Minulla on uusi kaverimies. Hän on luonteeltaan avoin ja erilainen kuin muut tuntemani miehet, ja on piristävää tuntea tuollainen erikoinen mies. Mutta... en tiedä onko miehellä puhtaat jauhot pussissa.
Olemme tapailleet ihan vain ystävänä ja haluan pitääkin suhteen sillä tasolla, koska mies hengailee toisen naisen kanssa. Alussa ennen kuin tiesin hänen olevan varattu olin hieman kiinnostunut hänestä, mutten enää. Ystävänä hän on kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska.
Haluaisin luottaa tuon miehen ystävyyden vilpittömyyteen, mutta en tiedä onko se järkevää. Nimittäin hän on hyvin aktiivisesti halunnut tehdä minulle erinäisiä ystävänpalveluksia ja ehdottelee mitä kaikkea voisimme yhdessä tehdä. Jotenkin tuntuu, että jään hänelle kiitollisuudenvelkaa siitä, että hän auttaa minua yhtenään. Tottakai haluan vastavuoroisesti auttaa myös häntä, mikäli se on mahdollista, mutta kertokaa minulle, kuulostaako tuon miehen käytös normaalilta ystävyydeltä?
Olen mielestäni tehnyt selväksi miehelle, etten halua suhdetta, koska hänellä on jo nainen, mihin hän vastasi, että hänellä on paljon ystäviä naisissa ja ettei halua muuta. Hieman jäi kyllä epäilyttämään tuolloin, että onkohan asia kuitenkaan ihan noin. Varsinkin, kun mies kertoi, ettei tapaa usein naistaan, koska ei ilmeisesti rakasta tätä tarpeeksi...
Olemme tapailleet ihan vain ystävänä ja haluan pitääkin suhteen sillä tasolla, koska mies hengailee toisen naisen kanssa. Alussa ennen kuin tiesin hänen olevan varattu olin hieman kiinnostunut hänestä, mutten enää. Ystävänä hän on kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska.
Haluaisin luottaa tuon miehen ystävyyden vilpittömyyteen, mutta en tiedä onko se järkevää. Nimittäin hän on hyvin aktiivisesti halunnut tehdä minulle erinäisiä ystävänpalveluksia ja ehdottelee mitä kaikkea voisimme yhdessä tehdä. Jotenkin tuntuu, että jään hänelle kiitollisuudenvelkaa siitä, että hän auttaa minua yhtenään. Tottakai haluan vastavuoroisesti auttaa myös häntä, mikäli se on mahdollista, mutta kertokaa minulle, kuulostaako tuon miehen käytös normaalilta ystävyydeltä?
Olen mielestäni tehnyt selväksi miehelle, etten halua suhdetta, koska hänellä on jo nainen, mihin hän vastasi, että hänellä on paljon ystäviä naisissa ja ettei halua muuta. Hieman jäi kyllä epäilyttämään tuolloin, että onkohan asia kuitenkaan ihan noin. Varsinkin, kun mies kertoi, ettei tapaa usein naistaan, koska ei ilmeisesti rakasta tätä tarpeeksi...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tietysti pelimieheltä vähän vaikuttaa..
Tuo avuliaisuus on kyllä sellainen asia, ettei miehet tosissaan yleensä ole kovin innokkaita olemaan niin avulias muille.. Niille vain, jotka ovat kiikarissa, mut ei avuliaisuus kuulu oikeasti luonteeseen. On vain joku keino tyrkyttää sulle itseään.
Avoimuus on myös pelimiehen tuntomerkki, vielä enemmän sellainen voit luottaa muhun aina- tyylinen mainostus on vissi merkki, että tulee kusemaan sua jaloille.
Hengailu toisten kanssa tuskin tulee loppumaan, jos mies on naisten perään, niin kuin näyttää olevan. Ja sitä tuskin voi muuttaa. Kyllä mä epäilisin, koska normaali mies nyt ensin vähän edes voisi katsella tilannetta eikä käydä suoraan ehdottelemaan ja auttelemaan..
