Olin uskoton miehelleni viisi vuotta sitten. Ei fyysistä suhdetta vaan ihastuminen johon kuului lähinnä suutelua. Tätä kesti 4 kuukautta, kunnes tunnustin asian miehelleni ja kerroin kaiken.
Tästä on siis kulunut viisi vuotta. Tänä aikana mieheni on tasaisin väliajoin, noin kerran kuukaudessa saanut aggressiokohtauksia, joissa alkaa setviä tätä suhdetta ja on sitten verbaalisesti väkivaltainen. Hän selittää käytöksensä sillä että olen "ansainnut" hänen haukkunsa olemalla uskoton.
Tämän viiden vuoden aikana olen ollut täysin uskollinen ja hyvä vaimo. Olen kestänyt mieheni aggressiokohtaukset ja pyytänyt anteeksi lukuisia kertoja käytöstäni. Rakastan häntä ja olen ilmaissut sen hänelle monin tavoin, päivittäin.
Mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Lähes joka viikonloppu hän edelleen viiden vuoden jälkeen haluaa kuulustella minua suhteen jokaisesta yksityiskohdasta. Olen todella ahdistunut. Suhteemme elää menneisyydessä eikä nykyisyydessä, ja kummankin on vaikea hengittää.
Mistä on kyse?? Tuntuu omituiselta että viisi vuotta ei ole parantanut haavoja lainkaan ja mieheni haluaa tankata edelleen asioita. Voiko tämä olla enää normaalia?? Mietin pitäisikö meidän erota koska selkeästi hän ei koskaan kykene antamaan anteeksi.
Auttakaa!
Tästä on siis kulunut viisi vuotta. Tänä aikana mieheni on tasaisin väliajoin, noin kerran kuukaudessa saanut aggressiokohtauksia, joissa alkaa setviä tätä suhdetta ja on sitten verbaalisesti väkivaltainen. Hän selittää käytöksensä sillä että olen "ansainnut" hänen haukkunsa olemalla uskoton.
Tämän viiden vuoden aikana olen ollut täysin uskollinen ja hyvä vaimo. Olen kestänyt mieheni aggressiokohtaukset ja pyytänyt anteeksi lukuisia kertoja käytöstäni. Rakastan häntä ja olen ilmaissut sen hänelle monin tavoin, päivittäin.
Mutta nyt alkaa olla mitta täysi. Lähes joka viikonloppu hän edelleen viiden vuoden jälkeen haluaa kuulustella minua suhteen jokaisesta yksityiskohdasta. Olen todella ahdistunut. Suhteemme elää menneisyydessä eikä nykyisyydessä, ja kummankin on vaikea hengittää.
Mistä on kyse?? Tuntuu omituiselta että viisi vuotta ei ole parantanut haavoja lainkaan ja mieheni haluaa tankata edelleen asioita. Voiko tämä olla enää normaalia?? Mietin pitäisikö meidän erota koska selkeästi hän ei koskaan kykene antamaan anteeksi.
Auttakaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
voin sanoa että kestää kauan,tosi kauan.Jos todella rakastaa ja välittää omasta kaverista,kyllä pettymys on niin suuri ettei varmana unohda koskaan.Ajan myötä voi ehkä antaa anteeksi mutta arpi jää sydämmessä.Pitää kuitenkin muistaa kumpi aiheutti sitä.Jos et kerran ymmärrä sitä että satuttaa häntä edelleen, niin ero on ainut ratkaisu.
pysty antaa anteeksi IKINÄ!..ja ketkä pystyy,ni ei nekään koskaan unohda!! kyllä se pettäminen oli se sitten fyysistä/henkistä rikkoo suhteen täysin ja mikään ei ole niinkuin ennen..kuten jo aikaisemmin jossain viestissäni totesin"kaikki kaunis on jo rikottu"
pitää varmaan paikkansa teidänkin suhteessa,ainakin miehesi sydämellä katsottuna..
liika on kuitenkin liikaa jos olet katumuksesi jo osoittanut monta kertaa,ni ei"sitä"kyllä saa esim.joka riidassa vetää pöydälle! sä palat vielä henkisesti loppuun jossain vaiheessa jos tämä tulee jatkumaan..en tiiä oisko parisuhdeterapiasta mitään apua,mutta ehkä kannattais kokeilla. =)
ei sitä tarvitse kestää, tee loppu. Eli kerro hänelle, että vieli yksi kohtaus ja sinä lehdet. Kohtaukset ovat väkivaltaa ja siten yhtä paha juttu kuin uskottomuus, mutta tämä vain jatkuu. Jos ei pääse anteeksi antoon niin PISTE. Luulen, että toimii. ÄLÄ ALISTU!
