Olen tutustunut mukavaan nuoreen mieheen ja olemme tavanneet joitakin kertoja. Mielestäni meillä on ollut ihan mukavaa ja pidän kyseisetä tyypistä paljon. Ongelma on se, että mies on aika hiljainen seurassani, vaikka vaikuttaa olevan muiden seurassa paljon puheliaampi. Toisaalta itse olen myös vähäpuheinen myös, en oikeen tykkää lörpötellä turhuuksia ja olen siksi vähän huono ylläpitämään keskustelua.
Miten saisin miehen aktiivisemmaksi? Vai johtuuko tämä siitä, ettei kaveri olekaan kovin kiinnostunut minusta tai seurastani vai voisiko hiljaisuus johtua pienestä jännittämisestä tai jostain muusta syystä? Toivossa on hyvä elää... :) Ehkä en ole ollut ihan parhaimmillani miehen seurassa sillä olen oikeastikin mukavaa seuraa kun vähän paremmin tutustun johonkuhun ja jonkinlainen luottamus on syntynyt. Harmittaa vaan kovasti jos tämä tällaiseen alkukankeuteen kaatuu.
Miten saisin miehen kiinnostuksen pysymään yllä / herätettyä uudelleen?
Miten saisin miehen aktiivisemmaksi? Vai johtuuko tämä siitä, ettei kaveri olekaan kovin kiinnostunut minusta tai seurastani vai voisiko hiljaisuus johtua pienestä jännittämisestä tai jostain muusta syystä? Toivossa on hyvä elää... :) Ehkä en ole ollut ihan parhaimmillani miehen seurassa sillä olen oikeastikin mukavaa seuraa kun vähän paremmin tutustun johonkuhun ja jonkinlainen luottamus on syntynyt. Harmittaa vaan kovasti jos tämä tällaiseen alkukankeuteen kaatuu.
Miten saisin miehen kiinnostuksen pysymään yllä / herätettyä uudelleen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
teillä ei vaan synkkaa oikeasti,pidätte toisianne hulluna..paremman puutteessa.
Toisten seurassa kyllä puhuu?
mut sun kaa tuppisuu?
jo ei teillä nappaa :)
Mikä saa sinut luulemaan, että voisit muuttaa toista? Se ei nimittäin ole mahdollista, eikä järkevääkään.
Jos tunnistat itsessäsi myös hiljaisuuteen taipuvaisuutta, niin mikset rupeaisi muuttamaan itseäsi ja rupeaisi aktiiviseksi? Miksi odotat sitä toiselta? Jos ongelma on välissänne oleva aktiivisuuden puute, on jomman kumman tehtävä jotain. Ja koska vain itseään voi muuttaa, on se siis sinun tehtäväsi. Lähde siis siitä.
Ja mitä taas tulee kiinnostavuuteen: Jos kaveri ei ole sinusta kiinnostunut, et sinä saa häntä myöskään millään vippaskonsteilla kiinnostumaan.
Siinä tapauksessa: tough luck, uutta matoa koukkuun.
Asia, jota täällä palstalla ihmettelen jatkuvasti on juuri tämä: "miten saisin hänet ihastumaan itseeni" -keskustelu. Ihastus tulee itsestään, ei siihen voi vaikuttaa.
Sitten kun molemmat ovat ihastuneita toisiinsa, voi mahdollisesti syntyä myös parisuhde. Mutta ilman molempien kiinnostusta ei hommasta tule mitään.
Tämä pätee myös siinä tapauksessa (joita täällä myös paljon näkee), että ollaan ihastuneita vain ajatukseen seurustelusta tai parisuhteesta, eikä kohteella ole sen suurempaa väliä. Kunhan nyt vaan olisi joku.
Miksi asioista pitää tehdä niin monimutkaisia? Elämä on elämää ja suhde tulee siihen sitten kaupanpäällisiksi, jos on tullakseen. Mutta ennen sitä toivottua suhdetta, tulee eteen ihminen, joka vie jalat alta ja jonka jalat menee alta, kun sinut tapaa. Sitten vasta keskustellaan suhteesta. Ei toisinpäin tai ilman näitä tekijöitä.
Sorry ap, että tämän vuodatuksen sinun aloitukseesi laitoin. Mutta kun on ruvennut turhauttamaan se, miten ihmiset tuntuvat unohtaneen rakkauspohdinnoissaan sen olennaisen: molemminpuolisen välittämisen.
Olet ihan oikeassa, ei toista voi saada rakastumaan itseesä tai edes muuttaa, eikä se tässä ollutkaan se minun pointtini, vaikka kieltämättä tekstistäni sen käsityksen sain. Itseasiassa tässä hain vähän itselleni toimintamalleja, koska mies lähtee helposti mukaan kaikenlaisiin juttuihin, joten pitäsi löytää nyt taas joku uusi hauska yhteinen asia.
Ihmetyttää vaan kun aluksi mies oli hyvin avoimen ihastunut minuun, mutta tässä pari päivää on ollut hiljaisempaa. Ehkä miehellä on muita kiireitä, ehkä ei. Itse ainakin haluaisin nähdä miestä vielä muutaman kerran ja katsoa tulisiko tästä ehkä jotain kun kerrankin olen tavannut sellaisen tyypin johon voisin antaa itseni oikeasti ihastua (olen järki ensin, sitten tunteet -tyyppinen).
