Asun uudella paikkakunnalla-tunnen ainoastaan mieheni ystävät ja sukulaiset. Olen tosi väsynyt - en saa lastenhoitoapua (anoppi ei halua auttaa/hoitaa, vaikka kysyimme häneltä) ja olenkin hoitanut kohta 5 vuotta lapsiani ilman apua. Mieheni on tietysti onneksi viikonloput kotona, mutta iltaisin hänellä menee myöhään yrittäjä kun on. Saimme onneksi opiskelijatytön hoitamaan lapsiamme pariksi tunnuksi viikko, jotta endin tehdä edes jotain rauhassa. Olkaa onnellisia te, joilla on auttavaa sukua ympärillä tai omat sukulaiset. Lapsiperheet tarvitsevat tukea - sitä ei vain kaikilta läheisiltä saa. En halua haukkua ketään, mutta tuntuu, että nykypäivänä on myös kadonnut taito olla mummo tai pappa - bailataan baarissa, matkustellaan yms. edes lapstenlapsista ei välitetä saatikka sitten miniästä. Jos vanhemmuus on kadoksissa, niin on myös isovanhemmuus.
mistä saisi lastenhoitoapua...
Väsynyt
584090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kadonnut on,ja hyvä niin.
Minä hoidin lapseni yksin ilman kenenkään apua, mies ei osallistunut lainkaan lastenhoitoon.
Nyt kun minulla on viimein mahdollisuus saada aikaa itselleni en anna minkään sitoa.
Olen vielä terve ja elämänhaluinen, hoitanut omat velvoitteeni moitteettomasti ja odotan sitä nyt jälkikasvulta.
Ei se niin kamalaa voi olla, selvisinhän minäkin ilman apua.
Siltä ajalta on paljon hyviä muistoja.
Hoidan kyllä lapsenlapsia, mutta vain kun minulle sopii.
Sairaustapaukset ovat asia erikseen, silloin riennän apuun jos on tarvetta.
Auttaisin jos voisin edes muutama tunti viikko, mutta koita jaksaa...
tiedän miten rankkaa on pienten lasten kanssa...
välillä tarvitsisi levätä ja saada omaa aikaa...
kurjaa kun väsyttää ja apua ei saa...
Ehkä asiaa voisi ajatella myös siten, että ottaessaan vastaan isovanhempien lapsenhoitoapua, olisi sitouduttava hoitamaan heitä vanhuudenpäivinään?
Eikös ennen ollut koko suku saman katon alla? Isovanhemmat oasllistuivat perheen pienimpien kasvatukseen ja hoitoon - vastaavasti he eivät elämänsä loppuaikoina joutuneet terveyskeskuksen vuodeosastolle taikka vanhainkotiin ja sukulaisten unohtamiksi.
Ymmärrän hyvin niitä isoäitejä/mummoja, jotka eivät jaksa tai halua hoitaa lapsenlapsiaan. Omat on jo hoidettu; suotakoon vanhuksille, joilla vielä hieman virtaa riittää, oma elämänsä elettäväksi toivomallaan tavalla =)
Alkup. kirjoittajalle: tiedustele apua Mannerheimin lastensuojeluliitolta, sosiaalitoimesta sun muualta.
nykyisten lapsien vanhempien sukupolven ongelma!
itse olen 2 vuotiaan yksinhuoltaja, isäni asuu vastapäätä, hoitaa joskus (keskimäärin kerran 2 kuukaudessa) pari tuntia pyydettäessä lasta, hänellä kuitenkiin jo toinewn perhe menossa, teini talossa (tytär). toiset 3 isovanhempaa eivät hoitaneet kertaakaan lastani. lapseni oli yötä poissa 1. kertaa 2 viikkoa sitten kummitätinsä luona.
kuitenkin muistan omasta lapsuudestani, niin pitkälle kuin muistini kantaa, miten mummot kävivät meillä hoitamassa ja siivoomassa ja me heillä viikonloput ja lomat. itse olin kuulemma jo 3-viikkoisena koko päivän hoidossa sedälläni! ei olis nykyään tullut kuuloonkaan nykyään viedä vastasyntynyttä imeväistä hoitoon päiväksi (plus tietty vastasyntyneelle traumaattista)
mutta kyllä on maailma muuttunut! sodan aikana syntyneet ovat todellakin itsekäs sukupolvi (niinkuin oskupajamäki kirjoitti) eivätkö he muista miten saivat itse apua olematta edes yksinhuoltajia!? koko ajan vaan pajatetaan:" ei ollut kertakäyttövaippoja meilla, eikä valitettu!"
nimim. ottaa kaaliin!
Kijoitin tuon edellisen.