Miehet voi pettää naisiaan vain "hyvän panon" takia, mutta naisilla on aina mukana jokin ikäkriisi, kyllästyminen elämän tasaisuuteen, kyllästyminen kumppaniin, riittämättömyyden tunne, hyväksytyksi tulemisen tunne ja monta muuta syytä.
Koska pettäminen aina satuttaa vastapuolta johonkin itsetunnon osa-alueelle, on miehesi päässä jatkuvasti ajatustus... "miksi minä en riittänyt". Tuo muserrettu itsetunto heittää tuota kysymystä miehesi päähän jatkuvasti. Hän pelkää, että hän on huonompi keskustelija, huonompi suutelija, huonompi kertomaan vitsejä, rumempi, tyhmempi ja kaikkea mahdollista.
Pääsette eroon tuosta henkisestä väkivallasta, vasta kuin miehesi alkaa ajatella, että sinä kuitenkin päätit itse kertoa asiasta, joka tarkoittaa, että et suunnitellut lähtöä sen toisen miehen luo pysyvästi. Et kuitenkaan mennyt harrastamaan seksiä sen miehen kanssa, joka on iso helpotus teidän tilanteessa. Miehesi pitää pystyä kääntämään asia edukseen. "Minä olen niin kova jannu, että vaimoni päätti valita minut, vaikka ottajia olisi".
Toinen tapa jolla selviätte, mutta joka loukkaa sinua on se että miehesi saa vastaavaa hyväksyntää joltain naiselta, jota sinä sait siltä mieheltä. Saattaa kuullostaa kostolta, mutta terapian keinona se on vaan ihan hemmetin tehokas itsetunnon kohottaja, kun joku nainen huomioi miehesi. Silloin miehesi voi päästä loukatusta itsetunnostaan ylitse ajattelemalla että "Olisi minulla vientiä muuallakin, eli en jää tähän suhteeseen vain sen takia, että en saisi ketään muuta"
Avain siis ei ole sinun käytöksessäsi, koska teet mitä hyvänsä, voi miehesi heikon itsetunnon puuskassa kääntää sen sinua vastaan. Jos laitat päälle seksikkäät alusvaatteet ja viettelet miehesi, alkaa miehesi ajatella, että yrität lepytellä häntä seksillä. Jos taas laitat flanellipyjaman alkaa hän ajatella, että miksi häntä varten ei ikinä pukeuduta seksikkäästi. Eli teet miten hyvänsä, niin aina teet väärin.
Miehesi on siis saatava itseään niskasta kiinni, jos meinaa sinun kanssa jatkaa. Jos mikään muu ei auta, niin tehkää säännöt seuraavalle puolelle vuodelle. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Jos olette sen puolen vuoden päästä onnellisempia, niin jatkakaa, jos miehesi ei saa puolessa vuodessa itseään kuntoon, voit viheltää pelin poikki.
Veikkaan muuten että sinä olet kaunis ja tavoiteltu ja miehesi ei niin komea ja tavoiteltu. Ulkonököön liittyvät itsetunto-ongelmat on nimittäin pahimpia.
jo tietynlaiselta kyykyttämiseltä ja henkiseltä latistamiselta miehesi taholta, eikä tuollaisella pelillä yhteistä tulevaisuutta saa muta kuin rikottua entisestään.
Oikeasti sen pitäisi olla niin, että jos miehesi on antanut anteeksi ja haluaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta, niin se tarkoittaa myös sitä, että miehen itsekin pitää toimia rakentavasti, eikä sysätä vastuuta yksin sinun harteillesi.
