hereille ja ajatuksissani on heti yksi asia. En halua elää hänen kanssaan. Avioliitto on loppu.
Mietin sitten "ilmiötä" onko kysymys perimmäisestä tunteestani. Haluan jatkaa liittoa lasten takia (tähän liittyy aika traaginen tapahtuma, siis toisen lapsen kohtaloon)etten satuttaisi heitä enempää.
Olen epävarma tunteistani miestäni kohtaan, toisaalta olen mustasukkainen ja jotenkin vihainen ,kun ajattelen,että hän lähtee ja aloittaa uuden rakkauden tehtyään kaiken sen paskan perheelleen.
Eli hänen ei tarvitse kantaa sitä taakkaa mikä minulla on loppuelämäni, niitä petetyksitulemisen arpia. Hän vain porskuttaa eteenpäin nauttien uudesta rakkaastaan. Tyhmää, mutta näin vain tunnen.
En voi ymmärtää, että mies on niin julma lastensa äitiä kohtaan. Hänen täytyy olla hirveän itsekeskeinen. Pettäessään hän selvästikin rakasti sitä naista enemmän kuin lapsiaan, se on tullut useaan otteesen esile, vaikka hän ehdottomasti kieltää sen.
Mietin sitten "ilmiötä" onko kysymys perimmäisestä tunteestani. Haluan jatkaa liittoa lasten takia (tähän liittyy aika traaginen tapahtuma, siis toisen lapsen kohtaloon)etten satuttaisi heitä enempää.
Olen epävarma tunteistani miestäni kohtaan, toisaalta olen mustasukkainen ja jotenkin vihainen ,kun ajattelen,että hän lähtee ja aloittaa uuden rakkauden tehtyään kaiken sen paskan perheelleen.
Eli hänen ei tarvitse kantaa sitä taakkaa mikä minulla on loppuelämäni, niitä petetyksitulemisen arpia. Hän vain porskuttaa eteenpäin nauttien uudesta rakkaastaan. Tyhmää, mutta näin vain tunnen.
En voi ymmärtää, että mies on niin julma lastensa äitiä kohtaan. Hänen täytyy olla hirveän itsekeskeinen. Pettäessään hän selvästikin rakasti sitä naista enemmän kuin lapsiaan, se on tullut useaan otteesen esile, vaikka hän ehdottomasti kieltää sen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
huolimatta jätä se ukko. Voihan se olla niin, että se ukon uusi pettää sitä ja paha saa palkkansa.
(sinun ja miehesi) välisiin ristiriitoihin. He ovat niihin syyttömiä. Vaikka miehesi olisi aviomiehenä huono, eikä välittäisi sinun tunteistasi, ei se tarkoita sitä, etteikö välittäisi ja rakastaisi lapsiaan. Nyt nainen järki myös käteen! Teet myös karhunpalveluksen lapsillesi ja itsellesi (tulevaisuudessa), jos manipuloit lapsenne isäänsä vastaan! Miltähän heistä kaikki tuntuisi isompana, kun ymmärtäisivät paremmin asioita?
isää lapsille ( 15 ja 17) vaan he itse ovat asiat oivaltaneet ja itse omat käsityksensä asiasta luoneet. En ole vetänyt heitä mukaan suhteemme selvittelyyn. Tyttäreni vain sanoi, ettei isä rakasta häntä niin kuin sitä naista ja hänellä oli siihen omat perustelunsa.Silloinkin sanoin,että kyllä isä sinua rakastaa. Enhän toki halua satuttaa lastani niin, että hän tuntee itsensä isänsä hylkäämäksi.
Sinulle on kyllä välittynyt hirviömäinen kuva minusta (varmaan omaa syytäni).
Pyrin kaikin tavoin suojelemaan lapsiani tältä traumalta. Kyllä mieheni on ollut hyvä isä, mutta lasten tultua murrosikään hän on ollut"pallo hukassa". Tarkoitan ,ettei ole ymmärtänyt kuinka tärkeää on, että lapsille asetetaan rajat.
En todellakaan ole haukkunut häntä lapsille senkoommin puolisona kuin isänä, minun murheeni ja tuskani he ovat nähneet, sillä ei kai minun tarvitse paeta kotoa jonnekkin piiloon kärsimään mieheni tekosia.
hirviönä, miksi pitäisin? Minulle ovat vain lapset ja heidän oikeutensa/oikeudettomuutensa olleet sydäntä lähellä olevia asioita. Välillä vain ei voi, kuin hämmästellä miten aikuiset ihmiset katkeruudessaan toisiaan kohtaan sysäävät lapset keskelle taistelutannerta ja tavallaan käskevät heidän valitsemaan puolensa, jokotai-asetelma, vaikka lapset kuitenkin sydämessään rakastavat molempia aivan yhtä paljon, elleivät ole tehneet lapselle jotain todella traumaattista ja pahaa (esim. väkivalta, insesti mm.). Lapsia on myös vielä nuorempana tavattoman helppo manipuloida (kukapa lapsi nyt ei omaa vanhempaansa uskoisi) ilman, että motiivit kyseenalaistetaan. En tarkoita nyt ollenkaan tällä kaikella, että juuri teillä toimittaisiin näin ... se on kuitenkin nykyään valitettavan yleistä. Lapsille ei saa antaa taakkaa, jota he eivät kykene kantamaan.
Luultavasti tyttäresi kuitenkin huomaa, kun aikaa on kulunut hieman enemmän tapahtuneesta, että ei isä häntä ole hyljännyt ja varmasti rakastaa häntä aivan samoin, kuin ennenkin. Tytöthän ovat tunnetusti enemmän kiinni isässään, sellaisia isän tyttöjä, että heidän on vaikea emotionaalisella tasolla alkuun asettua tilanteeseen ja hyväksyä sitä. Tytöillä taustalla on myös valtava mustasukkaisuus isäänsä kohtaan, joka projisoituu nyt tällä tavoin.
Mutta voimia sinulle ... kaikki selviää aikanaan!