On varmasti monenlaisia anoppeja ja miniöitä ja vikaa on itse kussakin. Ei silti kannata haukkumaan ruveta tietämättä toisten elämäntilanteesta mitään. Ei kaikki Suomen anopit hulluja ole, täällä näkyvät ääripäät. On minunkin anopissani vikoja, mutta toimeen tullaan. (On niitä vikoja minussakin) Joka tapauksessa, kertokaa keinoja, miten olette selvittäneet ongelmat anopin kanssa. Vai onko parempi katkaista välit, jos on erimielisyyksiä?
meitä on moneen junaan
min(i)ä
4639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No joo, aina silloin tällöin, monen vuoden aikana, anoppi arvosteli tekemisiäni, sanoi jotain piikikästä lasten kasvatuksesta, milloin mistäkin, josta pahoitin mieleni. Kymmenisen vuotta sitä kestin, verenpaineeni nousi, jännitin, olin epävarma yms. KUNNES en enää kestänyt: sanoin suorat sanat päin naamaa todella vihaisena! Sen jälkeen ei tavattu pariin kuukauteen yhtään. Sitten pikkuhiljaa alettiin juttelemaan, pyydettiin anteeksi puolin ja toisin, aloin olla itsevarma, arvostin itse itseäni, pidin itseäni ja perhettäni tärkeänä: me teemme perheenä omat ratkaisut, siihen ei edes anopilla ole mitään sanomista!!
Nyt tavataan silloin tällöin, ehkä kerran kahdessa viikossa, vaikka asutaan aivan lähellä. Välit eivät ole erityisen lämpimät, mutta toimeen tullaan. Ja mikä tärkeintä, vaikka anoppi vieläkin arvostelee ja kyseenalaistaa tekemisiämme EN PAHOITA ENÄÄ MIELTÄNI, olen päässyt siitä yli. En välitä enää! Kyllä me silti jouluaatto vietetään yhdessä, kun on sellainen perinne meillä. Että näin meillä!
Halusinkin kuulla välillä toisenlaisia tarinoita. Hyvä että toimit niin kuin kerroit. Jokaisella perheellä todellakin on omat toimintatavat. Anopit ja muut sukulaiset saattavat arvostella, mutta täytyy silti luottaa itseensä ja siihen, että tietää, mikä omalle perheelle on parasta.
hyvällä. Eli, oman kokemukseni mukaan, lämpimästi ja ymmärtäväisesti anoppiin suhtautuva miniä saa samaa takaisin. Sama pätee varmasti toisin päin, paha kasvattaa lisää pahaa. On jokaisen oma valinta miten kanssaihmisiään kohtelee ja jos/kun suhteet menevät solmuun, on aihetta tutkiskella myös itseään.
Emme ole anopin kanssa koskaan yrittäneetkään tulla toimeen sen enempää kuin kykenemme ja hankalien alkuvuosien jälkeen annoin itselleni luvan inhota häntä, jättää vierailut moneksi vuodeksi väliin ja kuluttaa se paha kiukku pois, kunnes pääsin sinuiksi itseni kanssa. Nyt kykenen antamaan anopille ja itselleni omat tilamme, joka käytännössä tarkoittaa vaikkapa sitä miten istumme anopin kanssa kauniissa kesäillassa mökin terassilla, anoppi marisee entisiään taukoamatta ja minä ynähtelen väliin nauttien olostani. En päästä anoppia enää "nahkani alle", pidän rajani ja se on auttanut minua kohtelemaan häntä ystävällisen kohteliaasti, mutta miettimättä liikaa mitä hän sanoo.Loppujen lopuksi anoppi on sen myötä itsekin rauhoittunut ja löysimme jopa yhteistä puheenaihetta kirjoista.
Anoppi pitää minua edelleenkin sopimattomana pojalleen ja ottaa asian vieläkin esille, mutta antaa mummon höpöttää. Ehkä hän on oikeassa, ehkä ei, mutta me nyt kuitenkin olemme yhdessä edelleenkin ja anoppi saa rauhassa kiemurrella mielipiteittensä kanssa.