Tunteet laimenee

Minulla on sama ongelma, mutta en osaa oikein auttaa. Juuri itse siinä tilanteessa, että pitäisikö miehelle vain sanoa, ettei tästä mitään tule vai odottaako hetki. Miehessä ei ole mitään vikaa, vaan hän on ihana. Mutta minä en enää vain tunne mitään. Viimeksi kävi aivan samalla lailla.

Asia kuulostaa jollainlailla samankaltaiselta kuin minulla aikanaan oli. Minun kohdallani alku tuntui menevän niin, että tunteeni olivat niin voimakkaat, että en nähnyt toisessa osapuolessa kuin valloittavan ihania puolia. Kun ihastuminen laantui, silmäni aukesivat ja huomasin ettei tämä ihastukseni kohde ollutkaan sellainen ehdottoman 100% täydellinen nainen, jota luonnollisesti kukaan ei voikaan olla.

Aluksi on hyvä tutustua toisee ihmiseen ihan kaikessa rauhassa ajan kanssa. Heti ei kannata muuttaa yhteen ja alkaa suunnittelemaan naimisiinmenoa. Eikä heti alkuvaiheessa kannata rakkauttaan lähteä tunnustamaan, koska silloin saattaa satuttaa toista osapuolta tosi pahasti, jos osoittautuukin niin ettei tämä ihminen olekaan se oikea (esim. arvomaailmat tai elämäntavat eivät välttämättä sovi yhteen). Aikaa kannattaa viettää yhdessä ja tutustua toiseen ihmiseen kunnolla - käykää kahvilla, kävelyllä, teatterissa, messuilla, laivaristeilyllä tai ihan mitä vaan mukavaa mitä keksitte puuhailla yhdessä. Ajan kanssa asia kyllä selviää onko kyseinen ihminen juuri se oikea, jonka kanssa haluat elämäsi rakentaa.

Ihastumisvaiheessa aivot erittävät mm. dopamiinia, fenyylietyyliamiinia, serotoniinia, noradrenaliinia jotka pitävät sinut ihastuneena kumppaniisi. Ehkä sun aivot failaa näiden erityksessä ;/

Ei mut mä oon ihmetelly tätä itekin. En voi henkilökohtaisesti ymmärtää juuri tätä, että miten yhtäkkiä tunteet vois hiipua. Siis tietyt piirteet ja asiat siinä ihmisessä saavat sut kuumaks, luo vetovoimaa ja saa sut tykkäämään siitä ihmisestä. Jos tää ihminen ei muutu, eikä loukkaa sua verisesti, niin mihin ne tunteet muka voi kadota? Itellä ei oo ikinä kadonnu tunteet yhenkään naisen kohdalla. Ne suhteet on kariutunu siihen, että nainen jättää tai sitten yhdessä sovittu, että elämäntavat ovat vaan niin erilaiset tms. ettei homma pelitä. Ei sua voi oikeen auttaa tässä.

Mutta mites tää on mahollista, että ihastus on loppunu mutta oot onnistunu sitte vielä rakastumaan häneen kuitenkin yhtäkkiä? Ois mielenkiintoista olla sun pöksyissä hetken ja tuntea, että mitä sun päässä oikeen raksuttaa ja miltä se tuntuu, että tunteet hiipuu =) Osaatsä yhtään kertoa, että mikä tän rakastumisen sitte aiheutti? Mikä siinä ihmisessä alko olemaan sellasta, että aloit tuntemaan näin voimakasta tunnetta? Ja miksi nämä samat asiat eivät hänessä sinua sytyttäneet aikaisemmin? =)

Ite ihastuin nykyisessä naisessani ensin hänen ihanaan ulkonäköönsä (aivan jumalaiset siniset silmät!). Sitten hänen olemukseensa, tapaansa kantaa itseään ja sitten hänen persoonaansa. Hän on täynnä asioita joihin olen ihan hulluna! En vois kuvitellakaan, että nää tunteet yhtäkkiä hyytyis kokonaan.

Ehkä sä et vaan oo löytäny sitä oikeata miestä. Sä oot vaan ehkä ihastunu siihen tunteeseen, että nyt sä löysit miehen mihin sä voisit ihastua. Mutta sitten huomannutkin hetken päästä, että ei onnistu. Ja pidät tätä sitten niiden tunteiden katoamisena. Ei auta kai muutaku jatkaa etsintöjä. Mutta voi niitä miesparkoja, jotka joutuu sitte tän aina kokemaan sun kanssa ja päätyy jätetyks =/ Yritä nyt jotenki tutkiskella paremmin sitä seuraavaa tapaamas miestäs ja reaktioitas häneen ja kaikkea, ettet joudu aina tuottamaan sydänsuruja.

No, minun mielestä sinun kannattaisi kokeilla tapailla miestä, johon et ole niin ihastunut heti, vaan josta vain pidät, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Katsopa, miten käy kun tapailet sellaista miestä pari kk. Ihan oikeesti, kokeile! mun miehellä oli sama kun sulla, kunnes se tapas mut, josta piti paljon mutten saanut sukkia pyörimään. No meni 4 kk ilman rakkautta mutta sitten yhtäkkiä hän rakastui todela tulisesti, minuun. Olemme jo toista vuotta yhdessä ja hyvin menee, mies on vieläkin rakastunut ja onnellinen.

mulla oli kanssa monta vuotta toi sama kuvio. Sit tapasin baarissa erään miehen ja halusimme nähdä uudelleen. No kun hänet tapasin, niin ajattelin et ei toi ole mun tyyppiä, mutta jostain syystä halusin kuitekin tapailla häntä, hänessä oli sitä jotain.... en ymmärtänyt mitä.
No pikku hiljaa rakastuin.... ja vietetiin tossa juuri 1v päivää =)
eli kun se oikea tulee kohdalle, sen kyllä huomaa!

Ehkäpä sun kannattaisi sitten vaan unohtaa koko seurustelu hautaasi asti. Hankit vakipanon jos alapäässä on liikaa paineita. Onkos sun menneisyydessä jotain muuten tapahtunut, kun ne tunteet noin aina hukkaat miesten kanssa?

Aivan sama juttu. Tämä käynyt monta kertaa, mutta viimeisin oli pahin. Pari kuukautta sitten tapasin elämäni miehen: todella kohtelias, kiltti, huomioon ottava, hyvä sängyssäkin. Ei mitään vikaa, en olisi koskaan uskonut jättäväni häntä, mutta tunteet vain hälvenivät kuin tuhka tuuleen. En usko itsekkään tapahtunutta. Tiedän mitä menetin, mutta nyt olen lähes helpottunut, vaikka parempaa miestä tuskin löydän koskaan. Inhoan itseäni ja tunteitani, en voinut väkisinkään seurustella, vai olisiko pitänyt odottaa jos tunteet palaisivat takaisin? Hamaan hautaan sinkku tosiaan tällä menolla.