Minun tarinani

kikka kirjoitti:

Olen töissä paperiteollisuudessa, tehtaan keskusvarastossa. Aloitin nykyisessä työpaikassani vuonna 1993, sinne siirryn sisartehtaan vastaavasta hommasta. Vastaanotto uutena työntekijänä oli aluksi ihan hyvä muiden paitsi yhden naistyöntekijän puolesta joka heti alussa jo osoitti ettei voinut sietää persoonaani. Käyttäytymiseen kuului esim. halveksivat katseet ja mielenosoitukselliset selänkääntämiset.
Työnjohtaja määräsi minut aluksi varaston vastaanotto päähän töihin. Siellä oli työtoverinani esim. varaston luottamusmies jonka pian huomasin väheksyvän ja halveksivan naispuolisia työntekijöitä. Hänellä oli myös tapana katsoa häiritsevästi esim. puhuessaan ei katsonut silmiin vaan jonkin verran kaulasta alaspäin sekä tapana oli myös kosketella puseronrintamusta ja kysellä ‘ai kun ihana pusero, mitä kangasta tämä on?’ . Pian kuitenkin sain hänen toimestaan siirron varaston noutopalvelun puolelle koska erehdyin neuvomaan häntä työssään eikä hän voinut sitä sulattaa. Niinpä hän vain eräänä päivänä tarttui käsivarteeni ja talutti minut varaston toiseen päähän ja ilmoitti suureen ääneen että tässä on nyt teille tänne uusi työntekijä toivottakaapa tervetulleeksi. Sinne minä jäin vaikka työnjohtaja oli toisin määrännyt.

Noutopalvelunpuolella oli töissä myös tämä samainen naisihminen joka jo alussa oli osoittanut ettei suvainnut läsnäoloani. Noutopuolella oli silloin sen hetkisille työntekijöillä kaikilla oma nimikkotuoli (tuolien selkämyksissä luki omistajan nimi) ja kun kysyin mihin voisin istua vastasi tämä nainen minulle ettei sinulle ole omaa tuolia. Niinpä sitten seisoin tai kun istuin niin pöydänkulmalla. Hän oli myös tehnyt selväksi ettei minulla ollut mitään asiaa työntekijöitten yhteiseen kahvihuoneeseen. Kahvitauoilla kävin varastokonttoristien kanssa ja kiitos heille kaikille. Ymmärrystä ja inhimillisyyttä maailmassa tarvitaan. Myöhemmin sain kyllä työpisteessäni tuolilla istumisluvan kun työnjohtaja tajusi tämän alistamisen ja repi tuoleista nimet pois.

Sinänsä työ siellä ei ollut hassumpaa olinhan jo tehnyt sitä samaa eri tehtaalla usean vuoden. Työtavoissa tietysti oli eroja, aikaisemmin olin tottunut että kaikki tekee kaikkia hommia ja olihan se paljon pienempi tehdas ja pienempi varasto. Täällä taas tuntui että jokaisella oli oma homma eikä muuta tehdä ja varsinkin tämän naisen jonka työhön kuului puhelimeen vastaaminen , tarveainelappujen koneelle kirjaaminen sekä kahvinkeitto hän oli hyvin tarkka reviiristään. Myöhemmin kuulin että pojat olivat häntä kiusanneet tulollani sanoen että mitäs sinä sitten alat täällä tekemään kun uusi tyttö tulee. Niin huumoria ymmärtämättömänä ihmisenä oli hän sanonut että kerään vaikka tupakan tumppeja kunhan saan olla töissä. Noutopalvelussa muitten työntekijöitten kanssa oli ihan hyvät välit vielä silloin varsinkin niinsanotun rautapuolen työntekijät olivat korvaamaton tuki kun tämä naispuolinen työtoveri alkoi minua painostamaan.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä oli kun hän oli lukenut lehdestä että eräs mies oli kuollut. Mies ei ollut minulle mitään sukua ja en ollut koskaan edes nähnyt kyseistä henkilöä mutta tämä miesparka teilattiin vain siksi että sukunimemme oli sama. Keskustelu aloitettiin kun paikalla olin minä ja kaikki noutopalvelun ihmiset sekä pari asiakasta konekorjaamon puolelta. Hän kysyi miehiltä oletteko kuulleet kun se NIMI on kuollut. Siinä sitten oli vastenmielinen mies, se NIMI. Se NIMI oli kauhea juoppokin. Sitä NIMI kun olisi pistänyt neulalla poskeen niin sieltä olisi tullut monta litraa nestettä, niin kauhea juoppo se NIMI oli. Silmätkin oli kuin sialla, sillä NIMI… Tätä kesti kunnes yksi nyt myös edesmennyt varaston työntekijä sanoi että miten sinä voit puhua noin mistä sinä tiedät vaikka se olisi hänen (minun) isänsä ja siihen vielä loppu kantaattina nainen totesi , ai en minä tiennyt mikä tuon nimi on. Mutta joka tapauksessa se NIMI oli kauhea juoppo ja hyvä että on kuollut.

