Olen ollut avoliitossa vuoden verran, mutta syksyllä aloitimme molemmat opiskelun. Hän kotipaikkakunnalla, minä toisessa kaupungissa. Olen aina viikot opiskelupaikkakunnallani ja tulen viikonlopuiksi kotiin. Ikävöin tietysti viikot kullan kainaloa, ja odotan yhteistä aikaa. Yleensä viikonloppu on kuitenkin pettymys. Avokki haluaa pitää hauskaa kavereidensa kanssa koko viikonlopun ja saan olla yksin. Ennen vietimme illat yhdessä eikä ollut koskaan ongelmia. Onko vain harhaluulo, vai kertooko jotakin tunteiden haalenemisesta ja suhteen muuttumisesta itsestäänselvyydeksi?
opiskelu
blitz
81046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
poikakaverin kanssa välit opiskelun takia.
kun pääsin opiskelemaan, tuli meille hirveä riita siitä, etten olisi saanut ottaa paikkaa vastaan, koska sain paikan myös kotipaikkakunnalta. Välimatka johtaisi kuulemma siihen etten tulisi niin usein kotiin. Tuntuu, että mies kostaa sitä, että lähdin toiselle paikkakunnalle.
kummoinenkaan mies, jos todella kostaa tuollaista asiaa. Rakastava mies kannustaa ja ajattelee sinun parastasi.
ennen. Opiskelen sellaista alaa, joka on kiinnostanut pienestä asti, mutta jossa ei ole hyvät työllisyys tai palkkamahdollisuudet. Ennen mies ymmärsi kiinnostukseni ja sanoi muuttavansa kanssani opiskelupaikkakunnalle, että vain saisi olla yhdessä, mutta kun tilanne tuli ja sain paikan ääni muuttui. Paljastui, että hän pitää opiskelemaani alaa typeränä harrastuksena, eikä ammattina. Hän ei varmasti tarkoittanut tarkalleen mitä sanoi, mutta mietityttää miten mielipiteet voivat noin muuttua. Yhteiseloakin oli takana silloin jo sen verran, ettei mistään alkukainostelusta ollut kyse.
oman haaveesi toteuttamista. Ehkä tämä "koetus" osoittaa, onko kaveri oikea sinulle vai ei. Olet ilmeisesti vielä nuori, joten ehdit löytää todellisen rakkauden, huomaat kyllä eron.
Sellaisiakin miehiä löytyy, jotka kunnioittavat toisen valintoja, rakastavat välimatkasta huolimatta ja ovat luottamuksen arvoisia.
Tsemppiä sinulle.
Ehkä tällä parilla on vain liian erilaiset arvot. Suhde on tuhoontuomittu, jos toinen ei arvosta toisen ammattia. Miehen mielestä ei ole järkevää opiskella ammattiin, jossa ei ole hyvät työllisyyden näkymät. Se on ihan järkevä kommentti, koska ei pelkällä koulutuksella ole itseisarvoa, vaan sen pitäisi tähdätä työllisyyteen. Mies haluaisi ehkä toisenlaisen naisen. Parisuhteen takia ei tarvitse luopua omista unelmistaan, mutta voi miettiä, että sopivatko ne omat unelmat yhteen kumppanin kanssa. Tässä tapauksessa ei näytä sopivan.
tämä mun tilanteeni ei ehkä ole lähellä sinun tilannettasi, mutta ajattelin kertoa oman näkemykseni kuiteskin..
itse asustelen avoliitossa, mieheni on töissä ja mä opiskelen. aloitin opiskelut tänä syksynä. Kun oli yhteishaun aika (siis viime keväänä) me yhdessä mietimme eri vaihtoehtoja kouluni suhteen. Sain opiskelupaikan monen sadan kilometrin päästä asuinpaikkakunnaltamme sekä opiskelupaikan täältä samalta paikkakunnaltani. mieheni sanoi jo alusta asti, että etäsuhde ei tule toimimaan hänen mielestään, mutta painotti, että mun on tehtävä ratkaisu sen mukaan, mikä opiskeluala minua itseäni kiinnostaa, eikä ajatella häntä valinnassa. hän lupasi muuttaa kanssani toiselle paikkakunnalle, jos päättäisin ottaa paikan vastaan sieltä.. kokonaisuudessaan hän oli tosi kannustava, ja selitti, että asiat järjestyy, kun minä tuskailin asian kanssa..
päätin kuitenkin jäädä tänne asuinpaikkakunnalleni opiskelemaan, joka oli kuin olikin ihan hyvä vaihtoehto alan kannalta (kiinnostaa enemmän kuin se toinen)..
sinun tilanteessa kannattaisi varmaan keskustella avokkisi kanssa, ja kysyä hänen mielipidettä tilanteestanne jne. jos toista rakastaa luulisi, että haluaa tukea hänen päätöstään.. mutta älä vielä luovuta, keskustelkaa (jos se toinen siihen kykenee).. aika moni asia saa selvyyttä. mutta toisaalta ei kannata tyytyä millaiseen kohteluun tahansa, joskus on parempi antaa toisen mennä..
Itsekin mietin pitkään lähdenkö toiselle paikkakunnalle, koska välimatka joka tapauksessa muuttaa suhdetta. Päätin lähteä, koska ala tavallaan kutsumusammatti ja sitä ei opeteta lähempänä. Innostusta jäädä kotipaikkakunnalle laimensi vielä se kun poikaystäväni asenne muuttui niin negatiiviseksi 'et saa lähteä' ja 'ala on typerä' Ajattelin ettei asiasta tule ongelmaa, kun huomasin, että opinnot ovat painottuneet niin paljon itseopiskeluun. Yleensä joudun olemaan pois vain neljä päivää viikosta. Toivotaan, että tämä on vaan totuttelua uuteen tilanteeseen.