Tilanne on se, että avopuolisoni on nyt armeijassa ja minä täällä kotona olen saanut taas "kiinni" vanhasta elämästäni ja ystävistäni jotka suhteen takia ovat jääneet vähän taaemmalle. Suhteemme on aina ollut vahva, mutta nyt tuntuu että tunteet toista kohtaan laimenevat ja elämäni on mukavampaa silloin kun hän ei ole lomilla vaan saan olla yksin. Silti tiedän että meidän elämässämme on kaikki hyvin enkä haluaisi luopua siitä, etenkin kun tiedän että toinen välittää minusta ehkä jopa enemmän kuin ennen lähtöään. En koko suhteemme aikana ole edes harkinnut pettämistä, mutta nyt tuntuu siltä että olen ihastumassa toiseen, teimme jo sen virheen että suutelimme ja halailemme suhteellisen paljon.. En tiedä mitä tekisin, pitäisi vain olla järkevä ja hoitaa asiat fiksusti.. Olen vain melko varma että nykyinen kumppanini ei ole minulle se oikea jos pystyn suutelemaan toista?? Vaikka paljon hänestä välitänkin.. Eli mitä jos nyt jatkan vanhassa suhteessani ja menetän sen takia jotain vielä hienompaa?
Mitä tekisin?
.....
8979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et sanonut ikääsi, veikkaan sinun olevan kuitenkin melko nuori. Jos et enää halua jatkaa suhdetta avopuolisosi kanssa, kerro se hänelle kahden kesken ilman kiertelyä. Se varmasti satuttaa häntä, mutta vielä hullummaksi asiat menevät, jos ryhdyt salasuhteeseen sen toisen kanssa. Sinun täytyy päättää, mitä haluat. Ei voi syödä kakkua ja samaan aikaan säästää sitä.
Voisit miettiä, miksi ylipäänsä olet ihastunut toiseen? Onko suhteessanne kaikki kunnossa? Jos tunnnet, että toinen ei ole se oikea, niin ei ole reilua häntä kohtaan, että annat hänen elää illuusiossa "kaikki on hyvin ja me olemme yhdessä ikuisesti". Muista kuitenkin se, että tämä yllä kirjoitettu on vain ja ainoastaan minun näkemys asioista, ei 100 % totuus. The rest is up to you!
Miten sitä voi ihastua toiseen jos kaikki on hyvin.. tietäisittepä miten paljon mietin tuota tällä hetkellä!
Itse olen seurustellut yli viisi vuotta ja juuri kun hehkutin miten hyvin kaikki, suutelin toista miestä ja ihastuin.. mutta ihastuinko ihmiseen vai siihen tunteeseen haluta toista.. En tiedä mitä teen, meneekö tunne ohi..
Olen joskus ihastunut, siis ihan viattomasti ja parin viikon tuttavuuden (esim. kaukainen tuttu) jälkeen (siis ihan vain tuttavuuden) olen huomannut miten ärsyttävä se ihminen olikin ja kiitollinen omasta miehestä ja hänen hyvistä puolistaan. Tiedän, että avomiehenikin on joskus jollain tavalla ihastunut toiseen, olemme jutelleet asiasta ja ymmärrämme sen, rajana on pelkkä tuttavuus ja parin viikon ohimenevyys. Mutta nyt olen sekaisin ja mietin miksi tunnen näin, kaikki ei taidakaan olla niin hyvin kuin luulin. Onhan nämä viisi vuotta olleet välillä vaikeita ja joskus on tuntunut etten enää jaksa mutta aina olemme selvinneet kriiseistä vahvempana pariskuntana. Nyt on vähän eri, halusin oikeesti sitä toista ja suutelinkin häntä.. En tiedä voinko tehdä muuta kuin odottaa jos tämäkin menee ohi.. En usko pystyväni jättämään kihlattuani ja aikomuksenani ei ole enää koskaan tavata tätä toista. Olemme suunnitelleet koko elämämme, miten voisinkaan heittää sen kaiken menemään?! En varmaan selviäisi ilman häntä..
Kun vain saisin tämän tunteen pois päästäni, en halua tuntea näin!! Ja silti pieni ääni sisälläni kuiskailee et miks sitten tunnet.. mitä oikeesti haluan..
Kertokaa oletteko selvinneet tällaisesta tilanteesta?! Ei auta sanoa et jätä vain se miehesi, ei se ole niin helppoa..
Kyllä näin kolmekymppisen kokemuksella (?) voin sanoa, että hiemankin pidemmässä suhteessa niitä ihastuksia tulee molemmille, tosin eri aikaan ja eri tahtiin.
