Varmasti ainakin jotkut täällä palstalla olijoista ovat olleet myös parisuhdeterapiassa. Millaista siellä oli ja miten kauan kävitte, sekä oliko apua?
Nyt tunnutaan olevan selkä seinää vasten jo niin ettei muu auta täällä.
kiitos jos sais vastauksia..
Nyt tunnutaan olevan selkä seinää vasten jo niin ettei muu auta täällä.
kiitos jos sais vastauksia..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tulehtuneessa tilanteessa pariterapiaa kannattaa käyttää silloin, kun ei olla varmoja siitä kannattaako erota. Yhdessä oloon tarvitaan kaksi, eroon riittää yksi.
Kohdallani vuoden ja noin parikymmentä käyntiä kestänyt pariterapia sai avioliittoni jatkumaan viitisen vuotta lisää.
Se tasoitti kuohahtelua ja syyttelyitä. Sitä vastoin se ei lisännyt rakkautta. Väljähtänyt suhde pystyi elämään kuin vanha viini pullossa.
Kysymykseesi on vastaus: tuskinpa pelastaa, auttaa väliaikaisesti, mutta ei tuo lisää tunteita suhteeseen.
muutaman kerran käyneenä, ainakin meillä (tilanne aivan patti) on terapiasta apua siinä, että syntyy jonkunlaista keskustelua koska on ulkopuolisia ihmisia mukana. Ei siis riitelyä.
Eri asia kuunteleeko kumppani sinua siltikään.
Se, että asioissa tapahtuisi muutosta, siihen vaaditaan kaksi, ja tämä mielestäni on vaikeaa.
Esim. jos toisen ajatusmaailma asioissa on niin voimakas että käännä nyt härkä sarvista.
Ei siitä haittaakaan ole. Itse haluan punnita asioita painavasti ennen kuin päätän mitään ja koen hyväksi sen että asioista voi keskustella asiallisesti, joka ei valitettavasti kotona enää toimi.
Kiitos vastauksista. En ole aiemmin ollut eikä mieskään millaisessa terapiassa ja tuntuu että jotenkin pitäisi osata henkisesti valmentautua tai jotain..Kaikki tuntuu kovin sekavalta ja ehkä juuri siksi emme kykene kahdestaan puhumaan. Meillä on todella kriisivaihe, ja toivoisin terapiasta saavani apua siihen kysymykseen, onko enää toivoa jatkosta? Toivottavasti tämä ei enää pahenna tilannetta, avaamalla vanhat kaunat esille..
Lisääkin kommentteja ja kokemuksia olisi kiva kuulla.
En ole kyllä naimisissa, mutta pariterapia on silti tuttua. Suosittelen lämpimästi. Me tosin menimme tarpeeksi ajoissa (en tiedä miten siinä onnistuimme), ja siksi tilanne saatiin paranemaan ennen kuin oli tullut liian syviä haavoja, mutta uskoisin että siitä on joka tapauksessa hyötyä. Ainakin tiedät kokeilleesi kaikkea ennen luovuttamista.
Mitä terapiakäyntiin tulee, niin etukäteen on vaikea valmistautua, mutta yksi asia on mielestäni tärkeä: pitää olla valmis olemaan perinpohjaisen rehellinen. Terapeutin kysymyksiin on vastattava mitään poisjättämättä tai tilanteita värittämättä. Se ei muuten aina ole helppoa!
Tsemppiä joka tapuksessa.
Kiitos sinulle ja muille vastanneille. Tuo rehellisyys on tärkeää juttu keskusteluissa ja nyt kahden kesken jutellessa onkin ollut, ainakin minun puolelta, että on vaikea sanoa ääneen esim. tunnepuolen muutoksia.
Keskeinen kysymys itsellä on ainakin se, miten saa rakkauden tunteen takaisin?
Muutamalla käyty, sen jälkeen rohkenen sanoa: Ei niistä ole hyötyä. Ulkopuolinen ihminen ei pysty kenenkään parisuhdetta pelastamaan eikä tuomaan rakkautta ja läheisyyttä jo väljähtäneeseen liittoon.
Tuota asiaa minäkin pelkään..ettei ole enää mitään keinoa : (
Rakkaushan on psykologinen harha, eikä mikään yliluonnollinen totuus "oikeasta". Ihminen kokee rakastavansa, jos saa suhteesta sitä mitkä ovat alitajuiset odotukset. Rakkaudentunteita voi myös lisätä sillä, että käyttäytyy itse kuin rakastaisi vaikkei siltä tuntuisikaan. Ja hyväksyy itsensä ja toisensa sellaisena kuin on, myös ne huonot puolet.
tällaisen miehen kanssa terapiaan, joka valehtelee jatkuvasti. Ei taida muuttua mikään.
asian näin.
heidän riitely tuli tasokkaammaksi.
auttoi ainakin toistaiseksi,8v aikaa siitä.
