ollaan oltu kohta 11 vuotta yhessä ja ei tää suhe mee mihinkään suuntaan,seksiä ei oo ollu kohta 2 vuoteen..tiiä syytä mutta ei enää kiinnostakkaan ja mistään asioista ei puhuta.
Riidelty ei koskaan olla, tää on vähän vaan kun oltaisiin kämppäkavereita. Joka päivä mietin miten sen sanoisin hänelle ettei tästä tule mitään, hän on hyvä ihminen muuten mutta tosiaan hänen elämässään ei ole muuta kuin työ ja työ.
Mitään ei harrasteta yhdessä,ei käydä kylässä eikä kuppiloissa, joskus käyn yksin kun hän ei lähde.
Ei ole montaa tuntia päivässa kotonakaan, mie en oikeesti jaksa mutta en tiiä miten mie sen kertosin, se tuntuu nii pahalta.
Oma elämäni olisi ainakin alussa eron jälkeen vielä huonompaa koska en omista oikeen mitään ja autonkin möin jo monia vuosia sitten ja lainaa on omissa nimissäni jokunen tonni, että lisää en saisi sitäkään. Omillamme ollaan aina tultu toimeen että hän maksaa asumisen ja minä ruoka puolen, minulla on 1 lapsi(ei hänen) ja en tiiä mitä ihmettä oikeen tekisin? koko ajan on vaan paha olla.
Riidelty ei koskaan olla, tää on vähän vaan kun oltaisiin kämppäkavereita. Joka päivä mietin miten sen sanoisin hänelle ettei tästä tule mitään, hän on hyvä ihminen muuten mutta tosiaan hänen elämässään ei ole muuta kuin työ ja työ.
Mitään ei harrasteta yhdessä,ei käydä kylässä eikä kuppiloissa, joskus käyn yksin kun hän ei lähde.
Ei ole montaa tuntia päivässa kotonakaan, mie en oikeesti jaksa mutta en tiiä miten mie sen kertosin, se tuntuu nii pahalta.
Oma elämäni olisi ainakin alussa eron jälkeen vielä huonompaa koska en omista oikeen mitään ja autonkin möin jo monia vuosia sitten ja lainaa on omissa nimissäni jokunen tonni, että lisää en saisi sitäkään. Omillamme ollaan aina tultu toimeen että hän maksaa asumisen ja minä ruoka puolen, minulla on 1 lapsi(ei hänen) ja en tiiä mitä ihmettä oikeen tekisin? koko ajan on vaan paha olla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Turhaa tuollasessa oot, ansaitset rakkautta ja terveen seksielämänkin...
aina sitä toimeen tulee vaikka rahaa ei liialti olisikaan...
2 vuotta mies ilman seksiä... hmm... pistää miettimään mistä hän sen hakee... "työstä"?
niin, että sillä ukolla on karmit kaulassa.
Ennen kuin jätät niin kerro hänelle nämä asiat jotka sinua vaivaavat. Ja kerro että vaivaavat niin paljon että olet valmis eroamaan ellei tilanne muutu. Eli ihan ensiksi hänen pitää alkaa panostamaan aikaansa sinuun. Sovitte vaikka kerran viikossa jotain yhteistä tekemistä. Työmenojen takia niitä ei peruta eikä hän niitä perukaan jos ottaa sinut vakavasti.
Joskus voi käydä niin ettei itse näe tilannetta. Häntäkin varmasti tilanteenne vaivaa muttei osaa toimia. Selvät toimintamallit mietintään, toteutukseen ja jos halua löytyy molemmilta niin ei se tilanne siitä ainakaan huonommaksi muutu. Sitten kun on kaikki kokeiltu niin voi vasta sanoa että ainakin yritin.
..niin kun se puhuminenkin on aina ollut vaikeaa, minä jos jotakin rupean joskus valittamaan hän suuttuu enkä halua tuottaa hänelle pahaa mieltä vaikka itseäni kyllä kaivaa koko ajan.
Olen nyt vakavasti sitä mieltä että lähden tästä, olen ottanut yhteyttä sähköpostitse sossuun ja ootan vastausta miten he voivat auttaa minua eron jälkeen kun on ... aukinen.
Jos olet päätöksesi tehnyt niin puhuminen on tietysti myöhäistä. Jos haluat erota niin älä jää taloudellisten asioiden takia, aina selviät jotenkin. Suomi pitää huolta vähätuloisista. Vaikkakin elintasoasi saatat joutua laskemaan.
