Puolison ex...

Sama täällä. Mutta se on minun entiseni joka häiritsee, viestejä tulee joka viikko, välillä että on ikävä, välillä ihan kaverina että mitä kuuluu, välillä että nyt tapan itseni ja välillä taas että rakastan sua vielä ja välillä että on päässyt jo yli...

Olen koittanut hyvällä, sitten pahalla ja viime aikoina en ole edes vastannut, mutta mikään ei auta, toivon että aika auttaa. Epäilen, pakko näissä jutuissa on olla jo oman pään sisällä jotain vikaa. Ei kukaan normaali ihminen voi jäädä vuosiksi roikkumaan toiseen! Ja omassa tapauksessa suhde ei montaa kuukautta kestänyt. Tietysti miehelläsi on hieman eri tilanne jos olivat pitkään yhdessä.

Me kun mieheni kanssa kohtasimme, niin rakkauttahan se oli ensisilmäyksellä. Se Oikea, puolin ja toisin. Yhteen päädyttiin. Suhteemme alusta saakka miehen ex ei osannut käyttäytyä. Hän lähetteli sähköposteja, hakkua minua ja miestäni, voivotteli... Lähetti miehelleni kerran tekstiviestin että "Rakastan sinua yhä" vaikka koskaan heidän neljän vuoden suhteensa aikana, ei niitä sanoja miehelle sanonut. Emme miehen kanssa kumpikaan ymmärtäneet tuon naisen ajatusmaailmaa. Nainen myös kertoi pitkin kaupunkia valheita minusta, ja valheita miehestä. Haukkui pahasti. Me emme lähteneet sille linjalle, vaan oletimme että se loppuu ajan kanssa. Välillä olikin hiljaisempaa. Mutta ne vähätkin arvostuksen tunteet, mitä miehellä exäänsä kohtaan oli ollut, kuolivat pois. Tuosta naisesta tuli miehen silmissä rääväsuu noita, huora jne. Vaikka tietysti moisia haukkumasanoja hän ei kenellekään naisesta sanonut. Yritimme olla mahdollisimman ystävällisiä, ja mies etenkin oli todella mukava tuolle naiselle, kaikesta huolimatta.

Itse koitin pysyä asiasta sivussa. Mies sanoi, että syy naisen käytökseen ei ole ikävä miestä kohtaan, vaan katkeruus siitä, että hän hävisi minulle. Heidän suhteensa oli rakoillut monia kertoja, mutta kun mitään muutakaan ei ollut tarjolla kummallekaan, niin he olivat aina jatkaneet. Kun mies kohtasi minut, niin kävi toisin. Mies halusi vain unohtaa kaiken pahan, mitä suhde exään oli elämään tuonut. Ihmeen kauan hän jaksoi olla tosi mukava tuolle naiselle, joka oli todella törkeä.

Täysin muista syistä minun ja mieheni parisuhde kuitenkin katkesi parin vuoden yhteiselon jälkeen.(Se on toinen tarina, eikä siihen sisälly muita ihmissuhteita.) Eteen tuli este, jota emme tuolloin osanneet ylittää. Jätin mieheni, vaikka rakastinkin häntä. Ero oli kova pala molemmille. Mieheni menetti toivon ilosta ja onnesta, samoin minä. Tuli riitaakin, kun emme osanneet asioita käsitellä. Minulla oli uusi suhde, ja aiempi mieheni koki tämän pahana iskuna. Ymmärrän sen, vaikka emme enää olleetkaan yhdessä. Rakkaus ei silti ollut kuollut. Mieheni tämän, ja luonnollisten "purkautumishalujensa" takia otti sänkyynsä sen naisen, joka ilman vaivannäköä oli saatavilla -exänsä.

Asiasta sain kuulla yökerhossa, kun tämä ex nainen tuli minulle siitä kertomaan. En tiedä mitä hän sillä haki. Olettiko minun ravostuvan? Minua säälitti, mutta en sitäkään viitsinyt sanoa, koska hän olisi raivostunut siitäkin.