Olen itse 35-vuotias 15-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, ollut yksin alusta saakka. En ole kokenut raskaaksi hoitaa omaa jälkikasvuani (tämä on yksilöllinen piirre), edes niinä vuosina, kun opiskelin ammattiini yli 300 km:n päässä sukulaisistani ja ystävistäni. Lapseni oli tuolloin 2,5...6,5-vuotias. Uusia ystäviä en onnistunut opiskeluaikoina juuri hankkimaan, johtuen lähinnä siitä, että olin koko lailla sidoksissa kotiin. Mutta aika aikaansa kutakin. Nyt olen työelämässä ja juniori pohtii, mitä tehdä peruskoulun päätyttyä =)
En ole koskaan saanut lapsenhoitoon apua lapsen isän puoleiselta suvulta. Omalta äidiltäni melko usein; mutten enää pyydellyt apua äitini siirryttä ansaituille eläkepäivilleen.
Hyvää alkavaa talvea kaikille itse valitsemallaan tiellä!
nykytilanteeseen. en todella ouhu nyt vanhuksista tai voimattomista, vaan ihan terveistä isovanhemmista, jotka matkustelee ostelee tai rakentaa kesämökkejään (itselleen) hankkii uusia poikaystäviä tai kakkoskierroksen perheen.
yksinhuoltajuudesta olen todennut sen, että jos ei ketään ole (sukulaisia, omaa äitiä, siis ketään) on aika mahdotonta pitää vanhemmuutta köykäisenä. varmasti on itseäni vahvempia ja parempia ihmisiä mutta silti.
en valinnut itse tätä tietä; lapseni isä häipyi lapsen ollessa n.3-4 kuinen (isillähän on se oikeus tai kyky) ja loogisena ihmisenä ajattelin että sukupolvien perhejatkumo kantaisi jonkun verran (ei kohtuuttomasti, mutta edes vähän ) vaikeina ja raskaina aikoina.
nyt pahin on takana, enkä tiedä pystynkö olemaan kova ja kylmä, kun vanhempieni heikkenemisen aika koittaa. mutta olen päättänyt olla investoimatta heidän hyvinvointiinsa paljoa, sillä hekään eivät ole sitä tehneet minun suhteeni. juuri niinkuin totesit. nyt rakennan omaa perhettäni ja siihen ei kuulu verisukulaisiani. tämä on lapseni kannalta katkera sääli.
edelliseen: aikoinaan pidin hyvää huolta mummostani, koska vaarini kuoli ollessani lapsi. mummo oli ykisn talossaan, melko hyvässä kunnossa, mutta silti vanhuksena. siivosin käänsin ryytimaat ajoin nurmikot. mummoni oli luonteva osa perhettäni (niinkuin itse perheen käsitän) lapsuudestani saakka, hänen elämänsä kiintopisteet olivat rakkaat ihmiset. ja hänestä huolehdittiin ja häntä rakastettiin loppuun saakka. näin oletin perinteuden jatkuvan kun itse sain lapsen.
Ei ole mummot minua auttaneet lastenhoidossa vaikka sota-ajan lapsi olenkin.
Ei ollut kertakäyttövaippoja vesi kannettiin kaivosta, pesukoneesta ei tietoakaan sen enempää kun jääkaapista tai mikrosta.
Uuni lämmitettiin puilla ja vettä pidettiin uunissa lämpöisenä että voi lämmittää maitopullon.
Saunalla käytiin pyykillä, oli kantovesi.
Käytiin pyykillä silloin jos joku hoisi lasta.
Mutta olin onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Ja niin olen nytkin kun saan nauttia vapudestani vihdoinkin.
muusta, kuin omasta kokemuksestani. varmasti on ennen ollut toisella tavalla raskasta ja on hyvä että vihdoin proletariaatti joka ei ennen valittanut, vihdoin uskaltaa kertoa totuuden raskautetusta asemastaan!
mutta meidän perheessä vanhempani (syntyneet sodan aikana, siis nk. itsekästä sukupolvea) ovat verenimijöitä, jotka ottivat omilta vanhemmiltaa avun mutta eivät jatka tätä perinnettä. koko lapsuutenikin 70-80- luvuilla oli heidän itsekkyytensä sävyttämää.
nyt en koe, kun olen itse äiti, että voisin heitä enää kunnioittaa.
