Terse..
Nyt on semmonen homma että tapasin aivan mahtavan tyttären tossa netissä noin 7 kk sitten.
Tapasimme chattailemalla samoilla palstoilla tuossa huhtikuun alkupuolella - siitä se sitte alko. Hän asuu ulkomailla ikävä kyllä, mutta enemmän asiasta myöhemmin...
Alussa olimma hyviä kavereita, kunnes toukokuun loppupuolella aloin saamaan syviä tunteita tätä neitoa kohtaan....
- hänellä ei kehittynyt tunteita minua kohtaan vasta kuin kesäkuun alussa...
mutta, edespäin...forwind >>>>
elokuu, ja tyttärellä tuli lomamahdollisuus aurinkoiseen paikkaan...
meni sinne kavereitten kanssa (jag hänen exen kanssa *huh*)
mutta sain tekstaria päivittäin sanoen: "täällä on kivaa, mutta seura ei ole parhaimmasta päästä.."
sitten...koitti se suuri päivä, kunnes päätin aivan suoralta seisomalta että "nyt on pakko mennä tapaamaan sitä"
- menin matkatoimistoon ja otin liput nuin vaan
syyskuussa vietettiin AIVAN SANOMATTOMAN MAHTAVA VIIKKO YHDESSÄ - meillä synkkasi heti alusta..
- aivan kuten oltais tunnettu toisemme koko elämämme....
MUTTA!....forwind >>>>
nyt tässä 3 viikkoa sitten meillä tuli hirveä riita......kun ruvettiin suunnitelemaan naimisiin menoa ja yhteenmuutosta....
- annoin hänelle vaihtoehtoja miten toimittaisiin tässä tilanteessa ja päästäis vihdoinkin viettämään yhteistä elämää....mutta..
hän sai sen kuvan että minä olin mukamas "epävarma", ja mun ehdotukset ei kelvannu hänelle....se suorastaan sylki niitten päälle....vaikka näin ei ollut asian laita lainkaan...
Nyt on semmonen homma että tapasin aivan mahtavan tyttären tossa netissä noin 7 kk sitten.
Tapasimme chattailemalla samoilla palstoilla tuossa huhtikuun alkupuolella - siitä se sitte alko. Hän asuu ulkomailla ikävä kyllä, mutta enemmän asiasta myöhemmin...
Alussa olimma hyviä kavereita, kunnes toukokuun loppupuolella aloin saamaan syviä tunteita tätä neitoa kohtaan....
- hänellä ei kehittynyt tunteita minua kohtaan vasta kuin kesäkuun alussa...
mutta, edespäin...forwind >>>>
elokuu, ja tyttärellä tuli lomamahdollisuus aurinkoiseen paikkaan...
meni sinne kavereitten kanssa (jag hänen exen kanssa *huh*)
mutta sain tekstaria päivittäin sanoen: "täällä on kivaa, mutta seura ei ole parhaimmasta päästä.."
sitten...koitti se suuri päivä, kunnes päätin aivan suoralta seisomalta että "nyt on pakko mennä tapaamaan sitä"
- menin matkatoimistoon ja otin liput nuin vaan
syyskuussa vietettiin AIVAN SANOMATTOMAN MAHTAVA VIIKKO YHDESSÄ - meillä synkkasi heti alusta..
- aivan kuten oltais tunnettu toisemme koko elämämme....
MUTTA!....forwind >>>>
nyt tässä 3 viikkoa sitten meillä tuli hirveä riita......kun ruvettiin suunnitelemaan naimisiin menoa ja yhteenmuutosta....
- annoin hänelle vaihtoehtoja miten toimittaisiin tässä tilanteessa ja päästäis vihdoinkin viettämään yhteistä elämää....mutta..
hän sai sen kuvan että minä olin mukamas "epävarma", ja mun ehdotukset ei kelvannu hänelle....se suorastaan sylki niitten päälle....vaikka näin ei ollut asian laita lainkaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hold your horses.
Älä rengasta ittees naiseen alle 4 vuoden tuttavuuden perusteella.
Oikeastaan 7-8 vuotta olis parempi. Kihloissa voi olla.
Näin on.
Siis onko tää sun tyttöystävä ulkomaalainen? Vai ulkomailla asuva suomalainen? Meinaan vaan, että onko teillä jotain kulttuuri- ym. eroja.
No joka tapauksessa, sun juttu kuulosti tutulta. Mulla ei täysin samanlainen tilanne ole, mutta osin kuiteski. Lähtökohtana se, että poikaystävä on ulkomaalainen, tutustuttiin kyllä ihan livenä, ja sen jälkeen oltu kolmisen kuukautta kaukosuhteessa. Alussa meni hyvin, mailailtiin usein, viestiteltiin myös, vähintään joka toinen päivä oltiin yhteyksissä. Meseen ei ole mahista. Viime viikkoina tilanne on kuitenkin muuttunut. Ensinnäkin jouduimme jo aikaisessa vaiheessa ottamaan puheeksi tulevaisuuden, yhdessäolon, lapset, kaiken mahdollisen, kun mietittiin onko yhteiseen tulevaisuuteen mahiksia. Siinä prosessissa omat tunteeni ehkä ovat jotenkin "normalisoituneet" kun emme ole nähneet pitkään aikaan. Lisäksi yhteydenpito on takkuillut ja koulu vie p-ystävältä paljon aikaa, mutta viesteissä aina kertoo ikävän olevan kova. Mä en vain enää tiedä, mitä tulevaisuuden kanssa kannattaisi tehdä, niin että se olis molemmille parasta.
