Hei,
onko kellään tietoa/kokemusta miten otetuissa lainoissa käy jos/kun erotaan? Esim. kun omaisuushan jaetaan 50/50, mutta entäs lainat? yhteinen laina varmaan aika selkeetä että menee 50/50 edelleen, mutta mites toisen osapuolen yksin omalla nimellä ottamat lainat, ennen avioliittoa ja avioliiton aikana?
onko kellään tietoa/kokemusta miten otetuissa lainoissa käy jos/kun erotaan? Esim. kun omaisuushan jaetaan 50/50, mutta entäs lainat? yhteinen laina varmaan aika selkeetä että menee 50/50 edelleen, mutta mites toisen osapuolen yksin omalla nimellä ottamat lainat, ennen avioliittoa ja avioliiton aikana?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Olisi velka otettu "milloin tahansa". Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä silti tasingon maksaja voi päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
kiitos M36 viestistäsi.
muutama kommentti vielä, ilmeisesti miulla pitkät piuhat... :)
miten käy toisen osapuolen yksin ottamalla lainalla (avioliiton aikana otettu)? kun lainaa ei ole käytetty mihenkään yhteiseen hyvään, eli omaisuutta ei siitä ole lisää kertynyt.
Saako erotilanteessa toinen osapuoli siitä puolet vaikka ei edes ole ollut tietoinen sellaisen lainan olemassa olosta?
Huolestunut ystäväni lainatilanteesta.
Miksi joku ottaisi lainaa, millä ei osta jotain millä arvo (ja siis osituslaskelmassa korottamassa sitä nettovarallisuuttaan) ?
Noh, voihan ottaa lainaa ja lähteä kiertämään maailmaan yksinään ... tai hakata luottonsa marketin hedelmäpeliin ... tai kaataa kurkusta alas paikallisessa juottolassa...
Jos noin käynyt (luotto on, omaisuutta sillä ei hankittu), ja kyse suuremmasta lainasta, niin kohtuullistaminen on mahdolista ja jopa todennälöistä. Mieluiten puolisot yhdessä sopivat ettei tuollaista luottoa oteta ositukseen ... jos toinen ei siihen suostu, vaihtoehdoksi jää vaatia oikeuden määräämää pesänjakajaa kuka voi kohtuullistaa "väkisin".
Tieto olikin aivan asiallista ja varmaan tarpellistakin. Kiitokset siitä! Heitänpä tässä haasteen ja katsotaan miten vastaat: Aviopari on ostanut yhteistä asumista varten talon. Velkaa otettu 150.000. Asuneet noin 5 vuotta talossa yhdessä. Lapsia 2 alaikäistä. Velasta maksettu 5 vuoden aikana 30.000. Siis jäljellä 120.000. Ero vireillä mutta kas kummaa...yhteinen koti olikin ostettu miehen nimiin, ja lainakin miehen nimissä, ja lyhennykset tietenkin miehen tililtä. Vaimo oli hoitanut muut talousmenot kuten ruoka-, kotitalous- ja lasten menot. Kuinkas käy? Kuka saa jäädä taloon? Kenen on talo ja lainat? Kuka päättää kenen on muutettava? Saako mies "omistajan" etuoikeudella päättää haluaako itse jäädä asumaan vaikka vaimo lapsineen olisi enemmän talon tarpeessa? Saako mies pakottaa vaimoa lapsineen muuttamaan? Ja saako mies myydä "oman" talonsa? Tässä "purtavaa".
"Purtavaan" löytyy laista selvät vastaukset:
Sillä, kumman puolison nimiin omaisuus hankitaan, ei ole suurta merkitystä osituksessa, koska ositus toimitetaan pääsääntöisesti tasajaon periaatteella ja enemmän omistava maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle niin, että kummankin avio-oikeudenalaisen omaisuuden määrä on saman suuruinen.
Avioeroasian käsittelyn yhteydessä puoliso voi vaatia ns. yhteiselämän lopettamista eli vaatia, että hän asuntoa enemmän tarvitsevana oikeutetaan jäämään asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin ja toinen puoliso velvoitetaan muuttamaan pois.
Niin kauan kuin aviomiehen nimissä oleva asunto on perheen yhteinen koti, ei aviomies voi myydä sitä ilman puolison suostumusta.
Hyvin jo vastattukin, mutta "kertaus opintojen äiti" (ja unohdus isä)...
Lasten lukumäärä, tai kuka lainaa hoitanut on avioehdottomassa osituksessa epäoleellista, yleensä.
Jos oletetaan ettei puolisoilla ole muuta omaisuutta tai velkoja, ei autoja tai kesämökkejä... arvaan vielä talin arvoksi 200.000 EUR. Niin ositus menisi näin:
Mies: 200.000 - 120.000 = 80.000 EUR
Nainen: 0 EUR
Miehen maksettava tasinkoa naisen vaatiessa 40.000 EUR, mies voi valita millä omaisuudellaan tasingon maksaa.
Mies omistaa talon jatkossakin (ja halutessaan), mutta niin kauan kuin se puolisoiden yhteisenä kotina (siis, nainen siellä kirjoilla) tarvitsee vaimonsa suostumuksen siihen.
Samoin, tässä esimerkissä asuntolaina on miehen ja hän niistä yksin vastaa.
Asia toivottavasti sovitaan puolisoiden kesken, mutta ellei ... niin on haettava käräjäoikeudelta yhteiselämän päättämistä. On aivan mahdollista että oikeus päättää että nainen saa jäädä taloon määräajaksi, kunnes ero lopullinen ja ositus tehty. Hänen toki maksettava vuokraa talosta, ja vastaavasti mies edelleen hoitaa omaa asuntovelkaansa ja asuu vuokralla...
Toivotaan että selvensi asiaa....