Mikät ominaisuudet tekevät ihmisestä kiinnostavan?
Synkaako paremmin särmikkään kanssa, vai hakeudutko mieluimmin hiljaisen hissukan seuraan?
Mitä olet mieltä vanhasta sanonnasta: Kerro millaisten ihmisten kanssa olet, niin kerron millainen itse olet.
Mikä tekee juuri sinusta itsestäsi kiinnostavan?
Synkaako paremmin särmikkään kanssa, vai hakeudutko mieluimmin hiljaisen hissukan seuraan?
Mitä olet mieltä vanhasta sanonnasta: Kerro millaisten ihmisten kanssa olet, niin kerron millainen itse olet.
Mikä tekee juuri sinusta itsestäsi kiinnostavan?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tietysti tässä saat kehua retostaakin itsesi ----siis mikäli kehtaat:-)
Se menee jotakuinkin niin.
Tietynlainen "huluus" tekee ihmisestä kiinnostavan.
Aivan tavallinen Taavi, tai Taina ei juurikaan saa ympäristössään kovinkaan suurta kohahdusta aikaisekseksi.
Kilttiä ihmistä ei huomata. Liiallinen tasapaksuus ja kapea näkökenttä ei herätä hengen tulta.
Siloiteltu yksilöllisyys ilman mitään särmää, ei sykähdytä. Sitä joitan on oltava.
En ole kirjaa vieläkään lukenut.Ehtinyt sen kuuden vuoden aikana,kun se on kirjahyllyn reunalla odottanut lukemistaan,mutta ajattelen kuitenkin aina välillä harmaita herroja...väijymässä jossain arjen keskellä mukanaan nuija,jolla lyödään ihmiset tasapäisiksi...
Tasapäisyys ei tuntuisi kovin kivalle.Paitsi jos haluaisi kantaa päällään tavaroita.
*puistattaa jo ajatuskin* noista harmaista herroista- -- ---
...ja vankkumaton usko johtajien viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen:P*Pelottelee*
..ei näy vielä silmissä huolestuttavaa pullistumista.
*varaustautuu harmaan hyökkäyksen varalta*
Siellä ne jossain väijyy./Tri Arosuden tutkimuksissa on selvinnyt,että foliosta askarreltu päähine ehkäisee tehokkaasti harmaiden agressioita.Tämä pienenä vinkkinä...
Jos kysymys olisi ollut epämielyttävän ihmisen kuvaamisesta, niin olettettavasti tämä keskustelu olisi täynnä tunnissa:=)
Miksi epämielyttävät ihmiset ovat niin suunnattoman kiinnostavia?
Mutta itte pidän hyvän välin tyyppeihin,jotka ei tunnu hauskoilta...
..monisärmäinen juttu:=)
Toisaalta ei mukavista ihmisistä riittää arvosteltavaa----miksikähän?
että uutisista tulee vain huonoja uutisia...*tuumailee*
..hyvät uuutiset oiskin jo sensaatio!
on pakko katsoa jotain luontodokkareita,tiede-tai matkailuohjelmia ihan vain hahmottaakseen,että suurin osa maailmasta ei ole sotatilassa ja enimmäkseen maailman ihmisillä menee ihan hyvin.Juu nou.
Viihdyn hyvin itsekseni ja olen sen verran vaikea tyyppi ettei kuka tahansa minua kestäkään. Hissukoilla ei ole mitään mahdollisuuksia.
..että itseään on siedettävä joka hetki.
niin hyvin omassa seurassani :-))
Kukapas sitä itseään parempaa seuraa löytäisikkään *nauraa*
syystä,se hiljaisempi hissukka sopii mulle...Ehkä se on sitä,että kun itse olen kova höpöttämään ja mun on pakko saada puhuttua kaikki mitä haluan,niin ei se mitenkään kävis,jos toinenki olis yhtä puhelias...tulis kyllä karsee riita..:DD
..asettaisi keskustelulle shakkikellon". Vuorotellen
kummallakin puheenvuoro.
Nähdäkseni hyvä kuuntelija ei välttämättä ole hissukka. Hissukalla ei vain ole joko mitään sanottavaa, tai ei rohkeutta siihen. Sen sijaan vuorovaikutteisessa keskustelussa on kiinnostavuutta.
hissukkakin juttelee,mut joskus näin naisena kun saan puheripulin ku kerron jotain juttuja,niin hissukka kyllä kuuntelee rauhassa...
Muutenhan, tämmösen tyypin kanssa on oikeastaan parhain jutella...Malttaa kuunnella loppuun asti..:)
..mutta kiva ois kyllä kuulla, mitä siellä toisen pään sisässä kuunnellessa tapahtui ---eikö?
yleensä kuuluu sit heti perään,mitä siellä tapahtu...:)
mitenkään kiinnostava. Erittäin tylsä tyyppi oikeastaan.
Millaista "teroitusta" tarvitsisit?
Mistähän moisen määritelmän olet itsestäsi saanut?
Mä olen tylsä, koska töitten jälkeen tai viikonloppuisin haluaa nykyään vain hautautua kotiin eikä oikein mikään meneminen enää innosta. Onko tämä vanhuutta, vai mitä?
..jokapaikassa hössääminen välttämättä sen kiinostavammaksi tee----vai mitä?
Eli mä olenkin ihan mielenkiintoinen ihminen. Itsetunto koheni.
No itse tykkään ihmisistä, joissa on se pienoinen elohiiri:)
Joskus kyllä hiljainenkin ihminen...tunne joka huokuu käsinkoskeltetavana, katse tai sanat, saa kiinnostumaan.
Oikeastaan tuossa vanhassa sanonnassa piilee kaiken ydin, harva sen kuitenkin myöntää.
Minä kiinnostava?...kai se on jonkinlainen typeryys...*miettii*...sitä pitäis varmaan kysyä joltain muulta:)
...pitänee paikkansa, että tyynessä vedessä suurimmat kalat uivat. Toki hienotunteinen, herkkä ja jopa ujokin ihminen voi olla yhtälaisesti puoleensa vetävä. Huomaamattoman ihmisen käytös voi olla viehättävän mielyttävää. Herkkä ihminen, ei välttämättä tunge toisen ihmisen tilaan, vaan saattaa pehmoisella läsnäolollaan saada rauhoittavan vaikutuksen aikaan. Jos tälläiseen ihmiseen tutustuu syvemmin, niin voi hyvinkin löytää syvän kosketuspinnan.
Itse ajattelen, että tietyssä mielessä jokaisessa tuntemassamme ihmisessä löytyy myös meitä itseämme. Meitä itseämme ärsyttävä ihminenkin heijastaa itsessämme olevaa puolta. Se osa saattaa olla piilossa ja tulee pintaan projektiona toisesta.
Kirjoittajana ainakin olet erittäin kiinnostava (mun mielestä). Tekstejäsi lukisi mieluusti täällä enemmänkin:=)