kuinka ootte selvinny erosta?poikaystävä jätti mut vuoden yhdessä olon jälkeen johon olin aivan korvia myöten rakastunu ja vaikka hankalaa olikin ajottain niin silti uskoin ja luotin siihen että pystymme vaikeudet kohtaamaan ja niistä selviämään.
nyt kun hän on sanonut ettei halua enää olla mun kanssa niin tuntuu että maa lähti jalkojen alta.elämäni tärkein ihminen on poissa ja tuntuu että mun elämällä ei ole mitään merkitystä,olen niin yksin ja tuntuu että en tästä selviä..
tiedän itsesäälissä ryven mutta en vain voi uskoa että se on tässä.koko ajan toivon että hän tulisi luokseni ja ilmottaisi haluavan mut takaisin.. hän on jo tapaillut uutta naista mikä tuntuu erittäin pahalta. eipä hän sitten koskaan tainnut musta välittää kun kerran noin helposti otti uuden kullan kainaloon.. itsetuhoisia ajatuksia on ja se tuntuisi helpottavan tätä tuskaani vaikka tiedän et läheisilleni kaikista kauheinta mitä voisin tehdä mutta siitäkin huolimatta sillä ei ole mulle merkitystä,haluan vain tämän tuskan ja kivun pois sydämestäni niin minulla on hyvä olla..
miten ihmiset ootte selvinny erosta?
vielä miehestä,puhuttin kihlauksesta ja yhteen muutosta,ilmotus erosta tuli aivan puun takaa,ilman mitään selitystä,ja mun mielestä meillä meni tosi hyvin.. asiallisia järkeviä kommentteja kiitos,miten selviän!!
nyt kun hän on sanonut ettei halua enää olla mun kanssa niin tuntuu että maa lähti jalkojen alta.elämäni tärkein ihminen on poissa ja tuntuu että mun elämällä ei ole mitään merkitystä,olen niin yksin ja tuntuu että en tästä selviä..
tiedän itsesäälissä ryven mutta en vain voi uskoa että se on tässä.koko ajan toivon että hän tulisi luokseni ja ilmottaisi haluavan mut takaisin.. hän on jo tapaillut uutta naista mikä tuntuu erittäin pahalta. eipä hän sitten koskaan tainnut musta välittää kun kerran noin helposti otti uuden kullan kainaloon.. itsetuhoisia ajatuksia on ja se tuntuisi helpottavan tätä tuskaani vaikka tiedän et läheisilleni kaikista kauheinta mitä voisin tehdä mutta siitäkin huolimatta sillä ei ole mulle merkitystä,haluan vain tämän tuskan ja kivun pois sydämestäni niin minulla on hyvä olla..
miten ihmiset ootte selvinny erosta?
vielä miehestä,puhuttin kihlauksesta ja yhteen muutosta,ilmotus erosta tuli aivan puun takaa,ilman mitään selitystä,ja mun mielestä meillä meni tosi hyvin.. asiallisia järkeviä kommentteja kiitos,miten selviän!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koin itse vastaavaa neljä vuotta sitten. olin valmistautunut aivan toisenlaiseen tulevaisuuteen, sillä mies oli puhunut yhteisestä kodista ja lapsista.Koko elämän käsikirjoitus meni uusiksi ja koin sanomattoman suurta tuskaa. itsetuho alkoi tuntua pelottavan "houkuttelevalta" kivunlievitykseltä.
Surin aikani -ja paljon. Pahin meni ohi hakiessani ammattiapua ja onnekseni tein tuolloin lopputyötäni, eli jouduin keskittymään muuhunkin, kuin pahan oloni potemiseen.
Pettymyksiä on tullut sen jälkeenkin ja jotta voisin uskotella edes itselleni, että virheistä on opittu, tässä muutamia käytännössä tehokkaiksi koettuja "parannuskonsteja":
-tee itsellesi toimintasuunnitelma, eli vaikka lista kaikista ns. keskeneräisistä tehtävistäsi, jotka eivät liity tähän katkenneeseen ihmissuhteeseen.
-siivoa komerosi niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin, eli kiinnostu siitä elämästä, joka sinulla oli ennen ex-poikaystävääsi ja laita paikat konkreettisesti järjestykseen
-pidä itseäsi hyvänä, tee pieniä, mielihyvää tuottavia asioita, alkuun vaikka väkisin
-älä piinaa itseäsi ajattelemalla exän nykyistä suhdetta, miehillä kun on tuo "katala" taipumus siirtyä käytännöllisesti seuraavaan. ei ole herkkua olla mikään olkapää vastaeronneelle miehelle, joka aikansa lohduttauduttuaan vaihtaa tod.näk. seuraavaan suhteeseen
-pidä suhteen "hautajaiset" vaikka hyvien ystävien kanssa. salli itsellesi surun ja pettymyksen tunteet ja päästä sitten irti
-lue "selviytymistarinoita" ja katso elokuvia, joissa päähenkilö nousee vaikeuksien kautta voittoon. voi tuntua lapselliselta, mutta parempi niin, kuin lietsoa masennustaan kyynisyydellä ja toivottomuuden tunteilla
-kun suru jo vähän hellittää yritä löytää tapahtuneelle jokin tarkoitus. eilisen menetys voikin olla odottamaton tulevaisuudentilaisuus.
Paljon voimia ja valoa sinulle!
Sen siitä saa kun takertuu yhteen ihmiseen noin lujaa. Olette siis vähän päälle parikymppisiä? Vuosi yhdessäoloa ei nyt ole kovin pitkä aika ja ehkäpä mies huomasi, että halusi elää vielä nuoruuttaan ja tapailla muitakin naisia. Meinaan jokin siinä pisti vastaan jos se ilmoitus tuli sulle ihan yllättäen.