Vuonna 1994 sain esikoispoikani ja olin yhtä kyytiä töistä poissa 3 vuotta. Kun palasin hoitovapaalta takaisin töihin niin erään varastomiehen kertoman mukaan naistyötoverini sanoi tuliko se huora takaisin, nähdessään minut ensikerran töissä.

Työtehtäviini kuului kaikki sama mitä varaston miespuolisetkin työntekijät tekevät eli poikkeuksena muihin naistyöntekijöihin osasin ajaa myös trukkeja . Tein paljon inventaariota ja mielelläni olisin ollut töissä rautapuolella johtuen tästä naisesta. Minusta on rasittavaa olla koko ajan sotajalalla ja yritin kyllä olla kohtelias mutta enimmäkseen läsnäoloni vain ärsytti häntä. Tuntui että tällä ihmisellä piti aina olla joku jota hän nälvii, oli se sitten työtoveri tai asiakas. Kesätyöntekijöitä kohtaan käyttäytyminen oli törkeää ja joitakin asiakkaita myös haukuttiin välillä hyvinkin suorin sanoin. Ihmetellä täytyy miten tälläistä siedetään. Onko se siten että mitä hullummaksi heittäytyy tai käyttäytyy kuin sekopää niin kukaan ei uskalla puuttua. Minulle kuitenkin kerran riitti ja sanoin hänelle kahden kesken että ellei se turpa mene tukkoon niin minä leivon sen kiinni. Sitten oli vähän aikaa hiljaista.

Vuonna 1998 työnkuvani laajeni kun aloin tarvittaessa tuuraamaan varastonhoitajaa hänen ollessaan poissa. Teimme tätä tuurausta tiiminä erään miespuolisen työntekijän kanssa. Meille sovittiin muutama markka palkanlisää niille tunneille kun tuurasimme. Varaston luottamusmies kuitenkin yritti kovasti poistaa minulta tätä korvausta. Hän kävi aina osto-osaston päällikön puheilla kyseisessä asiassa. Se että miespuolinen henkilö hoiti tätä virkaa saaden siitä saman lisän kuin minä ei häntä millään tavalla häirinnyt. Kuitenkaan tätä rahaa hän ei onnistunut minulta poistamaan mutta samoihin aikoihin huomasin että myös varaston palkoissa on ihmeellinen ero siinä että onko mies vai nainen. Itse olin tullut yhtiölle töihin 1986 ensin siivousosastolle josta siirryin tarveainevarastolle muistaakseni 1989. Nyt huomasin 10 vuotta oltuani varastossa töissä että olin edelleen samalla palkkaportaalla kun aloittaessani varastossa eli ammattitaso 2 portaalla 1. Olihan kuitenkin saanut niitä palkankorotuksia mitä muutkin, mutta kun esim. työehtosopimuksessa lukee että työntekijän oltua työssä tasolla 2 portaalla 1, 3 vuotta pitää hänet nostaa tasolle 2 portaalle 2 ja niin edespäin kunnes hän on niin korkealla että palkkaa korotetaan vain kun työnantaja katsoo työntekijän ansainneen tämän tason. Minulle tämmöinen palkkakehitys ei ollut kuulunut vaan tämän lisäksi varaston luottamusmies yritti vielä alentaa palkkaani. Tästä suivaantuneena marssin Pääluottamusmiehen puheille joka silloin kovasti ihmetteli miten se on mahdollista. Hän lupasi hoitaa epäkohdan kuntoon ja saikin palkkaani nostettua yhden tason ja pari porrasta ylemmäksi vaikkei se vielä silloinkaan ollut siellä missä sen olisi pitänyt olla. Nyt varaston luottamusmies ja hänen parhaat oppipoikansa olivat kovin näreissään minulle kun olin ohittanut systeemin ja mennyt kielimään palkastani eteenpäin. Ilmoitustaululle kiinnitettiin A4 kokoinen lappu jossa oli kuva kun nainen juoksee portaita ylös salkku kädessä ja siinä luki että viesti kulkee. Jonkinlainen minuun kohdistuva vieroksunta oli eräitten henkilöitten silmissä. Luottamusmiehen puhuessa minusta ehkä kaikkein siivoin ilmaisu oli - se hullu akka.

