4 vuoden suhde teki minusta jollain asteella tunne vammaisen..typerää oli että annoin niin sanotusti itseäni "henkisesti raiskata" niinkin kauan mutta rakkaus laittaa ihmisen sietokyvyn tekemään ihmeellisiä juttuja..mies jonka kanssa olin petti minua myös ystävieni kanssa ja aina typeryydessäni annoin anteeksi..vaikka tiedostin itselleni suhteen mahdottomuuden ja sen miten paljon kyyneleitä säästäisin jos vain antaisin itselleni luvan mennä ja sanoa miehelle että kaikki on ohi...ja itseasiassa sanoinkin useammin koskaan sitä ehkä sen vakavammin tarkoittamatta koska aina me jotain kautta palasimme yhteen... noh toissavuonna suhde loppui siihen koska mies tutustui uuteen naiseen yhteisenä baari iltanamme ja siitä alkoi heidän tarinansa..noh olimme vielä yhdessä pariinkiin otteeseen (sitä en anna itselleni koskaan anteeksi) mutta lopuksi mies muutti muualle tämän uuden naisensa kanssa ja minulle jäi murtunut sydän ja pelko siitä osaanko enää koskaan rakastaa ketään oikella tavalla koska pelkään että taas minua petetään ja hylätään...silti rakastumisen tarve on aivan hirveä ja rakastunkin ihan pienenkin tuttavuuden jälkeen silti olen huolesta sekaisin mitä toinen touhuaa ja onko hänellä nyt muita ja muuta sellaista hulluutta...tuntuu että elämä olisi parempi ilman miestä mutta toisaalta taas haluisi sellaisen ihmisen jonka kainaloon käpertyä..olisikohan parempi hakeutua terapeutin juttusille kun oikeasti taidan olla tunnevammainen... :(
pelkäänpä että...
hulluna rakkauteen
31076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin herkkä..kyllä sulle vielä joku oikke mukava mies löytyy! ja sit et päästä sitä karkuun..vaan pidät kiinni kynsin ja hampain..
ei kannata sitä pettäjää kaivata,se on jo mennyttä aikaa..nyt vaa otat ittees niskavilloista kiinni ja kohti uusia haasteita!=)
rohkaisusta!!!näin me siis teemme :)
omaa tekstiäni, siis niin samanlainen tapaus.
Meidän erosta vajaa vuosi ja kyllä koville ottaa, varsinkin nyt ku entisellä on uus.
Itse en pelkää rakastaa,vaan menettää.pelkään niin kauheasti,jos taas petetään,en usko että kestäisin sitä enää toista kertaa.monta kertaa annoin anteeksi mieheni teot ja hänen typeryytensä, kuinka typerä ihminen voi olla???
Täytyy antaa vissiin ajan kulua,niin mulle on kaikki sanonu...
Et sä oot mikää tunnevammanen, vaan tuollaisten tekojen jälkeen normaalisti ajtteleva ihminen!!!
voimia sulle ja kyllä se päivä paistaa vielä risukasaanki :)