Ja tästä aasinsiltana sun tilanteeseen. Eli kun tekin olette puhuneet tulevaisuudesta ja näin, niin ehkä se tyttö on tosiaan alkanut ajatella, että onko yhteisessä tulevaisuudessa järkeä. Että missä asuisitte, milloin voisitte muuttaa yhteen ym. ym. Ja ehkä pikainen puhe avioliitosta on myös vähän säikäyttänyt häntä. Omalla kohdallani ainakin, vaikka poikaystävästä edelleen välitänkin, tunteissa tapahtui muutos kun jouduin ajattelemaan tulevaisuutta. Toisaalta haluaisi rauhassa tutustua niin kuin normaalit parit ja sitten vasta joskus miettiä sitä perheenperustamista. Mutta ulkomaalaisen kanssa seurustellessa ei kuitenkaan voi elää normaalisti. Ei voi tavata usein, joten se on joko tai - muutetaan yhteen tai annetaan ajan kulua ja nähdään harvoin. Meidän tilanteessa se vielä on opiskelujen takia tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Surkee juttu. Sen takia mietin nyt itekin, mitä kannattaa tehdä.
Ehkä sun tyttöystävä alkaa hiljalleen ottaa pesäeroa...ehkä haluaa helpomman elämän. En tiedä. Ei vain halua loukata sua kertomalla sitä. Tai haluaa antaa ajan kulua ja miettiä teiän juttua. Siltä se kuulostaa. Ainakin mun omat tunteet pyörii aika lailla samoin, joten voisin kuvitella tilanteen näin olevan:)
Neuvoja en nyt osaa antaa, kun itekin sellasia mielelläni ottasin...Mut kannattaa ainakin sille tyttöystävällä sanoa, että vaikka mikä olis, niin olis rehellinen sulle. Että pienempi kipu sitten jos rehellisellä pelillä saatte välinne selvitettyä, suuntaan tai toiseen. Lycka till!
jees..
tyttöystävä on ulkomaalainen, itse olen suomalainen (mutta asun ruotsissa tällä hetkellä)
ja sen homman nimi on semmonen että se haluis kovasti olla mun kaa just nyt (ja molemmat ollaan tosi kärsimätöttmiä) ja mä hänen kanssa
tilanne ei näytä hyvältä, mutta en aio kyllä katella vierestä ja antaa periksi nuin vaan - ei helskutti!
olen päättäny antaa kaikkeni tähän suhteeseen koska tiedän että meillä on hyvät mahikset!
se viikko mikä vietettiin kahen kesken siellä sen kotimaassa oli aivan kuten oltais aina oltu yhessä monta vuotta...
meillä meni kaikki yhteen...kemia....yhteenolo...ja seksi oli kyllä aivan maniota....(kyllä jotain sain aikaseks koska en ole tähän mennessä kuullu naisen ääntelevän tollai, tai nähny saavan tommosia spasmeja ku sillon hänen kanssaan)
mutta, tässä edessä on nyt kysymys ja dilemma numero uno: meillä on tämmönen päätös tällä hetkellä että tapaisimme jälleen joulukuussa (ja perhana vähän ennen uuttavuotta...ahh en jaksa odottaa..)
kun kerran molemmilla meillä on huonosti raha-asiat, ja työt vievät kaiken ajan....
mutta, olen pohkinut asiaa, ja just tuli mieleen että teen samalla lailla kuten tässä alkusyksystä, että kerään kasaan lippurahan ja vaan lähen käymään....välittämättä mitä seurauksia tulee...
työt saattaa kärsiä, mutta rakkaus on mulle a ja o
raha ei ole kaikki kaikessa.....se oikea ei osu kohalle ku kerran elämänkerrassa, ja tämä tyttö on se jota olen tänne maan päälle tullut odottamaan
Jos nyt oikein tuota sepustusta tulkitsin niin
olet siis nähnyt tän naisen kanssa kerran syyskuussa yhden viikon ajan?
Mutta meinaatte mennä naimisiin? Ootkos ehkä vähän nyt hätäinen ja vaaleanpunaist klasit silmillä?
Itsellänikin on kaukosuhde, tosin ihan kotimainen. Mutta meilläkin pahimmat riidat tulee mesessä tai chatissä kun voi vaan lukea toisen tekstin ja ilmaisu ehkä jää vähän tököksi.
Onhan se ihanaa kun olet noin rakastunut mutta ihan oikeesti, pysähdy hetkeksi myös miettimään.
En nyt halua masentaa mutta tiedätkö varmasti mitä tyttö on sinusta haluamassa? Pois maasta, elättäjän? Voitko luottaa siihen että se vaan rakastaa sua niin paljon, vai käyttääkö hyväkseen?