Tuo kiitollisuudenvelkatunne voi olla sen puolelta ihan tietoista. Ja sekin, ettei asioista puhuta, kunhan annetaan ymmärtää vain monenlaista, mutta puhumisen tasolle koskaan ei mene, katsos vaikka muutama kuukausi, niin et saa sitä sanomaan puoltakaan sanaa mistään oikeasta, mutta vihjailee ja antaa ymmärtää vain. Pelimiehet pitääkin paljon ystäviä, ei niillä ole mitään halua sitoutua yhteen ja siksi monet kaverinaiset olis ihanteellista sille.
Kunhan hovi vain pyörii ympärillä. sen ne tarvii ja sut sinne, mut ei kannata alkaa aivan sokeasti uskomaan kaikkea.
Eikä se mitään tarkoita, jos sanoo ettei tapaile usein. Kuitenkin tapailee ja sehän voi johtua vaikka naisen kiireistä, niin että älä nyt niele ihan heti mitä hän sanoo.
Lisäksi mies tuskin aidosti viitsii sun tunteistasi sen vertaa välittää, että ystäväksi alkaa. Joku ajanviete ilmeisesti olet kuitenkin paremman puutteessa. Pakko sanoa, mut jos mies olis aidosti hyvä ja sitoutumishaluinen, niin kyllä aivan takuulla se olis löytänyt jonkun, jos se saa naisista helposti kavereitakin, eli ei voi olla kyse mistään ujoudesta tai muusta.
Aito ystävyys näkyy luotettavuudessa ajan kanssa ja siitähän sinä et voi sanoa yhtään mitään.
Kyllä musta on epäilyttävä. Tosiasiat selviää sulle sitten ajan kanssa, mutta kyllä ne sieltä tulee ilmi. Hyvät ja huonotkin puolet.
olla kyse, näin olen itsekin ajatellut, mutta en ole halunut suoralta kädeltä tyrmätä miestä, koska meitä on niin moneksi tässä maailmassa. Ja tämä mies on tosiaankin tavanomaisesta poikkeava monella tapaa.
Mitä jos hän onkin oikeasti sellainen mitä puhuu olevansa. Puheista saa sellaisen kuvan, että auttelee mielellään ihmisiä sukupuoleen katsomatta ja että ihmiset auttavat myöskin mielellään häntä. Ehkä tuossa onkin se johtolanka: miten minun kuuluu häntä auttaa?
En ole hänestä itselleni miestä hakemassa, koska parisuhteeseen haluan aivan toisenlaisen miehen, mutta kaveriksi tuo on oikein kiva. Ihmetyttää kylläkin, että mies on noin innokas vaikkei vielä edes tunne minua, eli ehkä todellakin olen vain jonkinlainen ajanviete hänelle. Puheistaan olenkin saanut sellaisen kuvan, että hänen elämänsä kaipaisi jonkinlaista muutosta/piristystä.
Ajattelin nyt katsella tätä sen aikaa kun tuntuu jollakin tapaa hyvältä.
Maalla ja kylissä on yleensä aika avuliasta väkeä.
Jos puheista saa jonkinlaisen kuvan, niin sehän ei välttämättä ole sama asia kuin mitä oikeasti on. Kyllähän tietysti moni mies yrittää esittää niitä hyviä puoliaan, mutta tosi hyvät miehet on silti harvassa. JA hyvän miehen ei tarvitse esitellä itseään, teot puhuu puolestaan, niin että seuraile hyvä nainen enemmän niitä kuin sanomisia. Ei sanomisilla ole arvoa, jos mitään ei tapahdu. Kyllä siitä sitten huomaat mikä mies on miehiään.
Ja miksi mies olisi jotenkin niin poikkeava muista, jos jutut itsestään ovat korostuneita, niin ei välttämättä mies silti eroa käytökseltään yhtään muista. Eli älä nyt mitenkään suitsait syöksy kovin tuttavuuksiin sen kanssa vaan katsele. Jos siitä on tosiaan sulle kaveriksi, niin ei se siitä mihinkään joudu, mut jos ei, niin se haihtuu alta aikayksikön. Mitä nopeammin tulee sun elämään, sitä nopeammin se häipyy. Kaveruudetkin usein kehittyy hitaasti ja ykskaks joku päivä huomaamattaan toinen on kaveri, ei niin, että päätetään olla kaveri, se nyt ei kerro yhtään mitään siitä, miten tullaan toimeen.