Minun lyhyt muutaman kk romanssini loppui, koska emme olleet tarkoitettu yhteen. Aikaa kului, ja entinen miehenikin seurusteli pari kuukautta, mutta tuo suhde loppui, koska mies ei ollut vielä valmis.

Tämän kaiken ja 7kk jälkeen elämäni mies alkoi elättelemään toiveita, että jos hän vielä saisi minut... Hän ei ollut exäänsä tavannut enää edes ennen sitä, kun minä sain asiasta tietää. Heillä oli kuulema ollut paha yhteenotto. Mies oli tylyttänyt tuolle naiselle samalla tavalla, kuin tuo nainen niin moneen kertaan meille. Mitta kai tuli täyteen. Hän mm. oli lähettänyt naiselle viestin suunnilleen "Luuletko merkitseväsi jotakin? Olet pelkkä reikä."

Tuon jälkeen luulis, että nainen ei haluaisi miehestä, tai minustakaan kuulla mitään. Eikö? No, kaikesta tästä huolimatta nainen raportoi yhä miehelle, jos hän näkee minua jossakin tms. Hän yhä pitää mieheen yhteyttä, mies vastaa parilla sanalla, jos sitäkään. Emme miehen kanssa ymmärrä, miten tuon naisen saa hiljennettyä. Ei mitenkään. Toisaalta juttu on mennyt jo niin yli, ettei jaksa edes kiinnostaa enää. Jos tuolla naisella on niin paha olo, niin eihän se ole meidän ongelmamme.

Me päätimme pari viikoa sitten, että elämme kuitenkin elämämme yhdessä. Ongelma joka johti eroon, on kuitenkin voitettavissa. Ja nämä molempien suhteet eron aikana, eivät liikuta kumpaakaan. Kaikki muu on korviketta. Sen vain tuntee sydämessä. Yhdessä olo vain tuntuu niin käsittämättömän oikealta... :)Tuntuu kuin olisimme palannut kotiin. Tietysti harmittaa että erosimme, mutta menneet ovat menneitä.

Miehen exä ei asiasta vielä tiedä, mutta kyllähän hänellä leuka loksahtaa, kun kuulee. Vaikka tässä on vuosia hänkin jo tiennyt, missä miehen sydän on. Ja on sen itsekin miehelle sanonut. Yhteen palaamisemme tuskin on kenellekään yllätys. :)

Eli toisinaan vaan on ihmisiä, joille asioiden kohtaaminen on vaikeampaa. Uskon että menneessä roikkujilla on normaalia heikompi itsetunto, ja pyrkivät siksi joko pönkittämään sitä toivomalla että exätkin kaipaisivat, tai sitten yrittämällä vahingoittaa toisten onnea. Kun siihen ei pysty, niin mieli on heillä paha. En tiedä auttaako aikakaan. Ei ainakaan meidän tapauksessa. Mutta itse oppii suhtautumaan asiaan hyvin välinpitämättömästi. Itselläni alkoi siitä, että halusin auttaa, kävi sääliksi. Sitten aloin naureskelemaan, koska juttu oli niin älytön. Sitten jälleen säälin. Ja nyt en enää välitä.

Nainen oli muuten mieheltäni kysynyt, että onko hän syy sille, että emme ole yhdessä. Mies oli vastannut, ettei kannata luulla liikoja itsestään... Tuntuu oudolta, että tuo nainen voi edes kuvitella moista. Hän todellakin taitaa olla hyvin ulkona siitä, miten tiivis suhde minulla mieheen on. Hän luulee tai pikemminkin toivoo olevansa uhka.

Sinun miehesi ex saattaa myös kokea, että hän on huonompi kuin sinä, koska mies on niin onnellinen kanssasi. Hänen itsetuntonsa korjaaminen ei kuitenkaan ole teidän asianne. Jos tuosta miehesi exästä ei kukaaan välitä, niin hänen kannattaa vaihtaa elämäntyyliä. :)

Älä siis välitä, unohda koko juttu, vaikka se jatkuisi ainiaan.