Olen käynyt yksin ja miehen kanssa. Käytiin miehen kanssa miesterapeutilla ja terapeutti syyllisti minut täysin. Miesterapeutin mukaan minä olin niin masentunut, että pitäisi aloittaa lääkehoito. Kyllä olinkin masentunut ja juuri huonon parisuhteen vuoksi, siksi olin mennyt terapeutilla ja saanut jopa mieheni sinne. Myöhemmin kävin yksin naisterapeutin luona, joka yritti antaa vinkkejä, miten voisi toimia toisin ja saada sitä kautta suhteen toimimaan.
riippuu kait siitäkin millä asenteella sinne menee. Terapeutti ei oo ihmeidentekijä ja varsinaisen työn joudutte tekemään itse. Jos molemmat vielä haluavat pelastaa parisuhteen mahdollisuudet on paljon paremmat kuin jos toinen on jo päättänyt erota. Ja muista että kukaan ei pysty muuttamaan kuin itseään. Toivon kovasti että selviätte, toivoaan ei kannata menettää. Meille meinasi tulla ero vuosi sitten mutta nyt näyttää taas hyvältä, elämä jatkuu ja liitto vain vahvistui, nyt on 21v yhteistä elämää takana.
kokemuksia on. Riippuu tietysti itse jokaisen tilanteesta, onko apua odotettavissa. Jos ainakin periaatteessa kumpikin haluaa yhdessä pysyä ja on valmis itsekkin jotain tekemään suhteen eteen, niin kannattaa ainakin kokeilla.
Kysymys on paitsi siitä, onko molemmilla osapuolilla halua työskennellä parisuhteen selvittämiseksi vai ei. Toisaalta kysymys on myös siitä, mitä odotuksia ja toiveita parisuhdeterapialle asetettan.
Mielestäni hyvän parisuhde terapian ensisijainen tavoite ei välttämättä ole parisuhteen jatkaminen (enemmän tai vähemmän väkisin), vaan se, että kumpikin osapuoli ensin selkeyttää omat toiveensa ja tarpeensa itselleen. Vasta sen jälkeen lähdetään katsomaan sitä, onko näistä kahdesta ihmisestä tyydyttämään toistensa tarpeita vai ei (siitähän parisuhteessa perimmiltään on kyse) ja haluavatko he sen tehdä.
Myös itse terapeutti/terapeutit henkilönä ovat ratkaisevassa asemassa; synkkaako vai ei asiakkaiden kanssa. Ja myös se, pyritäänkö asiaa selvittämään pelkästään kognitiivisella tasolla vai edetäänkö myös tunnepuolen tasolle saakka. (Tämä vaatii terapeutilta rohkeutta, kokemusta ja taitoa).
Itseasiassa monet parisuhdeleireistä ja viikonlopuista ovat paitsi menetelmiltään myös lähestymistavaltaan ehkä hedelmällisempiä kuin monet "kerran viikossa-terapiat".
Nämä ovat henkilökohtaisia ja myös ammatillisia mielipiteitäni. Olen terapeutti.
olen kyllä kanssasi samaa mieltä sikäli,että paljon on terapeutista kiinni.
Antaako toisen haukkua toista osapuolta kun yhdessä istutaan yli 2 tuntia sessiossa.
Itse naisena ilmoitin,että tää jää tähän mun osalta,oon kuullu tätä samaa vuosia jo kotona ihan privaatisti,en tarvi enää6-kymppistä naisterapeuttia sanomaan,että hyssytihyssyti.
Siihen tämä terapeutti totesi,että meillä avioparina on ilmeisesti paljon käsittelemättömiä asioita!
Ihanko totta?
Mies halusi mennä terapiaan kanssani käytyään ensin yksin ja suostuin pitkin hampain,koska tiesin,mitä tuleman pitää.
Ja kyllä sitä tulikin!En ole koskaan ollut niin nöyryytetty kuin silloin,asiaa ei yhtään auttanut se,että tämä "todella ammattitaitoinen" terapeutti kuunteli minulta ensin taustat ja sen jälkeen antoi miehelle "luvan" raivoamiseensa minua kohtaan.
Sanoin lähtiessä,että mies voi jatkaa itsekseen käyntejään,minä en tule enää toiste.
Enkä mennyt,tästä on nyt 3v aikaa ja naimisissa ollaan toistaiseksi.
Ai niin,pettäminen,väkivalta tai juoppous ei ollut terapiakäyntien syynä,vaan se,että mies luuli etten halua häntä enää,koska hän oli lihonnut ja minä timmissä kunnossa,kuten edelleenkin.
Niin eikä hänkään halunnut yksin käydä juttelemassa,jos en ollut mukana.
Että silleen.