Kysyn täälläkin kun täällä on eronneita ja varmasti uusista suhteista kokemusta.
Pitkä tarina, mutta..........
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Pitkä tarina, mutta..........
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta ”perhettä” lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ikävä tilanne.
Hän ei ole myöntänyt omaa osuuttaan eroon eikä hän halua nähdä tosiasioita.
Katkeruutta?
Sinun pitää laittaa hänet kohtaamaan itsensä.
Jätä hänet.
Kerro selkeästi mitä ajattelet tuosta käyttäytymisestä.
Kerro myös mistä hänessä pidät.
Hän ei muutu ennenkuin tekee tiliä itsensä kanssa.
Sinä et voi muuta.
täydellinen vanhapiika, siinä se. Ne on just tuollaisia. Jätä heti.
Jonkinasteinen persoonallisuushäiriö täytyy olla naisella kysymyksessä.
Olen itse nainen 40 ja tunnen valitettavasti muutamia oman sukupuoleni edustajia, joihin tuo sama kaava sopii.
Sääli heidän miehiään! Joku on onneksi päässyt pakoon ja eronnut.
Älä ihmeessä anna hänen kietoa itseäsi mihinkään perheleikkiin...tulet muuten olemaan aika purjeessa!
Nainen ei itse tajua olevansa hoidon tarpeessa, ja tuskin ulkopuolinen pystyy asiaan vaikuttamaan.
Ei ota muita huomioon. Oma kiva tärkein. Seuraavaksi alkaa sinun sosiaalisten suhteiden korvaaminen hänen omillaan. Lopulta mikään ei kelpaa, toisten vika (sinunkin). Ei siedä omien virhetekojen arvostelua. Ei (omia väärintekojaan) pyydä anteeksi kuin vahinko silmään tönimisiä tms.
Ulkoinen viehättää sinua ja intohimo. Sinun rakkauttasi hyväksikäytetään. Ehkä sinun voi olla mukavaa "terapeuttina" (sylkykuppi).
Pakene kun vielä voit.
Aika karua tekstiä teiltä. Onko tämä tosiaan näin toivotonta?
Hän muuten itse aina vaatii minua pyytämään anteeksi häneltä milloin mitäkin asiaa. Usein hän itse kääntää sanomiseni tai tekemiseni niin, että olisin tehnyt tai sanonut jotain jonka vuoksi minun pitää pyytää anteeksi.
Hän syyttää minua, mutta sitten sanoo ettei tarkoitus ollut syyttää vaan selvittää asioita.
Ehkä itse olen niin rajoitteinen etten ymmärrä, vaan koen väärin. En tiedä miten minusta tuntuu hän kääntää jonkun sanomani niin että olenkin loukannut häntä.
Me olemme olleet jo jonkun aikaa yhdessä. Vaikka kaukosuhde onkin, olen jo ehtinyt tottua häneen ja ero tuntuu ajatuksena pahalta.
Itse elin noin 7 vuotta elämästäni tuollaisen ihmisen kanssa. Asia vain pahenee ajan kanssa. Älä mene siihen mukaan, sillä et voi korjata sitä toista ihmistä vaikka sinulla olisi kuinka paljon hyvää tahtoa.
Usko hyvällä, älä ota myllynkiveä kaulaasi kannettavaksi.
Hei!
Voihan olla ettei ystävättäresi itsekään oikein tiedä mitä haluaa. Paljon (oikeasti) käsittelemättömiä asioita, jotka tulevat niistä aiemmista suhteista/avioliitosta, ja jotka eivät oikeaasti liity sinuun vaan niihin vanhoihin asioihin. Sellaistahan se on monella miehelläkin, tulee sanomista asioista, jotka eivät liity mitenkään juuri siihen suhteeseen. Mutta varmasti välität hänestä paljon. Voitteko jutella tästä oikeasti rauhassa?
Olipa kuin meidän avioliitosta kertomasi asiat.Vaimoni käyttäytyi ihan samalla tavalla.Minä kävin asiantuntijoiden luona vastaavassa tilanteessa. Heidän ohje oli, että oman itsesi kannalta on syytä erota, koska ennusteet paremmasta ovat huonot. Nyt olen asumuserossa ja lopullinen ero tulee tammikuussa.