Olen nelikymppinen ja äitini kävi töissä koko ajan ollessani lapsi. Kaikesta (käytöstavoista ja elämäntaidosta ja esimerkistä) saan kiittää isovanhempiani. Ennen kouluikää mummo hoito päivät ja illoista muistan vain sen, että äiti tuli hakemaan kotiin noin kuuden aikaan... illoista en muista mitään erityistä. Koulun alkaessa mummo tuli aamulla laittamaan meidät koulutielle ja koulun jälkeen menimme mummolaan. Vaari pyöri myös kuvioissa mukana, mutta oli päivisin ansiotyössä. Mummo oli ns. kotirouva. Oma äitini on hoitanut lapsiani sen, minkä on kiireiltään ehtinyt, mutta tietäen nykyajan meiningin ja työriennot, ei sitä aikaa kovin rutkasti ole herunut. Ero entisaikaan on se, että nyt isovanhemmat ovat vielä täysillä työelämässä mukana ja se vie kyllä mehut itsekultakin. Jos siinä sivussa vielä on lapsenhoitovelvotteita, niin väsyyhän siinä nuorempikin. Yritän tässä sanoa, että ajan mukaan on elettävä ja ehkä nykyaikana on pakko opetella käyttämään täysin ulkopuolista apua.
kun aiemmin marmatin isovanhemmuuden poissaolosta aika monella ikäiselläni vanhemmalla; omat mummoni siis kovasti mukana yhteensä 15 (kummaltakin puolelta) lapsenlapsensa elämässä. kaikkea ei voi saada, heidän prioriteettinsa olivat perheessä. jokainen omista isovanhemmistani oli työelämässä eläkkeeseen saakka )myös mummot)
tietenkin ajat ovat toiset...jos eivät ymmärrä, että sukupolvien yhteys on rikkaus ja että elämässä kaiken muun voi korvata paitsi rakkautensa omiin lapsiin ja heidän lapsiinsa, ja jos näkee perheensä (lapsenlapset) ennen kaikkea väsyttävänä rasitteena, jää lapsenlapset ja isovanhemmat ilman sitä ihanaa rakkautta joka esim minun ja mummojeni välillä vallitsi.
mutta on kiva että täällä on siis jopa yksinhuoltajiakin joiden äidit (eikö isät??) ovat auttaneet kohtuuden nimissä lasenhoidossa...sitä ei varmasti silloin tule ajatelleeksi miten raskasta on kun ei kukaan ikinä kertaakaan auta eikä edes kysy miten jaksat...joten en katso että valitukseni on sikäli kohtuuton!
täysin varmoja ehkäisyvälineitä, että jos ei jaksa tai viitsi, niin pilleriä poskeen tai sitten selibaatti.
Älkää vaivatko vanhoja ja sairaita isovanhempia.
negatiiviset viestit vaan tuhlaa kaikkien muiden aikaa, jotka koittaa täällä keskustella, löytää tukea tai neuvoja ongelmiinsa!
ei todellakaan ole asiaton. Monilla on 3-4 lasta ja sitten ei enää jakseta. Kannattaa ajatella asioita etukäteen. Sellainenkin nainen, joka on ihan poikki, ei välttämättä huolehdi ehkäisystä ja taas on uusi nyytti ja sitten ollaan aivan lopussa. Missäs se järki on, jos ei tässä?
Jos kyseinen henkilö ei tästä saa enää apua,miin luulisi toisten vähän ajattelevan asioita, eikä vaatisi vanhuksia apuun,jotka itse tarvitsisivat nuorten apua omien sairauksiensa takia.
lapsien hankintaa, jos rahkeet eivät riitä.
Kun on omat lapsensa hoitanut vuosikymmenet ja käynyt töissä, niin totta maar haluaa loppuelämänsä viettää omien harrastustensa parissa ja monet ovat sairaita ja tarvitsisivat nuorten apua. Siis mietintämyssy päähän lasten hankkimiseen, jos tuntuu, ettei jaksa ja miltäs tuntuu vanhuksista, kun ei saa mitään apua nuorilta ja moni tarvitsisi rahallistakin apua.
Ei vaan nuoret ajattele vanhusten asioita vaan pelkästään omia jaksamisiaan. Kyllä sitä rahalla aina jonkun saa katsomaan. Maksaahan saa nykyään kaikesta, mutta ne mummut olisi tietysti mukavia, kun niille ei tartte mitään maksaa, mutta jos he jotain palvelua tarvitsevat, niin ainakin miniät ovat heti rääkymässä, että mies ei saa edes äitiään tavata.
Sitä saa, mitä tilaa.
tosi itsekkääseen ja huonoon suuntaan. Se on sitä mulle kaikki heti nyt-strategiaa ja sen seurauksena avioliitot karahtaa kiville ensimmäisen lapsen ollessa pienen pieni ja sittén
omat vanhemmat yleensä istuu työelämässä tai seisoo hamaan hautaan ja jos onnistuu jäämään eläkkeelle, niin sitten se on sitä ulkomaanmatkaa ja ravintolaa ja tanssia ja sitten kun on itse rpakunnossa, niin valitetaan, kun se oma tytär ei hoida eikä käy katsomassa vanhainkodissa.
Mihinkään eivät suuret ikäluokat tyydy. Miestä nekin vaihtaa kuin paitaa ja miehet ovat nuorten naisten perään. Paljon on potaskaa, ei voi mitään.
