tätä palstaa. Tällä vuorotellen miniät ja anopit haukkuvat toisiaan tosi pahasti, kamalaa kielenkäyttöä!
Anoppi-miniä suhde voi harvoin olla mikään ystävyyssyhde, mutta sen veraan ihmisillä pitäisi olla järkeä päässä että jaksavat kestää yhden pojalle/miehelle rakkaan ihmisen lähellään.
Itselläni oli anoppi jossa näin paljon vikoja enkä aina olisi jaksanut, mutta yritin kuitenkin olla hänelle ystävällinen ja avulias. Hän on vanhempi ihminen, tietää monista asioista jo elämänkokemuksensa takia paljon enemmän kuin minä. Sitäpaitsi mieheni rakastaa häntä, miksi pahoittaisin hänen mielensä. Uskon anopinkin sulkeneen silmänsä minun virheilleni ja yrittäneen ymmärtää minua, poikansa valittua.
Ihmiset ovat erilaisia, silti on vaan elettävä omaa elämäänsä ja yritettävä kunnioittaa myös niitä muita, erilaisiakin. Turha aina vaan valittaa! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Anoppi-miniä suhde voi harvoin olla mikään ystävyyssyhde, mutta sen veraan ihmisillä pitäisi olla järkeä päässä että jaksavat kestää yhden pojalle/miehelle rakkaan ihmisen lähellään.
Itselläni oli anoppi jossa näin paljon vikoja enkä aina olisi jaksanut, mutta yritin kuitenkin olla hänelle ystävällinen ja avulias. Hän on vanhempi ihminen, tietää monista asioista jo elämänkokemuksensa takia paljon enemmän kuin minä. Sitäpaitsi mieheni rakastaa häntä, miksi pahoittaisin hänen mielensä. Uskon anopinkin sulkeneen silmänsä minun virheilleni ja yrittäneen ymmärtää minua, poikansa valittua.
Ihmiset ovat erilaisia, silti on vaan elettävä omaa elämäänsä ja yritettävä kunnioittaa myös niitä muita, erilaisiakin. Turha aina vaan valittaa! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on vähän kärjistettyjä, että oma tilanne tulisi selkeämmin esiin ja saisi ehkä enemmän puoltavia mielipiteitä kommentoijilta..? Ja usein anoppi/miniä kirjoittanee tunnekuohun vallassa päästäkseen purkamaan tunteitaan anonyyminä. En ole lähipiirissäni yhtäkään erityisen kireää anoppi/miniä-suhdetta nähnyt, kaikki ovat olleet aiankain päällisin puolin asiallisia. eikä keskustelupalstoja pidä ottaa niin tosissaan, kun kaikkia taustoja ei voi kertoa yms.
Tämä on mielestäni kauhein palsta. Kerran kirjoitin ihan pienestä jutusta tälle palstalle. Voi kauhea mitä mielipiteitä sain. Vaikka kyseiset ihmiset eivät tiedä toisten taustoja, arvostellaan todella pahasti. Pahimpia kaikista olivat ns. uusavuttomat, ja mielestään korkeasti koulutetut. Haukuttiin vanhempi väki maan rakoon.
Tällä palstalla ei kannata sydäntään purkaa.
Ole hyvilläsi,jos sinulla asiat ovat hyvin.
Sinun ei tarvitse valittaa.
Tänne kirjoittavilla asiat oikeasti on niinkuin voit lukea. Lähellä olevilla ihmisillä todella voi olla tämän palstan kaltaisia vaikeita ongelmia.
Ihmisiä ja ongelmia on niin erilaisia ja eriasteisia,että sinun ongelmasi ei välttämättä ole verrattavissa jonkun toisen ongelmaan.
Juu ei mitään ystäviä anopin kanssa olla, mutta pakko joka päivä toimeen tulla, kun saman katon alla asutaan (väliaikainen pakko-miniänä maatalossa). Ollaan asuttu jo neljä vuotta. On siinä puolin ja toisin jouduttu joustamaan ja välillä on päästetty (tosin havoin kuitenkin) pahimmat asiat ulos.
Anopin maailmankuva on hyvin suppea ja elämä pyörinyt pienen piirin ympärillä. Ei oikeastaan tiedä mistään mitään. Omaa vakaat muuttumattomat mielipiteet. Mä olen siinä sitten yrittänyt vaan ymmärtää ja ymmärtää sen ihmettelyjä.
Ainahan se jaksaa jankuttaa jostain ihan turhasta. Miehen kanssa sitten pohditaan näitä asioita yhdessä ja ollaan samaa mieltä anopista. Sellainen reppanahan se on.
Mun oma äiti on hieman anoppia nuorempi, mutta niin rento ja "nuorekas". Kyllä vaan ihmiseen vaikuttaa paljon se ympäristö missä elää ja millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Välillä säälittää anoppi, mutta itsehän se sellaisen elämän on valinnut. Olis voinut aikoinaan valita toisin.
Kyllä mä odotan jo sitä aikaa, kun ei enää asuta näin saman katon alla. En suosittele tätä kellekään. Niin paljon joutuu joustamaan ja "omista jutuista" karsimaan. Eikä se parisuhteen vaaliminenkaan aina niin ruusuista ole siellä appivanhempien keskuudessa. Mut päivä kerrallaan kohti parempaa. Kyllä niitä sitten varmaan tarvii siinä lastenhoitoapuna.
Marja-Leena Mikkolan sanoin:
Aikuiset ja lapset:
Aikuisilla on ilkeät silmät,
ne vaanii ja pelottelee.
Aikuisilla on rumat suut,
kun ne sylkee ja irvistelee.
Mutta lapsilla on iloset silmät,
iloset silmät, iloset silmät
ja suussa pikkuset hampaat,
ja suussa pikkuset hampaat.
Aikuisilla on ankarat kädet,
ne piiskaa ja hakkaa ja ruoskii.
Aikuisilla on näin isot jalat,
ja niillä ne tallaa ja potkii.
Mutta lapsilla on pikkuset kädet,
pikkuset kädet, pikkuset kädet
ja jalassa valkoset tossut,
ja jalassa valkoset tossut.
(1967)