moni nyt pientä palkkaa saava kuvittelee, että esim. tuollainen 1500 euron palkankorotus toisi hurjasti lisää rahaa käyttöön. Näin ei kuitenkaan ole. Sitten kun lapset ovat kouluikäisiä tai jo pois kotoa, tilanne muuttuu oleellisesti. Mutta ei esim. tuosta mainitsemastani palkasta kahden lapsen kanssa juuri omaa asuntoa säästellä.