Kun kumppanin kaikki jutut tietää ja tuntee niin hyvin, tulee välillä tunne, että sehän on siinä aina eikä siihen "tarvitse" panostaa. Tavallaan vahingossa rupeaa pitämään toista vähän itsestäänselvyytenä. Kun sitten ihastumisen huuma on puuttunut pidemmän aikaa, töissä tapaama flirttaileva (?) tuttavuus rupeaa houkuttelemaan.
Kyse on lähinnä ihastumisesta ihastumisen tunteeseen, siitä että joku osoittaa kiinnostusta minuun ja siten omakin kiinnostus herää. Jos tätä tunnetta kokoajan analysoi, se vain vahvistuu. Samalla vahvistuu omassa päässä ajatus, että se oma kumppani todella on jotekin tylsä. Niitä syitä löytää jatkuvasti. Kun taas uusi tuttavuus on niin jännittävä. Tämä on normaalia, ihmisen tunteet on jännä asia.
Vaikka nämä ihastumiset tuntuvat välillä todella voimakkailta ("tää on erilaista, mä rakastan sitä uutta") ne harvoin kestävät kovin pitkään jos kokeilemaan ryhtyy. Pitäisi huomata ihastuminen itsessään ja ymmärtää mistä se johtuu, ja tsempata siinä omassa parisuhteessa, lämmitellä himoa sinne uudestaan. Sitä lämmittelyä tarvitaan aina välillä.
Osa ystävistäni on näin kolmenkympin tietämillä "herännyt" siihen että oma suhde tai kumppani "on tylsä", löytänyt uuden ihastuksen jossa on kaikki mitä nykyisestä puuttuu, jättänyt vanhan ja elänyt ne huuman hetket uuden kanssa. Monilla heistä tämä huuma ei kuitenkaan kestänyt kuin vuoden max. pari. Sen jälkeen huomasivat että ei se ex-kumppani ollutkaan tylsä, vaan paljon parempi kuin uusi. Tietyt arkiset jutut saivat vain mielen näkemään kaiken rutinoituneena ja se tuntui olevan helpointa korjata uuteen vaihtamalla.
Näistä uusista suhteista sen verran että tämä uusi hyvin usein näyttää olevan entisen täysi vastakohta. Eli kun se tylsä pitkäaikainen (jonka tuntee läpikotaisin) ei esim. ymmärtänyt lävistyksistä mitään, uusi muija oli täynnä lävistyksiä. Ehkä se oli tavallaan mielenosoitus (hölmö sellainen) että "katso, sille mä kelpaan ja sekin tykkää lävistyksistä, sä oot tässä asiassa väärässä".
Kuitenkin jonkin ajan päästä nämä vaihtajat huomasivat että siinä uudessa viehätti vain se "lävistys" ja se että sai tukea ja ihailua ja ymmärrystä johonkin omaan mielenkiinnon kohteeseensa. Mutta kuitenkin se entinen oli parempi. Uudessa viehätti se mitä vanhasta puuttui, mutta uudella ei ollut niitä ominaisuuksia kuin entisellä. Uusi ei ollutkaan paranneltu versio (tykkäs lävistyksistä) exästä. Ihan oikeasti kuvittelivat että saisi jännemmän ihmisen itsellensä.
Elämäähän toi on, mutta varmasti moni noistakin eroista olis vältetty sillä, että oltais vähän mietitty, voiko se oma kumppani aina pitää ja hyväksyä kaiken mistä itse tykkää. Rakastaminen ei tarkoita sitä, että on kaikesta aina samaa mieltä.
Ja ehkä niitä asioita pyörittelemällä rupeaa tuntumaan siltä, että ilman nykyistä kumppania on ihan helppo elää ja toisen tavat on mielenkiintoisemmat joten siihen kannattaa vaihtaa. Usein sitä on vain liian lähellä nykyistä kumppania (asuu yhdessä) ja se todellisuus, miltä tuntuu elää kokonaan ilman "tylsää" nykyistä puhkeaa tajuntaan vasta kun on jo myöhäistä. Erossa ollessa sitä huomaa ne seikat mitä ei lähelä olessa huomannut ajatella (tai ne tuntuivat toisarvoisilta).