Mutta aika julmaa on kyllä toista kohtaan jättää ilman että antaa toiselle mahdollisuuttakaan. Yleensä ongelmista pitäisi yrittää puhua ja yrittää löytää niihin ratkaisuja. Jatkossa joudut samaan tilanteeseen jos vielä rakastut uudelleen. Puheyhteys on vaan pakko löytyä. Jos sanot että joko suhteeseen panostetaan, tehdään sitä yhteistä aikaa tai sitten erotaan ja niin annat hänelle selvän toimintamallin ja mahdollisuuden yrittää. Jos vaan häivyt niin se todennäköisesti tulee hänelle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos hän ei sitten ole valmis yrittämään eikä puhumaan niin silti ainakin olet antanut mahdollisuuden ja hän tietää syyn eroonne. Nyt tilanne voi olla se ettei hän tiedä aikeistasi ollenkaan.
...ei niin ehkä tiedä mutta huomaa kyllä että minulla on paha olla, olen sanonut hänelle että miksi hän ei halua seksiäkään mutta hän sanoo että on tässä tärkeämpiäkin asioita kun se...
minusta se olisi tärkeä asia ja yleensäkkin läheisyys, mutta sitä kun ei ole, ja kun minä teen aloitteen ja kömmin illalla sängyssä hänen luo on aina sama vastaus että väsyttää tai murahdus vaan..aamuisin herätesä hän ei ole koskaan kotona ku nousee niin aikaisin ja lähtee töihin...noh, vali vali turhahan miun on valittaa täällä pitäs aan jotakin keksiä.
Tuntematta tilannetta sen tarkemmin kuin mitä kerrot niin vaikuttaa siltä että miehesi on uppoutunut työhönsä syystä tai toisesta niin ettei jaksa panostaa sinuun. Eikä työltään jaksa edes miettiä suhteenne tilaa. Eikä tietysti jaksa harrastaa seksiä eikä ottaa syliinkään jos on väsynyt ja stressaantunut työstään.
Se ei kuitenkaan (välttämättä) johdu sinusta vaan siitä ettei mieheltäsi on mennyt suhteellisuudentaju niin kuin yleensä niiltä jotka joutuvat tekemään liikaa töitä tai ovat niin kunnianhimoisia että unohtuu se mikä on todella tärkeää. Miehesi tuskin myöskään tarkoittaa sinulle pahaa, ei vaan tajua tilannetta. Ei tajua ennen kuin sinä lähdet. Sitten kyllä tajuaa. Mutta on vaihtoehtokin. Se että sinä sanot hänelle että mittasi alkaa olla lopussa. Ei uhkaillen eikä rumasti vaan asiallisesti. Että sinä et jaksa enää ja ellei hän juuri nyt tajua panostaa teidän yhteiseen aikaanne niin sinun on vaan pakko lähteä. Jos siis jaksat sitten vielä itse yrittää.
Miehesi ei todellakaan ole ainut ihminen maailmassa joka ei vaan tajua ennen kuin tulee herätys. Ja turhan usein se herätys on se että kumppani lähtee. Sitten ei ole enää paluuta. Voithan sinä olla viisaampi ja antaa hänelle edes mahdollisuuden. Ellei tajua tarttua siihen niin sitten sinulla ei ole enää muuta vaihtoehtoja kuin lähteä.
Vaihtoehtoisesti voisit kokeilla sitä että joku ilta kun hän tulee väsyneenä töistä niin yllätät hänet kynttiläillallisella. Laitat jotain hyvää ruokaa ja kysyt että miten hänen päivänsä kului. Tarjoudut vaikka hieromaan hartioita. Etkä vaadi mitään. Et tuppaa syliin etkä seksiä. Joskus vaan voi olla niin väsynyt ettei jaksa ja tuntuu hirveän hyvältä kun toinen välittää kaikesta huolimatta, vaatimatta mitään.
siis kaikki ihan kuin kaksoiselämää. Mun mies on kanssa aina töissä ja yhteistä elämää ei ole just yhtään. Erostakin on puhuttu, mutta vain puhuttu. Seksiä ei ole ollut just kahteen vuoteen ja yhdessä on oltu 11 vuotta. Ja tuntuu kämppäkaverilta..