Anteeksiantaminen ei tarkoita, etteikö asiasta voisi keskustella, mutta siinä tulee se olennaisin ero, keskustella rakentavasti ja purkaa oikealla tavalla tuntojaan, kuin syyllistää jatkuvasti ja sitä kautta aiheuttaa toiselle ahdistusta.
Miehesi ei selvästikään ole ymmärtänyt, mitä tarkoittaa yhteisen tulevaisuuden rakentaminen, vaikka minkälaisia kriisejä olisi ollut.
Miehesi ei vielä ole edes aloittanut haavojen parantamista, vaan pitänyt yllä sitä, että ne pysyy taatusti auki koko ajan. Toiminnallaan hän pyrkii kostamaan ja maksaakseen "potut pottuina", kunnes katsoo ITSE saaneensa niin paljon henkistä ylivaltaa, kuin haluaa.
Miehelläsi on jäänyt kierre päälle, joka pitää katkaista, eikä todellakaan ole väärin, jos sanot hänelle, että et jaksa enää ja haluat pois tällaisesta suhteesta. Ehkä se herättää miehen miettimään sitä, että jos hän jatkaa samalla tavalla, kuin ennen, niin se on niitti suhteellenne.
ja ihailtava temppu siis tedän mielestänne kun nainen petti miestään!Ja tedän mielestänne mies on hyvin koppavainen ja lapsellisen kun ei heti pysty antaamaan anteeksi kaikki sen vaimon syrjähypyt.Ekä ole haluja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.Kuinka paljon teidän mielestänne nainen ajatteli ja halusi rakentaa heidän yhteinen tulevaisuus kun se petti miestään?Toki se on nainen jonka on marttyyrina kun mies ei pysty unohtamaan.Usko tai älä on olemassa miehiä jonka rakastaa omaa vaimoaan niin paljon että on vaikeuksia ymmärtämiseen jos vaimo pettää.
itsetuntoa todella pahasyi. Ei se ettette naiskennelleet vähennä kipua. Henkinen pettäminen se vasta sattuu.
Etpä ole osannut käsitellä miehesi kanssa asiaa,kun yhä tuossa pisteessä olette. Ettekö ole hakenut ammattiauttajalta aapua?
Miehelläsi on selvästikin melko heikko itsetunto,jonka sinä löit maahan pettämisjutullasi. Miksi muuten kerroit miehellesi? Halusitko vain huojentaa omaatuntoa ja kaataa paskasaavin miehen niskaan. Panitko miehen kärsimään puolestasi?
Menkää nyt luojan tähden pariterapiaan selvittämään asianne ,os edes hitustakaan miestäsi rakastat.
että menit kertomaan voi pyhä yksinkertaisuus ,,sait /saat mitä tilaat tollo.
Kiitos paljon ajatuksistanne. Selvitti omia ajatuksiani myös.
Mieheni on aina ollut ankara itseään kohtaan ja uskon että tuo huono itseluottamus on avain tähän tilanteeseen. Hän käyttää tuota viisi vuotta sitten tapahtunutta uskottomuutta aseena saadakseeni ylivallan minusta. Ja miksi hän ei käyttäisi sitä aseena koska se on tehonnut todella hyvin lähes viisi vuotta, koska olen aina vetäytynyt pois riidasta kun hän ottaa asian esille. Vasta viime aikoina olen puolustautunut tai ollut huomioimatta tätä "asetta", mikä on luultavasti saanut hänet vielä vahvistamaan viestiään.
Onko ketään samassa tilanteessa olevaa, eli että petetty käyttää pettämistä aseena saadakseen ylivallan suhteessa?
Olen yli 30 v mies ja vaimo petti puoli vuotta sitten, työkaverin kanssa ja naimassakin oltiin käyty kerran. Muuten sellaista pusuttelua ja tekstareita jne. Meillä on pari lasta ja ikuisuus talovelkaa päällä jne. Tuttu tarina siis.
Kysyit että käytänkö ylivaltaa vaimoani kohtaan... Totta helvetissä käytän. Käytän sitä niin kauan että varmasti katuu mitä on tullut tehtyä. Nyt olen kuitenkin ylivaltani osoittanut ja vaimo on riittävästi osoittanut katumusta. En minä puolta vuotta pidempään jaksa vaimoani kyykyttää ja pettämisasioista jatkuvasti muistutella.