Tietenkin se voi myös olla niin, ettei meillä vaan yksinkertaisesti synkkaa. Kuitenkin se, miten mies käyttäytyy seurassani ja miten hän koskee muhun sanoo ainakin minulle että hän pitää minusta paljon. Seksiä emme ole harrastaneet mutta olemme nukkuneet pari yötä yhdessä ja se on ollut tosi ihanaa varmasti molempien mielestä. Mä veikkaan, että miestäkin vähän jännittää mun seurassa jonkun verrain, eikä siksi oikein voi olla ihan oma itsensä.
Tämä nyt on vähän tyhmää avautumista. :) Tiedän, että minun itseni pitää olla enemmän sellainen kuin olin silloin kun tapasimme ihan ensimmäisen kerran. Oma iloinen, rento ja mukava itseni..
Täällä on monesti ollut kirjoituksia siitä, että kun toiseen oikein ihastuu, sitä menee tuppisuuksi ja rupeaa suurennuslasilla tutkimaan omaa käytöstään, jolloin siis unohtuu juuri se "oma, iloinen, rento itse".
Jos mies on ollut vasta muutaman päivän hiljaisempi, syyt voivat olla todella moninaiset, kuten itsekin arvelit: kiireitä tai muita. Toki ei kannata myöskään aliarvioida naisen intuitiota, eli saatat olla myös jäljillä mielenkiinnon hiipumisesta. Mene ja tiedä.
Mutta älä myöskään sorru minkään temppukoulun järjestämiseen miehen mielenkiinnon herättämiseksi, vaikka sanotkin, että mies lähtee helposti mukaan kaikenlaisiin juttuihin. Siinä piilee nimittäin se riski, että Sinä olet se, joka otat vastuullesi suhteen ylläpidon ja mies tarttuu vain niihin järjestettyihin ohjelmanumeroihin.
Kyllä se nimittäin vaan usein on niin, että mies, joka on ihastunut, keksii sitä ohjelmaa myös itse tehdäkseen vaikutuksen Sinuun. Jos tämä aloitteellisuus puuttuu, olet aika pian altavastaajana.
En tietenkään sano, etteikö silloin tällöin tällaisia piristysruiskeita kannattaisikin järjestää, etenkin, jos olet samalla päättänyt muistuttaa kaverille siitä, kuinka mukava, rento ja iloinen olitkaan. Mutta pysyväksi toimintamalliksi sitä tuskin kannattaa suunnitella, etenkään, jos kaveri ei itse pane tikkua ristiin niiden yhteisten hauskojen asioiden järjestämisessä jatkossa.
Tyhmää tai ei, hyvin tyypillistä pohdintaa meiltä naisilta...
Terveisin toinen järki ensin ja tunteet sitten -tapaus =)
Ompa kiva, että joku ajattelee hyvinkin samantyyppisesti. :)
Siksi harkitsen tällaista oma-aloitteista kiinnostuksenkohotusiltaa eli jotain hauskaa tekemistä, jossa voi rennosti jatkaa tutustumista kun mies on tähän asti ollut se aktiivisempi osapuoli ja ehdotellut tapaamisia, joten ajattelin tehdä selväksi että osaan minäkin keksiä kivoja juttuja. Toinen vaihtoehto olisi passiivisesti odotella miehen ehdotuksia (mikä olisi tylsää miehelle) tai pakollisia tapaamisia muiden asioiden merkeissä, jossa on hieman vaikea saada haluttua efektiä aikaiseksi.
Ajattelin ehdottaa miehelle tässä lähiaikoina jotain kivaa tekemistä ja katsoa sitten miten ilta sujuu ja kuulostella tilannetta. Enhän minäkään halua väkisin vääntää, luovutan sitten suosiolla jos hommasta ei kertakaikkisesti mitään tule. Sitä ennen olisi mukava yrittää kaivaa meistä molemmista ulos ne tyypit millaisia me oikeastikin ollaan. Jos homma ei vaan onnistu niin turha takoa päätä seinään, ei se nimittäin onnistu sitten myöhemminkään...
Tämä vaan on jotenkin niin spesiaalityyppi että harmittaa kyllä jos niin kävisi.
olla suuna päänä? Eikö ihmiset tosiaan kestä hiljaisia hetkiä? Älkääkä nyt tarjotko mitään shaibaa että ei voi tutustua toiseen jos ei puhu. Kyllä kaikki sen verran puhuu, mutta välillä ihmetyttää tämä vaatimus että pitäisi koko ajan läpän lentää, tuntitolkulla, päivästä toiseen. Se ei ole mikään tae siitä että homma toimii...
Minä muistan, että edellisessä elämässäni kaikki meni hyvin jokaisen naisen kanssa niin pitkään, kun puhetta piisasi ja naista nauratti.
Vissi ero nykyiseen verrattuna on, että tällä kertaa meitä kumpaakaan ei keskusteluun väistämättä tullut luova taukokaan ahdistanut. Se oli tosi merkillinen tunne.
Jos mies on ollut vasta muutaman päivän hiljaisempi, syy voi johtunee tästä:
et olekaan sitä mitä se luuli ja odotti..
siis sun luonne.
Eikö ihmiset tosiaan kestä hiljaisia hetkiä?"
joo eivät kestä.kamariin ilmestyy kauhea kireä jäykkä tunnelma.. huh huh inhottavaa!!! :D
Olen miettinyt ihan samaa... Toivottavasti asia ei kuitenkaan ole näin vaan syy johtuu muusta. Ja toisaalta viime tapaaminen meni vähän pieleen meistä riippumattomista syistä eikä kumpikaan oikein ollut parhaimmillaan, joten täytyy ilmeisesti näyttää tyypille miten hauskaa seuraa oikeasti olen. Ottaa tai jättää sitten. :)