Samoin, mitään ei harrasteta yhdessä ja yksin lähden joskus tanssimaan. Ja minäkin olen tosi onneton, puuttuu elämästä tärkein , rakkaus.
Sorry nyt vaan, mutta toi sun tekstisi on jotenkin huvittavaa...roikut siis tuossa suhteessa SIKSI, että ukolla on AUTO, jota voit käyttää tarvittaessa ja muutenkin on "mukavaa", kun ukko maksaa asumiset jne...
Ota nyt vittu itseäsi NISKASTA KIINNI tai ÄLÄ VALITA.
Tuossa ovat pitkälti vaihtoehdot.
Ja olet vielä onnistunut löytämään miehen, joka sentaan hyväksyy kersasikin...vai onko tämäkin vain yksi "mukavuustekijä" suhteessanne?
no en minä auton takia kyllä tässä oo, eiköhän noita kauppakasseja saa nykysin ihan pilkkahinnalla.
En vaan pääse irti kun on oltu niin kauan yhessä, jotenkin vaan säälittää lähteä =(
Ja mitä poikaan tulee niin ei heillä ole koskaan ollut mikään isä poika suhde, tarkoitan että eivät hekään juttele asioista milloinkaan eivätkä mitään tee yhessä.
poika on jo kyllä sen verran vanhempi(yläasteella) ettei enää kiinnostakkaa vanhempien seura niin paljoo, mut ei sitä isäpuolen puolelta ollut 9 vuotta sittenkään=(
"no en minä auton takia kyllä tässä oo, eiköhän noita kauppakasseja saa nykysin ihan pilkkahinnalla."
Ai nyt se on vain "kauppakassi" yhtäkkiä...? Hehe...
"En vaan pääse irti kun on oltu niin kauan yhessä, jotenkin vaan säälittää lähteä =("
Itseäsikö säälit vai miestäsi?
"Ja mitä poikaan tulee niin ei heillä ole koskaan ollut mikään isä poika suhde, tarkoitan että eivät hekään juttele asioista milloinkaan eivätkä mitään tee yhessä."
No niinhän se tuppaa olemaan "isäpuolikkaiden" kanssa.
"poika on jo kyllä sen verran vanhempi(yläasteella) ettei enää kiinnostakkaa vanhempien seura niin paljoo, mut ei sitä isäpuolen puolelta ollut 9 vuotta sittenkään=("
Olisit sittenkin onnellinen, että joku ukko ylipäänsä HUOLI kersasi!
Suomi pitää aina huolta naisista, joilla on lapsi. Järjestyy asunto ja toimeentulo. Hoida asiasi heti kuntoon nyt kun voit. Myöhemmin vaikeampaa.
niin pitäisi ottaa niskasta kiinni ja lähteä, kyllähän aina jostakin apua saa jos on vaikeuksia, tuosta autosta vielä että kun asun keskustassa niin ei välttämättä autoa tarvii ees, ja työpaikka on pyöräilymatkan päässä.
Jo tässä alkaa itteesäkkii sääliä että elämä on ollut monia vuosia samanlaista örvöttämistä eikä oo älynny lähteä, kyllä tää tästä
Pakkohan sun on alkaa puhumaan asioista. Pakko kertoa mitä kaipaat. Sanot että sua vaivaa tämä, että te ette tee oikein mitään nykyään yhdessä, kun hänellä on vaan se työnsä ja muut juttunsa. Kysy häpeääkö hän sua, onko hänellä toinen nainen, pitääkö hän nykyään sua enemmänkin vaan kaverina.. Voithan sä alkaa keräilemään rahaa sitä vuokra-asuntoa varten ja käydä kyselemässä kelalta ja sossusta onko sulla oikeus asumistukeen, työmarkkinatukeen...jne. Oletko sä itse just nyt työtön?
Olen tällä hetkellä työssä ja plen ollut koko ikäni että ei ole tarvinnut työkkärin listoilla olla, koulutusta ei mitään ole ja siksi varmaan aika pienet tulot, mutta enemmän kuitenkin kuin työttömänä.
Mie kysyin sossusta sitä asumisen asiaa että maksaako ne vuokra takuun jos muutan mut kuulema eivät voi siinä auttaa, pitää rueta säästämään että saisin sen ekaksi maksettua enhän muuten voi muuttaa.