Nyt teen niin että käyn panemassa jotain Irmaa firman pikkujouluissa ja sitten annan vaimolleni anteeksi ja jatkamme elämää. Tietenkään en kerro kuinka vedin Irmaa takaapäin firman taukohuoneessa, mutta olenpahan tilit tasannut.
Sitten vaan odotan mitä elämä tuo vastaan seuraavaksi...
"Ainoa vapaus elämässä on itse tekemämme päätökset, ainoa ihminen johon voit luottaa olet sinä itse ja ainoa ketä voit ikuisesti rakastaa on oma lapsesi"
että olen taitanut käyttäytyä miestäni kohtaan kuten miehesi sinua kohtaan... Mies jäi kiinni melko pitkästä suhteesta n. 2 vuotta sitten. En ole päässyt asiasta yli vaikka mieheni on sekä sanoin, että teoin osoittanut rakastavansa minua ja katuu tekoaan. Emme pääse elämässämme eteenpäin ennen kuin opin antamaan anteeksi... Olen kokenut jotenkin niin että jos annan anteeksi, häviän. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan? Kostoa en ole kertaakaan ajatellut. Tiedän kyllä teorian tasolla, että minun pitäisi päästää jo irti menneestä ja katsoa tulevaisuuteen, käytännössä se on vaikeaa. Yritän kyllä ja haluaisin että meidän suhteemme korjaantuisi ja voisimme vielä elää yhdessä onnellisina. Olette varmaan puhuneet asiasta, mutta yritä vielä kerran kertoa miltä sinusta tuntuu kun asia otetaan esille aina uudestaan ja uudestaan.
Toivon, että saatte asianne selvitettyä. Sitä toivon itsellenikin...
tosin en viitsi työkavereiden kanssa naida, niiden kanssa kun pitää elää naimisen jälkeenkin. Saa kai sitä irtomunaa kaupungiltakin... mutta hyvä keskustelu muuten, minä yritän olla kyykyttämättä ukkoa, ettei nyykähdä - tosin tämä oli jo aika mones kerta ja kakkonen sen minulle ilmoitti, mies ei ollut kylliksi mies kertoakseen siitä... pelkäsi kai aikaisempien kokemuksien perusteella tuskaani. Tosin ei riittävästi pelännyt, että olisi jättänyt pettämättä :
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia, kuin sinullakin. Mies petti minua n.5kk sitten. Vaikka sanotaan, että aika parantaa haavat, en tiedä tapahtuuko niin. Tuntuu, että häviäisin jotain, jos uskaltautuisin "unohtaman" tapahtuneen. Minulle kävi tuossa lähiaikoina, niinkuin pelkäsin tapahtuvan. Tyttöjenilta päättyi siten, että lähdin miehen mukaan ja petin miestäni. Täytyy myöntää, että pettäminen ei tunnu missään. Pelottaa, että oma suhde on jäätynyt, kun en pysty antamaan anteeksi ja nyt sitten itse petin ja sekään ei tunnu miltään. Mies ei tiedä, että petin eikä edes aavista sitä, itse aavistin pettämisen samantein ja pistin miehen tunnustamaan tekonsa. Mieheni on sanonut, että jos haluan olla toisen kanssa, saisin olla. Mutta, tuo tuntui ihan turhalta. Nyt en itsekään oikein tiedä missä me mennään tai mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
hmmmm...viisi vuotta...helvettiä. Olen mies, jota vaimo petti pahasti ja voin sanoa, että ne tunteet, jotka aiheuttavat kiukustumisia ja vihaa, ovat varmasti aitoja ja vaimo luovutti oikeasti vallan minulle siinä vaiheessa, kun petti ja halusi edelleen jatkaa kanssani. Ihmettelen, miten hän jaksaa kuunnella sitä paskaa, joka suoltuu suustani välillä haluamattani hänen päälleen. Viha ja se tyhjyys sisällä on sietämätön. Silloin, kun vaimo petti minua, hän petti koko perhettä. En haluaisi tuottaa lapsille eron tuomaa tuskaa, mutta kun luin tarinasi, en voi muuta kuin harkita todella eroa, sillä olen pitkävihainen ihminen.