Ennen kun elintaso oli paljon matalampi, ihmissuhteet olivat kunnossa aivan eri tavalla ja sukupolvien välinen yhteys läheinen ja rakastava.
Nykyään lapset viedään äidin luota tarhaan ja
lapsi tuskin tuntee vanhempiaan ja sitten kakaroina mennään viiletetään kavereitten kanssa ja juodaan viinaa ja ties mitä huumeita vedetään.
Voiko tämä enää pahemmaksi mennä?
kovin voimakkaana, katkeruus myös, olen kovasti pahoillani siitä mikä sen on mahtanut aiheuttaa.
Sen sijaa nuorille äideille ja vähän vanhemmillekin äideille toivotan kaikkea hyvää, ja Ei sitten mekään tuhlata voimiamme ison itsekkään ikäluokan vaivojen paijaamiseen, mutta koitetaan olla itse sitten niitä parempia mummuja meidän lasten lapsille!!!
huipentuma, ja ihan asiasta poikkeava, ala-arvoinen kommentti.
Itse kannustan tekemään lapsia, kyllä ne aisiat hoituvat painollan. Huomista ei kannata pelätä.
tätä (näitä?) mummoja jotka tähän kirjoitta kuin inhoaisivat lapsenlapsiaan...mä ainakiin halua joskus että nyt vasta 2-vuotiaani joskus antaa mulle lapselapsen...silloin muistan oman mummoni esimerkin (etten änkee liikaa) ja halua hoitaa niin paljon kuin olosuhteet sallii sitä (niitä)pienokaista!!!!
t: rakkaus on suurin
Kyllä meissä suurista ikäluokista on pitkän ja raskaan päivätyön tehneitä.
Eikö teidän kaalinne mene että myös meidän on seurattava aikaamme.
Meidän äitimme ja mummomme olivat kotona, joko maalaistalon emäntinä tai kotirouvina.
Heillä riitti aikaa ihan eri tavalla kun nykyisillä mummoilla.
Vain suurten ikäluokkien lapsetko ovat oikeutettuja matkustelemaan ja juhlimaan.
Jos joku jaksaa vielä nauttia elämästään tällä iällä niin kyllä lasten pitäisi kannustaa siihen eikä narista.
Me ei olla yhtään itsekkäämpiä kun muutkaan sukupolvet, aika vain on erilainen.
Mitä enemmän lapsiaan hyysää ja heille antaa sen enemmän he vaativat.
Viimein ei riitä mikää, veisivät vaikka viimeisen leipäpalan kädestä jos ei pidä varaansa.
Meidän lapsemme vasta itsekkääksi ovat oppineetkin.
Edes lapsiaan eivät viitsi hoitaa vaikka ovat maailmaan hankkineet.
Ihan kuin se olisi iso-vanhempien vika että lasten kasvatus ei ole helppoa.
Kun olin nuori ei päästy mihinkään kun oli lapset.
Eikä tehnyt mielikään.
Kun et viitsi hoitaa edes omia lapsiasi itse haukkumatta suuria ikäluokkia niin miten kummassa voisit olla hyvä iso-äiti.
Olet vielä mestari yleistäjä kuvittelet kaikki määrättyyn aikaan syntyneet samanlaisiksi.
Kun et tiedä millaista toisten olemämä on niin olisi fiksua olla kommentoimatta ja yleistämättä.
Meillä on monella sairas puoliso hoidettavana, työstä aiheutuneita sairauksia ym
Ne eivät vain ole niin selvästi näkyvissä että kaltaisesi itsekäs ihminen ne huomaisi.
Pitäsi vain hoidella siinä sivussa lapsesikin ja mini iso-vanhempi niin tekeekin kun ei henno kieltää lapsiltaan mitään .
Ovat kasvattaneet heidät juuri tuollaisksi jotka vaativat ja vaativat antamatta itse mitään.
textiä. no, jokainen sydämessään tietää omantuntonsa ja sen onko toiminut oikein. oman lapseni hoidan täysin yksin isänsä joskus käy kattomassa, muttei kasvata, siivoo, valvo öitä, vie lääkäriin jne. siis viitsin hoitaa. ihmettelen vaan mitä tapahtui kun itselläni oli tärkeat rakastavat isovanhemmat (jotka kävi töissä) ja olivat läsnä, mutta lapsellani ei tätä onnea ole. sääli
Jos sinulla onkin ollut mummi ja ukki niin ei se tarkoita sitä että kaikilla ikäisilläsi tai suuriin ikäluokkin kuuluvilla olisi ollut.
On tyydyttävä siihen mitä on.
Ei kaikki ihmiset ole lapsirakkaita, esim minun suvussani ei olla vaikka omamme hoidammekin moitteettomasti.
Ei se mikään vika ole ihmisessä jos ei oidä erityisemmin lapsista.