Ehkäpä se toinen neiti oli kuvioissa mukana jo silloin ja mies huomasi, että se nainen on hänelle passelimpi vaihtoehto. Tai sitten poju on vaan niin lapsellinen ja pelkuri, ettei uskalla edes kertoa mitään syytä mihinkään. Mutta kaipa se oli se toinen nainen ja poju halusi vaihtelua.
Mutta jos muutkin selviää särkyneestä sydämestä, niin kyllä sinäkin selviät. Tämä nyt on vaan elämää . Ei miehet siihen lopu ja hetken kuluttua sä törmäät johonkin vielä ihanempaan miekkoseen. Voipi olla ettei tämä nykyinen susta niin kovasti loppujen lopuksi välittänytkään. Muutaman päivän kuluttua sulla on varmaan jo ihan toisenlaiset fiilikset. Voipi olla että jopa helpottuneet.
Samalla tavalla kävi, että ilmoitus erosta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. ei mitään varotuksia ei mitään.
ja tässä koitan saada elämääni järjestykseen mutta hyvin heikolla menestyksellä.
Ja samat asiat pyörii mielessä kun sulla.
mutta pakko tästä on kuule nousta ei siinä muut auta. ei vaikka miten surin ja itkis, eipä se ainakaan tilannetta miksikään muuta. Eihän?
lueskelin kirjoittamaasi juttua ja se tuntu pelottavan paljon omalta tarinaltani...eli en ehkä ihan mitään autuaaks tekeviä neuvoja pysty antaan,kun itselläkin tilanne niin sanotusti kesken viel...jollekkin ulkopuoliselle puhuminen ehkä vois ainakin auttaa,tai ainakin sitä kannnataa kokeilla.se ikuinen fraasi et jatka elämää eteenpäin,ei todellakaan oo aina niin helppoo...mut kannattaa koittaa jotain ihan selkeitä muutoksia tehä elämänsä suhteen,siitä saattaa usein olla apua.jokainen on viel kaiken lisäks niin yksilöllinen sen suhteen,miten saa alotettua ns uuden elämän.olis helppoa jos vois vaan unohtaa,aika sen kyl tekee,mut tiedän hyvin et sitä ei meinaa jaksaa odottaa...en tiiä oliko näis nyt mitään apua.koita jaksella.
voi kuulostaa tosi kornilta, mutta olkaa onnellisia, jos teidät on jätetty jonkun toisen vuoks eikä niin kuin omassa tapauksessani kävi kun toinen ilmoitti ettei oo valmis sitoutumaan ja haluaa kokeilla millasta on elää yksin. en väitä, että ois ollut helpompaa käsitellä tätä eroa, jos toinen ois sanonut selkeästi että vika ois mussa tai et se ois löytäny toisen, mutta aika tyhjältä kieltämättä tuntuu kun toinen kävelee suhteesta ulos vain itsensä vuoksi. jos taustalla ois ollu joku selkeä vika meiän suhteessa tai joku kolmas osapuoli, ois helpompaa koittaa jatkaa, mutta tosiasia on että rakastan tätä ihmistä, joka mut jätti, ja että ymmärrän häntä kaikesta huolimatta.. tuntuu että mitä ikinä teenkään kahdesta vaihtoehdosta, juuri se vaihtoehto, jonka valitsen ois se väärä.. eli jäänkö odottamaan että toinen kypsyy vai koitanko unohtaa reilun vuoden kestäneen suhteemme ja turrutan kaikki ne tunteet, joita häntä kohtaan mulla on. oltiin koko ajan onnellisia ja musta tuntui koko ajan et oltais oltu myös loppuun asti, oli puhetta lapsista ja yhteisestä kodista ja vaikka mistä muusta.. tuntuu tosi pahalta ajatella, että kaikki se, mitä suunnittelin sen toisen kanssa ois yhtäkkiä menettänytkin merkityksensä eikä niitä tule koskaan tapahtumaan.
jos hän oikeasti sinusta välittäisi, niin ei edes haluaisi koittaa elää yksin.
Särkynyt sydän, älä mieti mennyttä ja anna mielesi tarttua ihmiseen, joka ei selkeästikään ollut sinulle tarkoitettu. Älä takerru särkyneisiin unelmiin ja menentettyihin haaveisiin - älä katkeroidu.
Jos toinen on ollut epävarmuus omassa sydämessään, rakastanut vähemmän kuin sinä häntä, on vain hyvä, että tajusi kerätä rohkeutta - sanoa ja lähteä. Parisuhdetta voit miettiä hieman pokerin kaltaisena. Jos pelikumppani ei ole kykenevä panostamaan vähintään yhtä paljon kuin sinä, ei hän saa jatkaa peliä. Voit myös ajatella asiaa siten, että olisitte olleet yhdessä vuosia ja toinen elänyt kanssasi kulissia. Kumpi parempi?
Sinä, kuten minäkin, olet nuori. Olen oppinut vuosien varrella (eronneena ja karanneena) kuinka tärkeää on olla rauhassa oman itsensä kanssa. Jokaisesta parisuhteesta kannattaa koettaa ottaa jotain opiksi. Jokaisen parisuhteen myötä ihminen tietää vielä varmemmin mitä haluaa ja mitä ei. Nautii siitä, että voit tutustua taas itseesi ja tehdä itsestäsi eron jälkeen eheän. Sinulla on nyt omaa aikaa. Anna itsesi olla sielulta ja mieleltä vapaa menneen taakasta. Kun olet sinut itsesi kanssa ja katsot maailmaa rohkeasti ja pelkäämättä tulee vielä se päivä, kun se juuri sinulle luotu oikea ihminen vain kävelee elämääsi.
Tsemppiä. :)