Ilmapiiri varastopalvelussa on pitkään ollut erittäin kireä ja mielestäni siitä syystä että siellä ovat muutamat henkilöt tulehduttaneet sen käyttämisellään. Kaikki se toisten halventaminen ja panettelu mitä jotkut siellä harrastavat ovat olleet vähintäänkin törkeää. Hamekankaita oltiin ostamassa työntekijälle joka suostui tekemään työt niin kuin varastopäällikkö pyysi tekemään. Hyvä ihme, mitä siitä tulisi jos kieltäydyttäisiin tekemästä töitä mitä pomo määrää. Nytkin tällä hetkellä on yksi henkilö pitkällä sairaslomalla ja suurin syy siihen on varaston luottamusmiehen käytös tätä henkilöä kohtaan.

Palkka taistelusta alkanut kylmä rinki paheni kohdallani kun ehdotin muutamille varaston työntekijöille että koska luottamusmies omasta mielestäni ja myös heidän mielestään kärsi luottamuspulasta niin miksi meidän pitäisi kärsiä tästä ja että eikö tälläistä voisi vapauttaa tehtävästään. He olivat samaa mieltä ja päätimme yhdessä kysyä asiaa muilta työntekijöiltä. Järjestin palaverin kahvihuoneeseen ja esittelin asian heille. Ehdotin että oliko meillä pakko olla ollenkaan luottamusmiestä jos ei ketään muuta porukastamme saataisi tilalle. Olisiko mahdollista liittyä johonkin työhuonekuntaan esim. konekorjaamon. Myös ne varastohenkilöt jotka halusivat varaston nykyisen luottamusmiehen virattomaksi olivat tätä mieltä. Kaksi miestä poistui paikalta ja loput henkilöt olivat hiljaa paikallaan kuin pelokkaat kaniinit ja yksi totesi melankolisesti ettei tule onnistumaan. Kun lähdin kahvihuoneesta tulivat paikalle aiemmin poistuneet työtoverini ja alkoi varsinainen huuto ja syyttely Miten sinä voit tehdä luottamusmiehellemme näin ja mitä pahaa hän on tehnyt. Kysyin heiltä mitä hyvää hän olisi tehnyt muuta kun nostanut itsensä varaston parhaimmalle palkka portaalle. Ilmapiiri kiristyi entisestään mutta siihen olin kyllä varautunut, ainut yllätys oli että muita varastomiehiä jotka olivat olleet samaa mieltä kanssani ei kohdeltu yhtä tylysti mutta minähän olin edelleen ulkopuolinen. Nytkin oltuani jo 13 vuotta tehtaalla töissä olen vieläkin kuin komennushommissa esim. muutama vuosi sitten varaston työntekijöille ja työnjohdolle varattiin tiettyyn paikkaan jokaiselle henkilökohtainen kaasunaamari ja yllätys yllätys minulle sitä ei laitettu.