Mutta paremmin voi sanoa että ei pidä esimerkisi vanhuksista.
siltä, että nykyisin jokainen pitää vain ihan omasta navastaan.
Enemmän minua hyytää asenne, että vanhenevilla/vanhoilla on sekä tukka että elämä takana, joutavat passaamaan nuorempiaan, "aktiiviväestöä".
Onhan toki paljon mummeleita jotka tosissaan RAKASTAVAT pienokaisten kanssa hääräilemistä. Mutta on myös paljon, joita evvk, ja he sitten ovat huonoja ihmisiä, vai?
Elämä hyytää, todellakin....
BtW, maailma olisi huomattavasti parempi paikka elää, jos useampi ihminen pitäisi huolta vain omasta navastaan!
ei ole parempi paikka jos kaikki pitää huolen omista asioistaan! Suomessa on melkain 17 000 huostaanotettua lasta! on selvää että heistä eivät ne ihmiset välitä riittävästi, joiden se kuuluisi tehdä!
Tässäkin keskustelussa kommentoi joku tunnevammainen ilm. isoäiti joka väittää että on normaalia että ei välitä lapsistaan ja heidän lapsista!!! Nyt jos on niin että lapsi tarvitsee rakkautta kasvaakseen edes jotenkin onnelliseksi, niin kukas siitä lapsesta sitten välittää, jos ei nämä? EI KUKAAN on järkyttävä totuus.
suurten sukupolvien edustajat ovat itsekkäitä, mutta näyttäisi todella silta että sota-aika on jollakin tapaa vaikuttanut heidän emotionaaliseen kehitykseen, niinäkillinen ja yleinen on heidän aikanaan tapahtunut perhesttruktuurin muutos! tietysti asia on monimutkaisempi, siiihen liittyy maaltamuutto, naisten töhin meno etc. joten en usko sattumiin. sen verran olen tuttavapiirin isoäideiltä kuullut "minusta ei sitten tule lastenhoitajaa-kommenttia, jotenkin on vain lapsilla aika tiukat oltavat nykyään...itselläni eivät omat vanhempani ole kyenneet tai oikeammin halunneet enää uutta jälkikasvua elämänsä integraaliseksi osaksi...sitä olisi ehkä pitänyt miettia kun hankki omia lapsia (esim. minua) ja hoidatti meitä isovanhemmilla!!!
En ole juurikaan kiinnostunut toisten lapsista. Ylipäätään en ole kiinnostunut lapsista. Siispä tunnevammainen. MOT.
Aika on näpsäkän simppelit tavat sinulla määritellä tunnevammaisuus.
Täten julistan tunnevammaisiksi kaikki, jotka eivät ole hulluna kissoihin!
joten saara, koita ymmärtää seuraava parhaalla mahdollisella tavalla:
uskon ettet ole kovin onnellinen ihminen ja että jossain vaiheessa(lapsuudessa??) joka on sinua vammauttanut...ehkä olisi hyvä jutella ihan rauhassa jonkun kanssa, ilman agressioita.
ei kai kukaan vertaa kissoja ja ihmislapsia (etenkään omiaan), vaikka kaikki elävät ovatkin arvokkaita.
Äitina en voi ymmärtää mikä voi olla tärkeämoää ja merkityksellisempää kuin oman jälkipolvensa rakastaminen ja heista huolehtiminen? sen jälkeen ei ole mitään paitsi varmastikin tyhjyyttä sielussa...voimia sulle ja pientä ilon pilkahdusta toivon!
Olen huolehtinut ja rakastanut lapsiani enmmän kun sinä hyytävyytesi kanssa edes osaat kuvitella.
Heistä on tullut hyvin pärjääviä ja tasapainoisia ihmisiä.
ehkä juuri siksi että olen rehellinen.
Äidin vaistot minulla on ollut silloin kun niitä tarvittiin ja olen vieläkin valmis menemään vaikka tuleen lasteni vuoksi.
Mutta olen myös rehellinen siinä että en ole lapsirakas.
En yksinkerttaisesti jaksa pienten lasten kanssa vaikka omieni kanssa jaksoinkin.
Ei ollenkaan sydämetöntä
pystytä nyt vielä rukouspiiri -
Juttusi meni osaltani kirkkaasti metsään, mutta sitä tuskin kannattaa alkaa kanssasi vääntämään - sinulla kun tuntuu olevan maailmasta käsityksesi niin hallelujaa vain sinnekin.
mihinkään kirkkoon enkä usko mihinkään jumalaan
Heillä on kohtuuhintainen lapsenvahtipalvelu.
Ystävät, naapurit ja sukulaiset ovat täysin viattomia tilanteeseen.
En ymmärrä yhtään mitään. Miksi joku hankki lapsia, ellei odotakaan muuta kuin että sukulaiset hyppää sitä hoitamassa että sitten "endin tehdä edes jotain rauhassa".
