Onko toiseen ihastuminen tosiaan osoite siitä, ettei nykyinen kumppani ole oikea ihminen? Ensimmäisessä suhteessani, joka kesti 4 vuotta, en ihastunut koskaan keneenkään muuhun. Korkeintaan joku saattoi herättää joskus mielenkiinnon, mutta siihen se jäi.
Nyt mennyt 2 vuotta uudessa suhteessa. Ajattelin, että meillä menee hyvin. On hellyyttä, läheisyyttä, seksiä, voidaan puhua kaikesta jne. Riitojakin on, ollaan molemmat vähän liian tunteellisia ja temperamenttisia. Lisäksi hän on ulkonäöltäänkin juuri sellainen, josta sinkkuna ollessani "haaveilin". Vaikkei se tietenkään tärkeintä ole.
Viime keväänä tapasin opiskelujen kautta erään ihmisen, johon jostain syystä miellyin. Johtuisikohan osittain siitä, että hän vaikuttaa luonteeltaan aika samanlaiselta kuin ex oli. Exää rakastin ja arvostin hyvin paljon. Kiltti, hieman ujo, jne. Kielsin tunteeni keväällä (siis eihän niitä ollut, tai ei ainakaan saanut olla), mutta nyt tämä alkaa mennä jo liian vaikeaksi. Näen hänestä unta, ensimmäisenä aamulla tulee mieleen hän...järjestän jopa aikataulujani välillä niin, että voisin törmätä häneen. Pahinta on, että hän on alkanut myös katsella minua hieman "liian pitkään".
Tiedän, etten nyt tee oikein kumppaniani kohtaan. En voi tunteilleni mitään...vai pitääkö ne vain yrittää tukahduttaa? En olisi uskonut, että joudun tilanteeseen jossa tosissaan joudun miettimään suhteen lopettamista. Kumppanini luhistuisi täysin...saan häneltä sellaista rakkautta, jota en ole ennen saanut. Tuntuu vain, etten ole sen arvoinen. Tämä ihastus on paisunut sellaisiin mittapuihin, että olo on kuin yläasteella... en koskaan ihastunut kumppaniini tällä tavoin. Ajan myötä vain kiinnyimme toisiimme, hän enemmänkin rakastui. Mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä? Olo on sekava ja ahdistunut, samalla toiveikas ja..huoh!
Nyt mennyt 2 vuotta uudessa suhteessa. Ajattelin, että meillä menee hyvin. On hellyyttä, läheisyyttä, seksiä, voidaan puhua kaikesta jne. Riitojakin on, ollaan molemmat vähän liian tunteellisia ja temperamenttisia. Lisäksi hän on ulkonäöltäänkin juuri sellainen, josta sinkkuna ollessani "haaveilin". Vaikkei se tietenkään tärkeintä ole.
Viime keväänä tapasin opiskelujen kautta erään ihmisen, johon jostain syystä miellyin. Johtuisikohan osittain siitä, että hän vaikuttaa luonteeltaan aika samanlaiselta kuin ex oli. Exää rakastin ja arvostin hyvin paljon. Kiltti, hieman ujo, jne. Kielsin tunteeni keväällä (siis eihän niitä ollut, tai ei ainakaan saanut olla), mutta nyt tämä alkaa mennä jo liian vaikeaksi. Näen hänestä unta, ensimmäisenä aamulla tulee mieleen hän...järjestän jopa aikataulujani välillä niin, että voisin törmätä häneen. Pahinta on, että hän on alkanut myös katsella minua hieman "liian pitkään".
Tiedän, etten nyt tee oikein kumppaniani kohtaan. En voi tunteilleni mitään...vai pitääkö ne vain yrittää tukahduttaa? En olisi uskonut, että joudun tilanteeseen jossa tosissaan joudun miettimään suhteen lopettamista. Kumppanini luhistuisi täysin...saan häneltä sellaista rakkautta, jota en ole ennen saanut. Tuntuu vain, etten ole sen arvoinen. Tämä ihastus on paisunut sellaisiin mittapuihin, että olo on kuin yläasteella... en koskaan ihastunut kumppaniini tällä tavoin. Ajan myötä vain kiinnyimme toisiimme, hän enemmänkin rakastui. Mitä voin tehdä, mitä kannattaa tehdä? Olo on sekava ja ahdistunut, samalla toiveikas ja..huoh!
Vastaukset 5
Vanhimmat
siihen että suhteessakin voi ihastua mutta se on sitten asia erikseen että tekeekö sen eteen jotain vai antaako asian olla. Sun kannattaa miettiä nyt tarkkaan, onko nykyinen suhteesi lopettamisen arvoinen? Kuitenkin voi olla, ettei tämän uuden ihastuksen kanssa arki olisikaan niin ihanaa, kuin voisi luulla. Ja jos päättää pysyä nyk suhteessa, pitäisi kontakteja ihastukseen vähentää / lopettaa mielellään kokonaan jos mahdollista.
Jos taas olet onneton suhteessasi, ei siinäkään ole silloin hyvä olla niin..
Sen muistan oikein elävästi millaista ihastuminen yläasteella oli, voi sitä haaveilun määrää ja sitä ihanuutta!! Mutta pitää nyt kuitenkin ottaa huomioon että tässä on suhde vaakalaudalla, jos sen "heittää menemään" sitä tuskin saa takaisin.. Mieti asiaa nyt todella tarkkaan, toivon että löydät vielä sen oikean ratkaisun, et sä ole ainoa, joka näiden ajatusten kanssa taistelee, pitää pistää asiat tärkeysjärjestykseen.
.. nykyisen kumppanisi ajattelevan lukiessaan ton kirjoittamaasi? Siis jos hän lukisi.
"Ajan myötä vain kiinnyimme toisiimme, hän enemmänkin rakastui."
Todellakin, hän ansaitsisi jotain parempaa.
hän kyllä tietää, etten minä rakastunut. Onhan se ollutkin joskus ongelma siinä mielessä, että olen miettinyt rakastuinko siihen, että hän rakastui minuun. Että olisinko edes ihastunut häneen, jollen olisi tietänyt hänen tunteistaan. Aika usein suhteet alkaa niin, että toinen on todella ihastunut, toinen taas ei välttämättä ollenkaan!! Yhtäkkiä sitä vaan huomaa viihtyvänsä toisen seurassa, ja tunteita alkaa tulla mukaan. Eri tavalla kullakin. Mieti asioita realistisesti ennen kuin tuomitset.
"Mieti asioita realistisesti ennen kuin tuomitset. "
.... vaan olen sitä mieltä että jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi, myös sinun nykyinen kumppanisi. Minusta tuo sinun tarinasi ei oikein kuulosta siltä, että hän sitä aitoa tunnetta sinulta saisi:-).Mutta en sano sitä tuomitakseni vaan totean vain, että elämässä sattuu kaikenlaista, myös kumppaninvalinnassa.Ihmissuhteet ovat monimutkaisia.
Jos kerran tuo opiskelukaverisi niin ihastutta niin pliis tee palvelus sille nykyisellesi ja lopeta yhteiselo hänen kanssaan ennen kuin virittelet uutta. Älä loukkaa häntä yhtään enempää kai hän on sen arvoinen kuitenkin?