Johonkin toiseen ihastuessa sen nykyisen kumppanin ihanuus tuntuu juuri toisarvoiselta. Se ei jaksa kiinnostaa, kun on niin ihastunut ihastumiseen johonkin toiseen. Siitähän monet erot johtuvat, ihastuneella osapuolella ei ole mitään mielenkiintoa parantaa parisuhdettaan, kun on jo joku toinen ottamassa vastaan. Mutta mieti tarkasti, mitä käy kun ihastus tähän uuteen lakkaa (niin se tekee, teki nykyisessäkin suhteessa)? Etsitko uuden ja uuden ja uuden?
ihanasta viestistäs, tuntui hyvältä lukea rakentavaa tekstiä eikä vain tyrkyttämistä ja halventamista. Oot ihan oikeessa siinä, että ihastuminen on luonnollista, tietenkin silläkin on rajansa. Eikä tuo asian analysoiminen tunnu auttavan, pää menee entistä sekavemmaks. Tällä hetkellä yritän odottaa kärsivällisesti, että aika kuluu ja, että avomies tulisi viikonlopuksi kotiin.
Joskus olen kysellyt ihmisiltä, että minkä takia minulla on näitä tunnepuolen syviä alamäkiä ja korkeita ylämäkejä, se johtuu kuulemma jos on oikein tunteellinen. Reagoin kaikkeen vahvasti, todennäköisesti se on sitä nytkin.
Hyvät jatkot sinulle!
Mistä jo nyt voi tetää että se sun uus ihastus on hienompaa kuin avopuolisosi?Te suutelette "suhtellisen paljon",elikä sä olet pettänyt siippasi jo.
raukka jos jätät toisen kun hän on armeijassa.
Olisit pistänyt poikki jo ennen ja kokeillut sitten tuleeko jotain uutta ihastusta.
Jos minulta kysytään,olen jo aikuinen naishenkilö,niin uhraa vähän ja odota poika pois armeijasta ja päätä vasta sitten.Ei varmana mene mitään korvaamatonta ohi,vaik uskon et nyt kaikki turhuudetkin tuntuu hyviltä kun toinen on poissa.
Mut jos jätät, ennen niin rakkaan armeija aikana niin sitä jätkää et sit takuulla saa takas,etkä kenenkään arvostusta ja luottoa ainakaan.
Minusta ihminen voi rakastua moneenkin ihmiseen. En usko että ihmiselle on yhtä oikeaa. Joskus pitää miettiä mikä on järkevää. Ja kuunnella toisaalta sydäntäänkin. Itse asun avoliitossa. Kauan sitten herkkupalaa roikutettiin edessäni ja kävin kovan kamppailun itseni kanssa.. ihania miehiä menee ja tulee.. Jos sinulla on vielä tunteita nykyistäsi kohtaan, älä tee hätäisiä johto päätöksiä. Mutta jos haluat kokeille tätä toistakin..olisi reilua kertoa poikaystävällesi missä mennään. Hänellä on rankkaa armaijassa ja varmasti ikävöi sinua. Hänen tulee tietää mitä tapahtuu, jos jatkat samaan malliin. Minä suosittelisin odottamaan että hän pääsee armeijasta ja katsoa sitten miten niitten tunteitten kanssa käy. Kun omani oli armeijassa minä ikävöin häntä aivan törkeänä. Et kuitenkaan kertonut kauan olette olleen yhdessä? Oletteko tavanneet armeijan aikana? Asutteko yhdessä? Kuinka monta vuotta olette seurustelleen? Kaikki nämä asiat vaikuttavat asiaan. Jos suhteenne on ns. kaavoihin kangistunut, ihmiset herkemmin ihastuvat muihin miehiin. Pidä vain mielessä, että kaikki suhteet rauhoittuvat ja ihastumisvaihe menee ohi. Älä anna sen ihastumisen tunteen voittaa jotain ehkä turvallisempaa ja tärkeämpää!
Asumme yhdessä, helmikuusta asti olemme asuneet, sitä ennen puolentoista vuoden seurustelu.. Onnellisia olemme aina olleet vaikka tottakai pieniä vastoinkäymisiä on aina ollut. Tuntuu vain niin vieraalta se ihminen joka sieltä lomille aina tulee kotiin, ei yhtään se sama poika joka täältä lähti. Onko toisaalta sekään mahdotonta että olemme vain kasvaneet niin erilaisiksi, ettei yhteys enää pelaa? Jos välitänkin siitä mitä meillä ennen oli enkä siitä mitä meillä nyt on jäljellä? Ajattelin että pieni tauko voisi tehdä meille hyvää, katsoisimme vaikka joulun jälkeen miten asiat menevät, että onko toisella ikävä. Sinä aikana en kuitenkaan pitäisi tähän ihastukseenkaan mitään yhteyttä, että saan kunnolla ajatukset selväksi. Pitää tehdä jotain järkevää, tietäisi vain että mikä nyt on parasta. Antaisi ajan kulua ja katsoisi mitä tapahtuu.. En voi kertoa poikaystävälleni tästä ihastuksesta, satuttaisi häntä todella..