Koko asenne on ihan vääristynyt.
Vai onko lapset nykyään jonkinlaisia "tuotteita" että kunhan ne putkautetaan mahasta ulos niin siihen se "tehtaan" velvollisuus loppuukin?
biologian tunnille suosituksessa: lapsihan saa alkunsa hyvin pienestä(siitiöstä, joka hiljaa, kuin varkain siittää munasolun) ja sitten se onkin menoa! Näin on aina ollut; sen jälkeen koitetäaan hoitaa asiat, suojalla haavoittuvaisia ja rakastaa niitä!!!!
ilmeisesti avohoidon tarve on todellakin suomessa suurempi kuin palvejen tarjonta, kun täällä on todellisuudesta irtaantuneita näin paljon...
Minä olen hoitanut lapsiani jo 18 vuotta ilman apua. Olen yh-mamma pohjoisesta. itse lapseni halusin, itse ne myös olen hoitanut. Hieman ärsyttää tuollainen kitinä, että joillain muilla olisi velvollisuus hoitaa teidän lapsianne. Sinullahan on mieskin viikonloppuisin apuna, että voit jossain yksinkin käydä. Onko se ihan pakko pitää edustuskunnossa koko talous. Tärkeintä on keskittyä niihin lapsiin. ota rennommalla tyylillä, ja nauti lapsistasi. Tärkeintä ei ole se, mitä ulospäin näyttää.
Monilla pienten lasten isovanhemmilla ovat myös ne omat vanhemmat huolena. Nuori, terve ihminen pärjää kumminkin aina, vaikka yksinkin kuten minäkin pärjäsin. Vanhuksista on kumminkin pakko pitää huoli. itselläni he ovat jo kuolleet, mutta tiedän tämänkin puolen tarinassa. Jotenkin ihmettelen sitä, kuinka lapsellisesti ihmiset, jotka kumminkin ovat ottaneet vastuun tehdä lapsia, suhtautuvat elämään ja lähimmäisiin.
Meist suurista ikäluokista varmaaan lähes kaikki ollaan hoidettu velvoitteemme valittamatta.
Esim.Minulla on vanha äitini ja sairas aviomieheni huollettavana.
Olen loppuunpalamisen partaalla.
sitten tulee lapset käymään pitäsi jaksaa passata heitä ja hoitaa lapsenlapsia kun ovat tottuneet siihen että kyllä se äiti jaksaa eikä valita koskaan.
Nyt kun olen yrittänyt selvittää tilannettani menee kuuroille korville, olen vain muuttunut heidän mielestään itsekkääksi vanhemmiten.
En tiedä johtuuko se iästä, minun ennakkoluuloistani vaiko yleensä ottaen sukupolvesta: hieman yli kolmekymppiset. Minusta he jos kukaan ovat niitä itsekkäitä. Ihan nuoret ovat pehmeämpiä, heille ei niinkään ole tärkeää ulkoiset puitteet.
Itse en paljon pystynyt vanhempiani hoitamaan, koksa poikani olivat silloin pieniä ja vilkkaanlaisia. Yritinhän minä, mutta meistä saattoi olla enemmän rasitusta heille kuin apua. Sisareni, jonka omat lapset olivat jo lentäneet pesästä, samoin kuin veljeni pitivät käytännössä huolen vanhemmistani silloin kun he vielä pystyivät kotonaan asumaan. Sisareni on nyt pienten lasten mummo. En tiedä, miten häntä lastenhoitoavuksi pyydetään. Kumminkin kun tiedän koko tarinan, niin enpä kyllä paheksuisi vaikka sisko-kulta tässä vaiheessa jo "kiertelisi kapakoita ja hieman ulkomaita". Minusta ainakin hän olisi sen jo ansainnut.
En minä itsekään ala isoäitinä (jos joskus sellainen olen) miksikään päivähoitajaksi, vaikka lapsista pidänkin. Minusta isovanhemmuus tulee olla vain ylellisyyttä, ei mitään hoitovastuuta. Vanhempiaan ei kumminkaan kukaan normaali-ihminen voi tunteettomasti "hautaan nakata", huolenpito ja läheisyys siihen suuntaan on velvoite. Isovanhempien ja lastenlasten välissä ovat yleensä terveet vanhemmat. En näe mitään velvotteita siihen suuntaan.
Mie olen laittanut tytön päiväkotiin osa-aikaisesti, aivan oman jaksamiseni vuoksi. Vauvan kanssa olen täyspäiväisesti kotona. Mieheni käy kotona vain nukkumassa. En ole miekään apua juurikaan lastenhoidossa keneltäkään saanut, tosin en ole pyytänytkään kun apua ei ole tarjottu. Mll:ta saa lastenhoitoapua. Kannattaa ottaa sieltä hoitaja, että pääset vaikka viikolla käymään harrastuksissa. Kahtena päivänä viikossa, kerralla vaikka 2h ei paljoa maksa. Siinä ajassa ehdit käydä uimassa tai salilla treenaamassa tms.
Nykyään on tosiaan niin, että mummeilta ja ukeilta ei juurikaan apua heru. Todella typerää sanoa, että on omat lapsensa kasvattanut eikä lapsenlapsia tarvitse hoitaa. Sellaiset ihmiset on tosi välinpitämättömiä. Mummit ja ukit maksakaa te sitten kun tarvitsette apua. Mie varmasti tuun auttamaan omia lapsiani ja ilomielin vietän aikaa lastenlasteni kanssa. Sitten kun niitä joskus siunaantuu. Kysy apua sosiaalitoimistosta, sieltä voit mahdollisesti saada kodinhoitajan. Niin.. ja jos joku on vuosikausia hoitanut yh äitinä lapsensa yksin saamatta mitään apua. Niin nostan niille hattua. Toiset jaksaa, toiset ei. Joku voi muuttua pirttihirmuksi jos joutuu heräämään kerrankin yössä, joku toinen herää öisin neljä kertaa vauvan takia ja jaksaa siltikin. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Jaksamisemme, unentarpeemme yms. voi olla niin erilaisia. Jaksamista siulle! Voimia kaikille lapsiperheille!
pitäisi hoitaa nykyisin lapsenlapsia ? kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen lapseni kasvattanut ilman minkäänlaista apua. käyn päivät töissä ja iltaisin olen uupunut , haluan levätä enkä hoitaa kiukuttelevia ja hemmoteltuja lapsenlapsia, jotka on passattu jo nyt uusavuttomiksi. turha haukkua ja marista isovanhempia itsekkäiksi. olemme ansainneet jo oman elämämme!!
Onpas hyytävää puhetta monella tässä ketjussa. Olen kohta eläkkeelle jäävä neljän pojan, neljän miniän ja kymmenen lapsenlapsen "mummu". Mieheni on "vaari".
Olen tehnyt 35 vuoden virkauran, äitini (synt.1910) teki samoin, hänen äitinsä eli minun mummuni niinikään.
Sain poikani virkaurani alussa eli nuorena. Meillä oli työssäoloni aikana päiväapulainen tai veimme lapset päivähoitoon.
Kun omat poikani avioituivat ja saivat kukin vuorollaan lapsia, olen aina hätiin hälytettynä (lapsenlapsi esim. sairaana) mennyt apuun. Toisinaan minä tai mieheni on jopa ottanut virkavapaata lapsenlapsen pitkän sairauden ajaksi.
Asumme vai yhden poikamme perheen kanssa samassa kaupungissa.
Nytkin huomenna menen aamulla klo 8:ksi hoitamaan kahta alle 2-vuotiasta taaperoa. Äitinsä eli miniäni tulee töistä vasta seur. yönä.Lasten isä on työmatkalla.
Tämä lastenlasten hoito tarvittaessa on ollut meillä (vaarilla ja minulla) tapana jokaisen lapsenlapsen kohdalla.
Kyllä joskus tulee miettineeksi, eikö lastenhoito koskaan lopu. Toisaalta minuakin auttoivat aikanaan äitini ja mummuni, miksen siis antaisi hyvän kiertää.
Sitä paitsi on mukava olla hyvissä väleissä miniöitten kanssa. Mainiot poikani ovat osanneet valita erinomaiset vaimot itselleen. Ja heistä kaikki ovat vielä erilaisia.
Mikäpäs mummuna elellä!
en näe miksi nykyään kun on kunnalliset päiväkodit pitäisi töissäkäyvien vanhempien lapsia hoitaa mummo tai vaari kokppäiväisesti? ellei lapsi ole todella pieni...mutta alle 1 1/2 vuotiaan pitäisikin olla kotona oman äidin tai isän kanssa jos mahdollista. sen jälkeen on lapsen sosiaalisen kehityksen edun mukaista että han pääsee ikäistensä joukkoon.
ihanaa jos isovanhemmat haluaa olla mukana ja auttaa, mutta onhan heilläkin oikeus omiin juttuihin.
että suuret ikäluokat ovat jotenkin vammautuneet emotionaalisesti!!!! edellinen kirjoitus puhuu ppuolestaan! oletkin varmasti ansainnut yksinäisen surullisen vanhuutesi, joka sinua odottaa ennen kuin kuolet yksin!
Mainitsit, että 1910 syntynyt äitisi on ollut virassa ja äitinä samanaikaisesti.
Kysyn siksi, että vielä 40- ja kai 50-luvullakin monesta paikasta tuli erokirje välittömästi vihkisormuksen ilmestyttyä sormeen, lapsista puhumattakaan.
Oliko käytäntö erilainen maan eri osissa vai koskiko "ei rouville" vain joitain tiettyjä aloja?
Oma mummuni (s. 1909) joutui jättämään pankkityön avioliiton solmimisen vuoksi, mutta leskeydyttyään sai sen takaisin.
Sinulla on voimakas kostonhimo päällä.
Koska ette hoitaneet lapsiani maltan tuskin odottaa kun vietätte yksinäistä vanhuuttanne.
sinunkaltasitesi kanssa niin kävisi joka tapauksessa.
Ethän voi sietää suuria ikäluokkia.
tuo mainintasi, ettet ole uskovainen. Nimittäin tuollaista omahyväistä itsetuntoa tapaa yleensä vain sairaasti uskovaisista ihmisistä. Niin, ja sosiaalityöntekijöistä, heitäkin on moneen junaan :D
Taidat olla katkera kun sie et ole saanut lastenhoidossa apua. Jos sie et ole apua saanut niin eihän siun tarvitse itse olla yhtä tyhmä. Eikös niitä lapsenlapsia hoideta ja apua omille lapsille tarjota ihan sen vuoks, että rakastaa omia lapsia, lapsenlapsia ja haluaa viettää aikaa omien lastenlasten kanssa?! Miksi siun lapset auttasivat siua jos sie et auta heitä? Siis sitten kun olet vanha ja tarvitset apua. Voi olla, että pian osat ovat kääntyneet toisinpäin. Kun siun lapset eivät enää tarvitse apua niin sie itse tarvitset. Mitäs sitten? Ei siun lapsillakaan ole mitään velvollisuutta siua auttaa! Potut pottuina!
Kannattaa kysellä jos esim. MLL:lla=mannerheimin lastensuojeluliitolla on hoitajia paikkakunnallasi. Jos vaan mahdollisuuksia on. Palkkaus on n.7-8€/h ja lisäksi hoitaja pitää hakea esim. kotoaan ja viedä kotiin.
Lisäksi lastenneuvolan ilmoitustauluilla on paljon ilmoituksia lastenhoitoavusta. Myös kodinhoitajaa voi kysyä sos.toim. auttamaan tarvittaessa, mutten tiedä millaisin edellytyksin he tulevat...Väsymys on kyllä mielestäni aivan pätevä syy.
Ei muuta kun jaksamisia sinulle!
Itsellä vähän vastaava tilanne. Appivanhemmat eivätkä omat vanhemmat jaksa hoitaa kun muutaman kerran vuodessa pidemmän ajan(=vrk)meilläkin kun on 3 lasta.
Ennen mummot ja papat hoitelivat mielellään lapsenlapsiaan mutteivät enään nykypäivinä...ainakaan kaikki. Mihin on tää maailma menossa(?)
että olkaa hommaamatta niitä lapsia, jos ette jaksa ja hommatkaa yksi, niin jaksatte paremmin ja jos oikein hyvin jaksatte, niin kaksi.
Miksi hankitte kolme lasta ja sitten valitatte.
Monilla vanhemmilla ihmisillä on paljon sairauksia ja niissä jo tarpeeksi tekemistä. Kun vihdoin pääsee eläkkeelle on oikein mukavaa, jos voi jotain kehittävää harrastaa eikä koko elämäänsä uhrata vaippakaruselliin. Jos hankkii lapsia, niin hoitaa ne piste.
MLL:n nettisivujen mukaan palkkaus on vajaa 4,20/tunti, yöllä korvaus saattaa olla suurempi. Asiasta kannattaa tiedustella tarkemmin MLL:n paikallisosastosta.
Kuljetusta ei ole pakko järjestää, eihän kaikilla ole edes autoa! Matkakulut on maksettava, mutta jos hoitovuoro päättyy vasta pikkutunneilla niin tokihan perhe huolehtii hoitajan turvallisesti kotiin...
Yli 18-vuotiaasta hoitajasta on maksettava lakisääteiset työeläkevakuutusmaksut, niiden hoitamisesta voi kysellä Eterasta. Hoitajalle on myös otettava tapaturmavakuutus, jos hän on perheessä työssä yli 12 päivää kalenterivuodessa. Ennakonpidätystä ei tarvitse maksaa, jos samalle työntekijälle maksetaan enintään 1 500 euroa vuodessa.
Siksi itse en tee lapsia, koska en jaksa hoitaa niitä. Eikä minua edes kiinnosta.
Olisi kannattanut miettiä etukäteen..
tulee vahingossa! sillä edellytyksellä että on jonkinlainen intiimielämä tietenkin. joten olen kovasti pahoillani vuoksesi kun et saa kikulia.
että järkevät ihmiset osaavat käyttää ehkäisyä, jotta ei tulisi niitä ei toivottuja lapsia.. Hölmö minä!
ei se mitään, älä välitä!
, jos asut lähellä hoidan lapsiasi.