Ja juuri tuo, että hän kaipaa jotakin piristettä, tarkoittaako se nyt hetken huvitusta vai oikeaa ihmissuhdetta. Kyllä ystävyyskin pitäis olla vastavuoroista ja molemminpuolista, eikä niin, että sinä olet hänen elämässä sen mukaan mitä nyt häntä sattuu huvittamaan, tai kun satut piristämään.. Mikä huvinukke sun pitäisi olla?
Pitäähän sunkin siitä itselles jotakin saada, muutakin kuin suuria juttuja ja isoja puheita.
lujempaa kuin sanat. Hyvin avulias ja ystävällinenhän tuo mies on minulle ollut, vähän liiankin kanssa.
Sitoutumiskammoinen tapaus omien sanojensa mukaan on, joten se riittää minulle karkottamaan kaikki mahdolliset kenties piilossa olleet romanttiset ajatukset hänestä. Eli ihan kaverisuhde riittää mulle, mikä pitääkin varmaan vielä kerran ottaa puheissa esiin, ettei hänellä varmasti ole väärää käsitystä asiasta. Pahinta olisi se, että hän yrittää ihastuttaa minua itseensä ja sitä rataa...
Poikkeava mies on monessakin mielessä, mutta niistä asioista en viitsi tässä mainita. Enkä sanoisi hänen korostavan itseään puheissaan eikä hän ole mitenkään itserakas ihminen.
Piristystä varmasti jokainen kaipaa välillä elämäänsä, mutta kieltämättä minulle tuli noista puheista omituisia fiiliksiä, että minunko tässä nyt olisi sitten toimittava jonkinlaisena piristysruiskeena hänelle. Se juuri eniten häiritsee, etten tiedä mitä hän minusta haluaa. Yleensä kavereiden seurassa ei tule tuollaisia tuntemuksia, että toinen haluamalla haluaa minusta jotakin, eikä edes ilmaise kunnolla mistä on kyse.
Kuten sanoit, aika näyttää mikä tuo ihminen oikein on. Jotenkin vaan stressaa tää tilanne.
Minulla on maailman paras ystävä - homomies! Hän elää omassa suhteessaan, mutta joskus käydään yhdessä ulkona ja kaikkein hauskinta on, että hän kertoo minulle mikä mies näyttää hänen silmissään hyvältä jne. Lisäksi kun olen hänen seurassaan, saan olla rauhassa muilta miehiltä. Ehkäpä se, että halaillaan ja supatellaan toisten korvaan asioita ja nauretaan yhdessä, näyttää jonkun silmissä siltä kuin olisimme pari. :)
Aivan ihana ihminen - ja mikä parasta, ei tarvitse epäillä, että olisi jotakin muuta kuin kaveruutta. Tosin mieheni joskus epäilee, mutta aivan turhaan...
että mistäs kaupungista olet?
se siellä kyselee?
sanomaan, kun en tiedä, että missä kaupungissa mun pitäs olla. Kerrotko?
missä asut.
Oulussa. Sinä?
eli et ole ystäväni. ;)
Saanko tiedustella: oletko todellakin vilpittömästi vain ystävä sille ystävänaisellesi, vai onko sinulla taka-ajatuksia häntä kohtaan?
Kaverinaisesta. Noita kun jonkin verran on. Yleensä ihan vilpittömästi, mutta lähiaikoina on yhden käytös alkanut kummastuttaa.
saattaa lähteä toisen *miehen* matkaan koska vaan...
joka tarjoilee kahvetta ja muutenkin on ystävällinen. mutta luulisin että ihan vilpittömästi. ottaen huomioon että hän on kyllä kertoillut ihan omista asioistaankin:) ja muutenkin ystävä meiningillä.
että luulisin jos ei yritä "lähennellä" niin kyse on ystävällisyydestä.
tapauksessa.