Entiset suhteet, varsinkin jos on lapsia, kulkevat mukana koko elämän. Sille ei voi mitään, siitä pitää huolen ainakin ne lapset.
Ratkaisevaa kuitenkin on se, millä tasolla se entinen elämä on jalassa kiinni. Kyllä hyvässä (uudessa) suhteessa on oltava "tilaa" myös molempien entisille aviopuolisoille niin, että heistä voi keskustella kuin kenestä tahansa tutusta. Mutta siinä vaiheessa, jos entinen elämää saa sellaiset mittakaavat, että puhe on jokapäiväistä tai uutta ihmistä verrataan entiseen, ollaan pahasti hakoteillä.
Kertomasi perustella tuntuu, että naisystäväsi on etsimässä elämäänsä uutta, ja nimenomaan täydellistä kumppania. Hän varmasti kuvittelee, että sinä olet joka asiassa yhtä "hyvä" kuin entinen ja sitten vielä loistopakkaus niissä asioissa, missä entinen epäonnistui. Hän ei käsitä, että täydellistä ihmistä tuskin vastaan kävelee. Jokaisessa suhteessa on tehtävä kompromisseja. Hän saattaa myös olla vielä niin kiinni entisessä elämässään, että uuteen astuminen on mahdotonta. Minusta teillä on vakavan keskustelun paikka. Jollei se johda mihinkään, niin kantapäät vastakkain ja eri suuntiin.
kuulostaa ihan kirjaesimerkiltä ihmisestä, jolla on läheisriippuvaisuus. Eli käytännössä loppumaton rakkauden tarve. Hänen läheisyytensä tarve on niin suuri, ettei se saa koskaan täyttymisen tunnetta. Koska ainut ihminen joka siihen pystyisi on hän itse ja sekin on kovan työn takana. Hän ei todennäköisesti ole oppinut koskaan olemaan henkisesti omillaan ja rakastamaan itseään. Hänellä on taustallaan ehkäpä lapsuudessa joitain traumoja tai vahvat vanhemmat. Hän on varmastikin hyvä ja miellyttäväkin ihminen. Se miksi hän sinulle suuttuu johtuu siitä että hän odottaa ja odottaa, että saisi sen täydellisen rakkauden tunteen, ja pettyy koska sinä eikä kukaan muukaan sitä pysty antamaan. Lue Tommy Hellstenin kirja läheisriippuvaisuudesta ja mieti osuinko oikeaan. Jos osuin, mikä olisikaan hienompi tapa osoittaa välittämistä ja antaa hänelle kirja lahjaksi...te ette pääse suhteessanne eteenpäin ennenkun hän on alkanut käsitellä asiaa.
...olet luultavasti yksi nimi siinä listassa joita hän haukkuu ja mustamaalaa. Et sinäkään ole osannut tehdä mitään oikein. Naisella ON ongelmia. Se on totta, mutta sinä et ole hänen psykiatrinsa. Voit tukea häntä pääsemään eroon niistä tunteista ja ajatuksista jotka saavat hänet näkemään syitä ja virheitä vain muissa ihmisissä, mutta sellaista ei tapahdu ellei hän ensin itse huomaa itsessään jotain häiriötä. Sinuna suoriutuisin kohteliaasti eroon hänestä. Voit olla varma että hän ajaa sinut selittelemään ja puolustelemaan ja siten pitkittää eroanne. Hän tulee vaatimaan, että "myönnät" kaikki hänen havaitsemansa "virheet" itsessäsi. Toivottavasti olet niin vahva ettet lankea sellaiseen, ja osaat omalta osaltasi erota asiallisesti. On naisen ongelma ellei itse osaa. Mitä pidempään olette yhdessä ja mitä tutummaksi hänen lapsensa tulevat, sitä vaikeampaa sinullekin tulee erota heistä.
Arvosta itseäsi. Varmasti löytyy nainen, joka osaa myös arvostaa sinua tasavertaisena ihmisenä. Tämä nainen se tuskin on?
et kai sä vaan oo mun ex-muijan kans :)
kuulostaa niin tutulta niin tutulta...