Jeps, kuulostaa tutulta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n. 10 vuotta ja nyt on eron merkit ilmassa. Meillä ei ole ollut seksiä useaan vuoteen ja toiminta onkin ollut kaveripohjaista. Erottiin aikanaan vuodeksi, mutta toisen alettua tapailemaan uusia ihmisiä ei kumpikaan sitä oikein hyväksynyt. Tuli todella paha ja tyhjä olo, mutta nyt mietin oliko se sittenkin vain riippuvuutta ja sellaista, ettei vain osannut päästää irti vaikka olisi pitänyt.
Nyt ollaan puhuttu ja mietitty asioita muutama päivä, tuntuu taas tosi pahalta. Ei haluaisi päästää irti, 10 vuotta yhteistä elämää tuntuu menevän hukkaan. Tuntuu kauhealta ja mahdottomalta erota, mutta myös vaikealta enää jatkaa. Kokonaisuudessaan meillä nuo vuodet ovat olleet hauskoja, mutta intohimoa ei ole ollut. Syytän asioista aika paljon itseäni ja siitä on jo pitkään ollut huono ja paskamainen olo.
Tuntuu, että olisi aika tutustua itseensä. En ole asunut ikinä yksin ja luulen, että se ratkaisu olisi nyt tähän tilanteeseen sopiva. Pitkän yhteiselon aikana sitä määrittelee itsensä toisen ihmisen kautta, kuinka kohtelee toista osapuolta. Haluaisin oppia itsestäni enemmän ja tuntea itseni joskus ihan kivaksi tyypiksi.
samaa rataa mennään siun kanssa =) nii se on kun on ollut näin kauan niin on se pirun vaikeeta lähteä tästä, vaikka ei olekkaan sänkyhommia eikä liioin muutenkaan mitään läheisyyttä.
Tässä on myös sekin ollut että hän haluaisi lapsen mutta minä en ole laisinkaan sillä kannalla, koska mielestäni lapsi ei paranna suhdetta, ja tämän keskelle on ihan turha sellaisia ajatellakkaan,olen sen sanonut hänelle jo monta vuotta sitten,liekkö se siihen sitten syy ettei meillä seksiä ole? tiedä häntä.
Minäkään ole asunut kun 10 vuotta sitten yksin, tai pojan kanssa ja sitä ennen äitini luona, koskaan ei ole näin pitkää suhdetta ollut,olin aika nuori kun muutimme yhteen.
Tämä on sellaista päivä kerrallaan elämistä, ja aattelen että jonakin päivänä tulisi sellainen riita että voisin hyvällä syyllä lähteä, mutta sekin on vain toivetta kun emme ole koskaan edes riidelleet.
Mie en yhtään tiiä mitä mie sanosin hälle,jottain ois kuitennii pikku hiljaa ruettava tekemään asian suhteen.
Kun ei lähe mihinkään kylään ei syömään ei mihinkään miun kanssa eikä oo oikeen koskaan lähtenykkää.
Tää miun elämä pyörii vaan koti-kauppa-työ väliä,ja muuta ei oikeen oo.
Mie jos jonnekkii haluisin esim baarissa lähtee käymään nii het on sanomassa et no on kytö, vaikka en oisi käynyt aikoihin(hää ei ite käy eikä lähe mukaan)se sit tuntuu pahalle ja en viiti sit lähteekkää, mut nyt lähen pikkujouluihin parin viikon päästä.
tuo läheisriipuvuus! ja moni ei sitä ees huomaa vaa antaa elämänsä mennä siinä sivussa..=(
Nyt saatiin puhuttua joitain juttuja ja näyttää siltä, että erotaan. Tosin mieheni ei sitä haluaisi, mutta itse en enää näe muuta vaihtoehtoa. Välillä on ollut tosi huono olo ja epäuskoinen, että voiko tämä juttu tosiaan päättyä. Tuntuu, ettei se ole mahdollista, mutta toisaalta on taas helpottunut olo.
Auttaa paljon, kun pystyy kavereiden kanssa puimaan tilannetta. Ennen siis en ollut edes kavereille viitsinyt sanoa huonosta suhteesta. Käyn myös ammattilaisen juttusilla, jonka olen myös todennut suureksi avuksi. Oppii huomaamaan paremmin omat ajatukset ja tuntemukset, mitä ei välttämättä ennen ollut huomannut. Kyllä kai tämä tästä pikkuhiljaa hyväksi vielä muuttuu.