En jaksa kohta enää itkeä.....
Mun kaikkeni, rakkaani lensi taivaaseen.
Hänellä oli aivokasvain. On tää niin väärin, tuntuu että väärät ihmiset lähtee liian aikaisin.
Ikävä on niin saatanan kova. En tiedä oikeasti mitä tehdä. Kaikki ne muistot mitä jäi, välillä tuntuu että olis helpompaa että ne pyyhkiytyisi pois mun muistista. Ehkä sit oli helpompaa...??
Mut en kyllä oikeasti niin haluaisi, ne äärettömän kauniit muistot jää mun mieleen onneksi ikuisiksi ajoiksi.
Kaikki mitä suunniteltiin, luvattiin toisillemme..... Ei niillä ole enää mitään tekoa täällä.. Mä niin toivoin et oltais aina ja ikuisesti yhdessä.
Miten niin kaunis ja hento ihminen voi muuttua niin paljon sairauden takia... Sydämmeltään maailman ihanin ihminen jota Rakastan ikuisesti.
En Ikinä Unohda Sinua, Olet ensimmäissenä Sydämmessäni ikuisesti.
On tää elämä niin särkyvää...vielä vähän aikaa sitten öisin heräsin vierestäsi ja tajusin että sinä jaat tämän saman maailman, onneksi. Se oli kauneninta elämässäni. Tiedän kyllä että olen nuori mutta Meidän suhde oli kuin sadusta, se oli todella ihmeellistä...
Olen nyt armeijassa, ja olimme suunnitelleet yhteen muuttoa kun pääsen täältä pois. En jaksa olla täällä kun kotiin mentäessä ei ole mitään ihanaa, yhtä ihanaa kuin sinä Rakkaani. Ei mikään kiinnosta enää. Onneksi äitini tukee minua... Isäni nukkuin pois tämän vuoden heinäkuussä... Olen todella väsynyt tähän aina välillä elämässä tapahtuvaan vääryyteen.
Itken melkein koko ajan. En sille voi mitään.
Onneksi äitini kanssa on helppo puhua, molemmat ovat menettäneet jotain todella erikoista, korvaamatonta.
Ajatuksissa ei muuta liiku kuin Rakkaani kauniit muistot. Ja tiedän että rakkaani on tälläkin hetkellä vieressäni suojelemassa minua.... aivan niinkuin minakäkin suojelisin häntä.
En tiennyt että Rakkaansa menettäminen tuntuisi NÄIN pahalta, olo on erittäin tuskainen.
Muistakaa kaikki Rakastaa täysillä teidän omaanne, onneksi tein niin ja sen myös hän huomasi.... Mutta edelleen olisi niin paljon sanoja, tekoja joita haluisin sanoa hänelle, mutta en voi.
Tämä on yhtä helvettiä!!!
Voimia kaikille saman kokeneille!!
Rakastan sinua ikuisesti ja jonain päivänä myös minä tulen sinne ylös luoksesi ja saamme olla ikuisesti yhdessä...
Mun kaikkeni, rakkaani lensi taivaaseen.
Hänellä oli aivokasvain. On tää niin väärin, tuntuu että väärät ihmiset lähtee liian aikaisin.
Ikävä on niin saatanan kova. En tiedä oikeasti mitä tehdä. Kaikki ne muistot mitä jäi, välillä tuntuu että olis helpompaa että ne pyyhkiytyisi pois mun muistista. Ehkä sit oli helpompaa...??
Mut en kyllä oikeasti niin haluaisi, ne äärettömän kauniit muistot jää mun mieleen onneksi ikuisiksi ajoiksi.
Kaikki mitä suunniteltiin, luvattiin toisillemme..... Ei niillä ole enää mitään tekoa täällä.. Mä niin toivoin et oltais aina ja ikuisesti yhdessä.
Miten niin kaunis ja hento ihminen voi muuttua niin paljon sairauden takia... Sydämmeltään maailman ihanin ihminen jota Rakastan ikuisesti.
En Ikinä Unohda Sinua, Olet ensimmäissenä Sydämmessäni ikuisesti.
On tää elämä niin särkyvää...vielä vähän aikaa sitten öisin heräsin vierestäsi ja tajusin että sinä jaat tämän saman maailman, onneksi. Se oli kauneninta elämässäni. Tiedän kyllä että olen nuori mutta Meidän suhde oli kuin sadusta, se oli todella ihmeellistä...
