Emme ainakaan voi sanoa, että emme olisi yrittäneet. Erosimme, liityimme, litistelimme sormuksia ja seuraavana päivänä aina vannoimme paremmasta, me molemmat todellakin tahdoimme onnistua.
Olimmehan aikuisia ja jo erot ihka oikeasta avioliitostakin kokeneita. Yritimme todella.
Nyt juuri palattu "yritetty todella matkalta"- kotiin ja tavallaan olo tyhjä. On aika ymmärtää, että emme vain mitenkään sovi toisillemme.....ikävää!!!
Vähän aikaa kaikki meni ihan hyvin, mutta sitten se arki taas palasi. Uskon ja koen toisen puoliskoni (-ex) olevan hyvä, näyttävä ja sellainen, joka vielä löytää onnen, mutta meistä ei vain tähän ollut yhdessä.
Onhan se niin, että parisuhdeongelmaan tarvitaan aina kaksi. Usein jotain syitä molemmissa, jos ei "natsaa", silloin aika päästää irti toisistaan.
Harmi, mutta nyt sen todella ymmärrän ja aika aloittaa oma elämä.
Ero ei ole aina se huono vaihtoehto.
Olimmehan aikuisia ja jo erot ihka oikeasta avioliitostakin kokeneita. Yritimme todella.
Nyt juuri palattu "yritetty todella matkalta"- kotiin ja tavallaan olo tyhjä. On aika ymmärtää, että emme vain mitenkään sovi toisillemme.....ikävää!!!
Vähän aikaa kaikki meni ihan hyvin, mutta sitten se arki taas palasi. Uskon ja koen toisen puoliskoni (-ex) olevan hyvä, näyttävä ja sellainen, joka vielä löytää onnen, mutta meistä ei vain tähän ollut yhdessä.
Onhan se niin, että parisuhdeongelmaan tarvitaan aina kaksi. Usein jotain syitä molemmissa, jos ei "natsaa", silloin aika päästää irti toisistaan.
Harmi, mutta nyt sen todella ymmärrän ja aika aloittaa oma elämä.
Ero ei ole aina se huono vaihtoehto.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlainen tunne. Olemme asuneet 3 vuotta yhdessä ja nyt tuntuu ekaa kertaa siltä, että enää ei jaksa yrittää. Minusta kuitenkin tuntuu, että ollemme perhe vaikka vain kaksistaan ollaankin. Ja sen takia on todella vaikea päästää irti. Olemme molemmat ensimmäisessä suhteessamme ja itsekin olen vasta 21-vuotias. Meillä on ollut samat suuret ongelmat jo ennen kuin muutimme edes yhteen. Emme riitele, olemme joissain asioissa vaan niin erilaisia, mutta toisissa asioissa taas täysin samanlaisia. Kumpikaan ei halua luovuttaa, mutta onko mitään järkeä yrittää koko ajan?