Ei ole yrittänyt suoranaisesti lähennellä - vielä - mutta tietyn vireen voin tuntea hänestä lähtevän. Vai kuvittelenko vain? Perhana kun rupee nyt ahdistamaan koko tyyppi.
Eihän sitä nyt väkisin tarvitse olla kenenkään ystävä, vaikka kuinka palveluksia tekisi. Se on vain kumma nykyaikana kun on lähes velvollisuus se, että pitää olla ystäviä niin naisissa kuin miehissä.
Tuntuu, että ihmiset ja varsinkin naiset etsivät miespuolisia ystäviä kuin kumppania. Itse en ymmärrä tässä tapauksessa mikä on vikana. Jos hän etsii miehestä ystävyyttä niin miksi mies ei kelpaa minä on? Jos hän on auttavainen niin on. Tuntuisi, että hän mustasukkainen hänestä. Kai hän aistii sen, että kyseinen henkilö ei ole aivan varma tunteistaan.
Mielelläni olen miehen ystävä, jos hänen ystävällisyytensä on vilpitöntä.
sitä ystävyyttä on etsinyt en minä. Aluksi olin kiinnostunut hänestä kumppaniehdokkaana mutta en enää. Ei ole minkäänlaisia mustasukkaisuuden tunteita minulla miehestä, koska en halua häntä kumppanikseni, ainoastaan ystäväksi. Sitäkin vain sillä ehdolla, ettei mies yritä jotakin muutakin, kuten seksiä. En siis halua olla miehelle huvinukke, pumpattava barbara, piristysruiske tai mikään muukaan objekti.
Miten mies voi yhtäaikaa ahdistaa ja silti haluat olla hänen ystävänsä? Vaikka miehellä olisikin jotain taka-ajatuksia voit ihan hyvin kieltäytyä jos ehdottelee jotakin ja asia on selvä.
Kannattaa myös ottaa selvää tästä tyttöystävästä puhuuko mies totta. Jos kerran haluaa olla vain ystäväsi niin mikset voisi ystävystyä myös miehen tyttöystävän kanssa, menisitte esim. kolmestaan kahville.
Millaisia nämä palvelukset ovat? Harmitteletko esim. sitä kuinka renkaat pitäisi vaihtaa ja mies tarjoutuu vaihtamaan ne vai ihan itsekö tarjoutuu tekemään jotain mistä ei ole edes ollut puhetta? Oletko joskus kieltäytynyt avusta ja miten mies on siihen suhtautunut?
Mies on ystävällinen ja hauska, siksi olen mielelläni hänen ystävänsä. Ahdistaa lähinnä se, etten tiedä mitä hän haluaa minusta: kaveruutta vai jonkinlaista vaihtokauppaystävyyttä, missä hän tarjoaa minulle apuaan ja minä annan hänelle... mitä? Tietysti kaveruus- ja ystävyyssuhteissa annetaan ja otetaan apua vastaan silloin kun siihen on tarvetta, mutta yleensä kaveruus/ystävyys kehkeytyy vähitellen eikä niin, että joku on koko ajan tarjoamassa toiselle jotakin. Pelkään sitä, että lahjasta lähtee naru, jonka päässä on nälkäinen antaja.
Kyllä tuo tyttöystävä-asia on juuri noin kuin mies on kertonut, mutta tuskinpa mies minua tulee hänelle esittelemään.
En ole pyytänyt mieheltä mitään, vaan hän on itse tarjonnut apuaan, josta joskus olen kieltäytynyt. Siihen hän on reagoinut lähinnä tarjoamalla apua uudestaan ja selittämällä, miksi minun olisi järkevää ottaa se vastaan.
Ehkä minun kannattaisi sanoa miehelle, ettei tarjoa minulle apua niin usein. Saattaa kyllä loukkaantua sellaisesta. Ehkä tuo avun tarjoaminen on hänen tapansa olla ystävä. Tai sitten hänellä on taka-ajatuksia. Se ahdistaa, kun ei tiedä miten asia on, koska ei tunne toista ihmistä vielä hyvin.