Olen nyt armeijassa, ja olimme suunnitelleet yhteen muuttoa kun pääsen täältä pois. En jaksa olla täällä kun kotiin mentäessä ei ole mitään ihanaa, yhtä ihanaa kuin sinä Rakkaani. Ei mikään kiinnosta enää. Onneksi äitini tukee minua... Isäni nukkuin pois tämän vuoden heinäkuussä... Olen todella väsynyt tähän aina välillä elämässä tapahtuvaan vääryyteen.
Itken melkein koko ajan. En sille voi mitään.
Onneksi äitini kanssa on helppo puhua, molemmat ovat menettäneet jotain todella erikoista, korvaamatonta.
Ajatuksissa ei muuta liiku kuin Rakkaani kauniit muistot. Ja tiedän että rakkaani on tälläkin hetkellä vieressäni suojelemassa minua.... aivan niinkuin minakäkin suojelisin häntä.
En tiennyt että Rakkaansa menettäminen tuntuisi NÄIN pahalta, olo on erittäin tuskainen.
Muistakaa kaikki Rakastaa täysillä teidän omaanne, onneksi tein niin ja sen myös hän huomasi.... Mutta edelleen olisi niin paljon sanoja, tekoja joita haluisin sanoa hänelle, mutta en voi.
Tämä on yhtä helvettiä!!!
Voimia kaikille saman kokeneille!!
Rakastan sinua ikuisesti ja jonain päivänä myös minä tulen sinne ylös luoksesi ja saamme olla ikuisesti yhdessä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
En muuta osaa sanoa..
Hiljaiseksi vetää...
Ei tässä muuta sinulle voi sanoa kuin, että koita kestää! Jäihan sinulle kuitenkin hyvä ja lämmin muisto hänestä, joka olisi sinulle kaikkein tärkein.
Elämä jatkuu...
*Sniif*
Koskettavaa mutta niin raakaa... Tsemppihalaus!
Elämä ei ole aina reilua, kuitenkin ihmisellä on ihmeellinen kyky aina selvitä.Toivon että jaksat kyllä elämä vielä sulle paistaa.
Voi, kirjoituksesi kosketti, itsekin olen joutunut rakkaitani hautaamaan, tiedän kuinka se koskee, varsinkin jos kuolema tuli "ennen aikojaan". Yritä jaksaa kuitenkin, joskus surukin vielä painuu taka-alalle ja osaat jo iloitakin elämästä!
Haluan rutistaa sinua, kultainen mies, olet rakastanut naista, joka on ollut sinulle tärkeä. Nyt vain sekunti, minuutti, tunti ja päivä kerrallaan eteenpäin. Itke, tukeudu muihin ja pura paha olosi niin kauan, että jaksat jatkaa.
Muista pitää huoli itsestäsi. Muista, että olet arvokas. Muista, että pääset vielä Naisesi luokse, kun oma tehtäväsi on täytetty..
Oikein kovasti voimia Sinulle!
Älä jää nyt yksin! Puhu jollekkin läheisellesi, itke hänen olkapäätä vasten, kerro hänelle ajatuksistasi. Lähde kavereidesi mukaan.... Mutta nyt on tärkeä, että ET jää yksin! Aika parantaa, seuraava päivä on aina helpompi...
Koita Jaksaa!
Moikka.
Mullakin on tyttö ystävä ja olen yhdeksäntoista.
Rakastamme toisiamme erittäin paljo. Ku luin ton sun kertomuksen ni rupes itkettää ja itkinki. Mekin ollaan suunniteltu yhteen muuttoa. Sekä yhteistä tulevaisuutta. Vaik ollaanki vast seurusteltu kohta 6kk. Taidan tietää miltä susta tuntuu ku mä ku luin jo ton sun jutun ni itkin jo sillo.Vaik yleensä en helposti itke. Otan osaa erittäin paljo. Koitahan jaksaa. voit kirjotella jos haluut mun sähköpostiin ni vastailen sit.
Minäkin tiedän tunteesi. Oma suruni alkoi jo reilut kaksi vuotta sitten ja vieläkin itkettää joskus. Mutta yritän lohduttaa Sinua sillä, että aika tuo helpotusta. Älä jää yksin, mene kavereidesi kanssa. Koskaan et voi unohtaa tätä rakastasi, mutta jossain voi olla Sinulle varattuna uusi Rakas. Eikä tätä ensimmäistä Sinun koskaan tarvitse unohtaa - ei muistoja voi pyyhkiä pois kuten leivänmuruja pöydältä.
Sinä jaksat kyllä, eihän Sinulle ole annettu muuta vaihtoehtoa.
Älä unohda koskaan ja kyllä sä pääset viel josku sun rakkaas luokse