Tietty defaitismi alkoi kuitenkin painaa päälle ja lopulta päätin armahtaa itseäni ja ilmoitin varastonhoitajalle haluavani jäädä vuorotteluvapaalle vuodeksi. Näin tapahtui ja vapaa vuosi 2000 oli yhtä millenium juhlaa ja tämän vielä kruunasi että seuraavana vuonna meille syntyi kauan odotettu prinsessa ja sitten vielä yötuikkuna pieni prinssi vuonna 2003. Näin ollen lomani jatkui aina vuoteen 2004.

Sitten tulin takaisin töihin ja huomasin että mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat sitä pahemmiksi ja katkerammiksi myös. Kertaakaan ei ole tietyt työtoverini onnitelleet minua esim. perheenlisäyksen johdosta ja kohtelu on kuin olisin läpinäkyvä. Voin vain kuvitella miten halveksivilla nimikkeillä minusta puhutaan . Joskus sen huomaa kun tulee paikalle ja esim. joku vanhempi työntekijä kuiskaa nopeasti jotain ja minua nuorempaa työntekijää naurattaa kovasti . Viime vuonna oli sitten taas luottamusmiesvaalit ja meilläkin ehdokas valittiin kahvihuoneessa minne minulla ei vieläkään ole mitään asiaa. Sinne kutsuttiin kaikki varaston työntekijät jotka kuuluivat liittoon paitsi minua. Hanska piti hyvin kukaan ei puhunut ohi suunsa. Tuloksena että luottamusmieheksi valittiin taas tämä sama entinen. Kyllähän minä tiedän ettei yksi ääni mitään merkitse mutta olisin sen eroavan ääneni halunnut siellä ilmoittaa ja elättelin vieläkin toivoa että joku muukin olisi uskaltanut ja innostunut siitä pyytääkseen parempaa. Kun luottamusmieheltä kysyi miksi minulle ei ilmoitettu kokouksesta, hänen vastauksensa oli voi voi. Tätä en enää voinut sietää minähän olen se hullu akka ajattelin että nyt saa riittää otin yhteyttä paperiliittoon Helsinkiin ja kysyin toiminta ohjeita miten kuuluu ihmisille tiedottaa palavereista ja kokouksista ja kuuluuko tälläisiin kokouksiin kuin esim. luottamusmiehen vaaleihin kutsua kaikki työpaikan työntekijät. Samalla myös tiedustelin vielä palkka-asiaani ja sitä että oliko kohdallani heidän mielestään toimittu oikein. Sieltä luvattiin ottaa yhteyttä paikalliseen pääluottamusmieheen ja että hän hoitaisi asiaa eteenpäin. Hänen kanssaan sitten keskusteltuani ja hänen todettuaan että nyt kun palkkaani oli vielä nostettu oli se nyt oikealla tasolla ja koska äitiysloma poissaolot vaikuttavat naistenpalkkoihin. Tätä en olisi arvannut mutta onhan se pieni maksu niin ihanasta asiasta eikä miehet pääse sitä kokemaan niin että olkoon niin. Kun kerta olin aloittanut ristiretkeni työpaikkakiusaamistani vastaan puhuin tarinani työsuojeluvaltuutetulle sekä työterveyskeskuksen terveystarkastuksessa.

Tiedän että työpaikassani ilmapiiri minun kohdallani tuskin koskaan paranee niin paljoa että tuntisin kuuluvani porukkaan tai että tuntisin olevani muuta kuin vieraileva komennustyöntekijä. Tämä kaikki on tappanut työniloni jota tunsin vielä kun olin töissä siellä pienemmässä yksikössä. Hommani hoidan vaikka sitä yritetään joskus vielä vaikeuttaa tietyllä lapsellisella kiusanteolla. Itselläni on onneksi vahva itsetunto ja olen jaksanut nauraa sisäisesti itseäni kiusaaville ihmisille ja vaikka hetkellinen tappiomieliala iskisi niin löytyy sieltä varastosta myös sympatiaa vaikka se ei ole julkista. Järkevillä ihmisillä tuntuu olevan vahva käsitys siitä ketkä ovat työpaikassamme ne mätäpaiseet mutta pelko siitä että joutuisi itse tähän samaan kuin minä saa heidät pysymään neutraaleina.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä