Mitä tehdä kun parisuhteen osapuolien halut eivät kohtaa? Itselläni riittäisiä haluja pariinkin kertaan päivässä, kun taas toisella osapuolella ei haluja riitä välttämättä edes kertaa viikkoon.
Olen yrittänyt kysyä syytä tyttöystävältäni tähän, mutta jokseenkin hänen kertomansa syyt vaikuttavat keksityiltä. Kuukautisten yhteydessä seksistä on täytynyt pitää n. viikon tauko ja ymmärrän vielä tämän kun hänellä on ollut pahaa pahoinvointia niiden aikana.
Kun harrastamme seksiä, hänkin väittää pitävänsä siitä. Orgasminkin hän saa useimmiten. Toki hän voi myös näytellä sen, mutta toisaalta luotan häneen siinä määrin, etten usko hänen valehtelevan tässä asiassa.
Asia joka minua vaivaa, on se, ettei hän koskaan tee aloitetta seksiin tai edes vastaa aina minun tekemiin aloitteisiin. Välillä on seksistä ollut taukoa jopa lähes kaksi viikkoa kun häntä on väsyttänyt, ollut menkat jne, jne...
Olemme keskustelleet asiasta ja hän on väittänyt puhuvansa totta. Minäkin kyllä ymmärrän, ettei aina voi jaksaa ja menkkojen aikana ei halua, mutta jos tällaista jatkuu pitkästi yli viikon, niin pakko minun on epäillä jotain olevan vialla.
Suhteemme on vielä niin alussa, etten haluaisi tämän antaa pilaavan sitä, koska muuten pidän hänestä kovasti. Mutta loputtomiin en jaksa itsekään tätä ainaista vonkaamista. Nyt haluaisinkin mielipiteitä naisilta (ja miksei miehiltäkin), jotka mahdollisesti osaisivat auttaa minua ymmärtämään hänen käytöstään.
Olen yrittänyt kysyä syytä tyttöystävältäni tähän, mutta jokseenkin hänen kertomansa syyt vaikuttavat keksityiltä. Kuukautisten yhteydessä seksistä on täytynyt pitää n. viikon tauko ja ymmärrän vielä tämän kun hänellä on ollut pahaa pahoinvointia niiden aikana.
Kun harrastamme seksiä, hänkin väittää pitävänsä siitä. Orgasminkin hän saa useimmiten. Toki hän voi myös näytellä sen, mutta toisaalta luotan häneen siinä määrin, etten usko hänen valehtelevan tässä asiassa.
Asia joka minua vaivaa, on se, ettei hän koskaan tee aloitetta seksiin tai edes vastaa aina minun tekemiin aloitteisiin. Välillä on seksistä ollut taukoa jopa lähes kaksi viikkoa kun häntä on väsyttänyt, ollut menkat jne, jne...
Olemme keskustelleet asiasta ja hän on väittänyt puhuvansa totta. Minäkin kyllä ymmärrän, ettei aina voi jaksaa ja menkkojen aikana ei halua, mutta jos tällaista jatkuu pitkästi yli viikon, niin pakko minun on epäillä jotain olevan vialla.
Suhteemme on vielä niin alussa, etten haluaisi tämän antaa pilaavan sitä, koska muuten pidän hänestä kovasti. Mutta loputtomiin en jaksa itsekään tätä ainaista vonkaamista. Nyt haluaisinkin mielipiteitä naisilta (ja miksei miehiltäkin), jotka mahdollisesti osaisivat auttaa minua ymmärtämään hänen käytöstään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ikävä tilanne, mutta älä puhu pihtaamisesta, älä edes riidan aikana sano sitä tyttöystävällesi, koska silloin se tyttö on sinun kannaltasi yesterday!
Pihtaaminen on ilkeilyä ja kiristämistä kun toisen nassu **tuttaa. Kuvaamasi tilanne kuulostaa aivan toiselta. Tai jos uskot että kyse on todellakin tahallisesta pihtaamisesta niin silloin voit tietenkin vetää omat johtopäätökset ja tehdä Ratkaisun...
Kuitenkin se vaan on niin että aina ihmisten halut eivät kohtaa. Tyttöystäväsi haluaa harvemmin ja on ujo tekemään aloitetta. Piste. Se on ikävää silloin kun tekisi mieli. Ujous kyllä lientyy parisuhteen kypsyess...
Jos kuukautisvaivat ovat kovat niin käsittääkseni hormonaaliset ehkäisyvalmisteet helpottavat oireita.
Bruno
En puhukaan, käytin sitä vaan provokaation keinona saada ihmiset lukemaan tämä viesti.
Kiitos mielipiteestä... Tuo minullakin on käynyt mielessä, ettei kai auta kuin tyytyä tilanteeseen. Ja kun mainitsit hormoneista, niin pillerit on jo käytössä, mutta nyt on ilmeisesti tullut ongelmia niidenkin kanssa. Pitää nyt ainakin odottaa, että niiden osalta tilanne tasoittuu, ennen kuin alkaa lopullisia päätöksiä tekemään.
Kerrot tyttöystäväsi käyttävän pillereitä. Itselläni on ikävät kokemukset siitä, miten pillerit vievät halut totaalisesti. Syy on ilmeisesti hormoneissa ja tämä on todella yleistä. Asiasta ei vaan puhuta. Kun itse lopetin vuosien "pillerikuurin", johan alkoi tapahtua.
Kannattaisiko ehdottaa tyttöystävälle, että pitäisi ainakin muutaman kukauden tauon pillereissä ja katsoa mikä vaikutus sillä on haluihin.
ei kai siinä muuta ymmärtämistä välttämättä ole. eli hän yksinkertaisesti ei tarvitse eikä halua niin usein kuin sinä. kai molempien on vain yritettävä joustaa tuossa tilanteessa? Useimmiten kai mennään sen vähemmän haluavan ehdoilla ja toinen tyytyy osaansa, kunnes ei ehkä enää jaksa.
onhan täällä ollut joitain ketjuja, jossa haluttomampi osapuoli kyselee neuvoja, kun ei vaan halua yhtä usein, kuin kumppani, eikä muita syitä haluamattomuuteen ole.
Hei, tuo kanssa on vain opeteltava elämään, se ei tule muuttumaan parempaan (kokemusta jo 20v). Hän ei muutu, ei vain huomaa asiaa,,, joten tee valintasi, tämä on totuus
Tai sitten muuttuu!
Nimittäin kyllä suhteen muut kuviot ja sujuminen ovat TODELLA tärkeitä myös seksihalujen suhteen. Puhun kokemuksesta...
Ja kokemuksesta myös sikäli, että näin yli 4-kymppisenä seksi kiinnostaa ja haluttaa paaaaljon-paaaaljon enemmän ja on nautittavampaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Lie syy sitten sekä itsessä että siinä, että nykyään on suhde muutenkin mallillaan ja rakkautta riittää...
Vaimo EI halua! ja myöskin tekosyitä
keksitään. 10kk tauot normaaleja, siis meillä ja olen sitä koittanut
sanoa että avoielämä ja perhe-elämä
on kokonaisvaltaista ennenkuin se toimii
eli tämä on kulissia.
Niin sanotusti osa tästä "koneesta" on rikki"
niin ei se voi olla kunnossa ja toimia, se on selvä.
Epäilen että hän käy muualla sillä
mielestäni on aika mahdotonta
olla ilman --- jopa 10kk ja leikkiä onnellista
kotona ja valehdella että rakastan sinua.
(kai rakastaa minua kun olen niin sokea)?
Mihin voi perustua rakastan sinua kun on niin vajavaista toimintaa ja luotaan työntävää
että itku meinaa tulla, silti en petä häntä.
Koita ville jaksaa, kai on jaksettava vaikka
sukulaisten takiako?? vai miksi meidän on oltava
läpimädässa suhteessa?????
Eronneet kaverini on todella onnellisia että oikein olen heidän puolestaan onnellinen.
Niin kuin on jo sanottu, niin varmaan johtuu siitä että tyttöystäväsi ei halua niin usein kuin sinä. Ainakin minulla on sellainen olo että miehet haluaisivat useammin, ainakin omassa suhteessani. Ja lisäksi minulla ainakin vaikuttaa se että jos olen väsynyt, niin ei huvita. Ehkäpä sinun täytyy vaan asiaan tyytyä jos haluat tyttösi kanssa olla. Muuta en osaa sanoa.
Naisesta on tosi ärsyttävää jos mies koko ajan kerjää seksiä. Se vie omat halut eikä tee mieli tehdä niitä aloitteitakaan. Anna naiselles aikaa ja hellyyttä ilman seksi vaatimuksia. Ehkä auttaa ainakin jonkin verran. Ja jos haluat muuten pitää suhteestä kiinni niin totuttaudu ajatukseen että naisesi ei välttämättä halua seksiä niin usein kuin sinä. Todella harvassa suhteessa halut menee ihan yksyhteen.
Itse lähden siitä etten "pihtaa" ollenkaan. Eli aina kun mieheni tekee aloitteen niin minä vastaan siihen. Alussa tästä ei ollut ongelmaa, taisin jopa olla se joka teki useammin aloitteita mutta nyt kun alkuhuuma on ohi niin löydän yhä useammin itseni tilanteesta etten vaan jaksa. Siis ihan yksinkertaisesti en jaksa. Tai sitten en saa itseäni innostumaan seksistä sillä mielessä pyörivät kaiken maailman arkiset huolet. Sanotaan niitä vaikka stressiksi.
Lähden silti mukaan mieheni aloitteeseen, yritän innostua mutta joskus vaan käy niin etten syty yrityksestäni huolimatta. Ja se tietysti näkyy miehelleni vaikken haluaisikaan ja syö hänenkin intoaan. Muttei kyse ole siitä ettenkö häntä rakastaisi ja haluasikin vaan siitä että aikaa on niin vähän ja illalla olen liian väsynyt. Aamulla jaksaisin mutta silloin pitää lähteä töihin.
Eli itse neuvoisin sinua miettimään ensin että koska teet aloitteita. Vaikket itse olisi väsynyt niin tyttöystäväsi voi olla. Eli aloitteet kannattaisi tehdä vaikka hyvin nukutun yön jälkeen viikonloppuna. Jäädä sänkyyn ajan kanssa. Helliä toista ja järjestää sitä aikaa. Minulla se menee lisäksi vielä niin että kunhan alkuun pääsen niin ei loppua meinaa tulla. Eli jos on liian pitkä tauko niin kestää kauemmin ennen kuin syttyy.
Kannattaa tuohon kiinnittää huomiota mutta itse asiassa kerran viikossa ei ole monessakaan suhteessa harvoin, ellei olla ihan suhteen alussa.
En olisikaan niin huolissani jos hän edes joskus tekisi aloitteen, mutta kun ei koskaan.
Oon kyllä miettinyt milloin teen aloitteita, mut sit kun hyvin levänneenäkään ei jaksa, niin ihmetyttää entistä enemmän. Ja aina pyrin pitämään "vonkaamiseni" mahdollisimman hienovaraisena, ettei se itsessään alkaisi ärsyttämään enemmän. Mielestäni olisi reilua, että jos hän onkin joutunut väsymyksen takia antamaan pakit, niin hän tekisi aloitteen seuraavan kerran kun hän olisi sillä tuulella. Mutta tätäkään ei vaan näytä tapahtuvan.
Tästä tuleekin sitten mieleeni, että hän vaan käyttää minua hyväkseen "halinallena", joka ei ole kokoajan vonkaamassa, eikä suutu jos ei "saakaan". Koska väitän, että moni muu ei minun tilanteessani tyytyisi näin hiljaisena omaan osaansa.
Kieltämättä ikävää että sinä joudut tekemään aina aloitteen.
Myytti naisen ja miehen soveliaasta käytöksestä on kuitenkin edelleen vahvassa. Etenkin nuoremmilla naisilla. Tyyliin nainen ei saa haluta eikä nainen saa tehdä aloitetta. Se nyt ei todellakaan toimi parisuhteessa mutta sinkkuna se toimii ja sitä sinkkunaisilta yleisesti edelleen edellytetään. Huonon maineen saa äkkiä jos lähtee miehille tekemään aloitteita sinkkuna.
Eli on olemassa mahdollisuus ettei naisesi tiedä sitä että parisuhteessa myös naisen on soveliasta ja toivottavaakin tehdä aloite. Jos tämä on vaikkapa hänen eka vakava suhteensa. Tämä asia selviäisi keskustelemalla toiveistanne.
Se siis yksi mahdollisuus. Toinen voi olla se että hän ei ehdi tekemään aloitetta ennen kuin sinä olet jo tehnyt jos sinun tekee mieli useammin kuin hänen. Jos hän on ikäisesi tai nuorempi niin tilastollisestikin sinä olet häntä viriilimpi. Mies on seksuaalisesti aktiivisimmillaan 2-kymppisenä kun taas nainen 3-kymppisenä. Kieltämättä tuo tosiasia aiheuttaa epäsopusuhtaa monissa suhteissa.
Ja sitten hyväksikäyttämisestä. Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi pystyä luottamaan että naisesi rakastaa sinua eikä missään nimessä käytä hyväkseen. Jos koet itsesi hyväksikäytetyksi niin ongelmasi on paljon laajempi kuin se kuinka usein harrastatte seksiä.
Itse asiassa harvemmassa pitkässä suhteessa harrastetaan kerrankaan viikossa seksiä. Joku mies taisi tossa kirjoittaa paljon pidemmistä väleistä. Vuoden väli on liian pitkä ja se mikä on liian pitkä on henkilökohtaistakin mutta totuus on kuitenkin se että harvemmin seksuaalinen aktiivisuus kohtaa pareilla täydellisesti. Joustoa niin siinä kuin kaikissa muissakin asioissa sitten vaan pitäisi löytyä molemmilta. Eli joskus voi lähteä mukaan toisen aloitteeseen vaikkei olisikaan itse juuri sillä hetkellä haluamassa ja toisaalta joskus pitää tyytyä siihen ettei toinen lähde aloitteeseen mukaan.
Ja avoimuus on aina hyväksi eli avaa hänen kanssaan keskustelu aiheesta. Siitä miltä sinusta tuntuu kuten meille kerroit.
Meinaan tuo jopa 10kk.
Minun mielestäni on.
Olen tasan samoissa tuskissa kuin
nimim.ville ja kiltti kanssa enkä vonkaa.
Kaikki on päällepäin ok.
Vain tuo yksi kärsimys.
Minusta tuntuu että hän ei
rakasta minua, ei tuollainen
voi olla täysipainoista avioelämää,
paremminkin koen kuin olisin "työsiirtolassa".
Tämä ei naurata.
Ei kukaan kirjoita tänne jos kaikki on ok.
10 kk rupeaa olemaan jo aika pitkä tauko. SIINÄ kohtaa tulee jo mieleen että onko kaikki ok. Mutta kerran viikossa on mun mielestä vielä kohtuullista.
Sepä se, tuossa kohtaa alkaa miettiä että onko kaikki muuten ok jos seksi ei toista kiinnosta. Kannattaisi koittaa avata keskustelua aiheesta (kysymällä suoraan muttei ilkeästi/ johdattelemalla aiheeseen/ hellimällä tai jotenkin miten nyt yleensä puhutte), koska ihan varmasti joku sinun naistasi vaivaa. Eikä se välttämättä liity rakkauden puutteeseen vaan johonkin muuhun. Mitä nyt sitten voi vaan arvailla ellet saa keskusteluyhteyttä aiheesta.
Vaimo ei voi olla huomaamatta miehen seksihaluja. Ok jo ei kiinnosta, mutta voisi ainakin ottaa puheeksi, kun minä yritän puhua, niin vastaus on "ei nyt", Olen kokeillut jopa sopia aikataulua, yllätyksiä (illallisia, hotelli-iltaa) tätä se on 20v kärsimystä seksin puutteessa.
Ehkäpä se ei pidä sua kovin haluttavana ja ehkäpä sillä kummittelee joku exä tai toinen mies taustalla. Tai sitten se vietit ei vaan ole niin korkeat. Miten sä huomioit naistasi arjen askareissa ja noin muuten? Teetkö kotitöitä, käytkö kaupassa, oletko hellä, halaatko, annat pusun, hierotko selkää ilman että sen täytyy aina johtaa seksiin, ajatko partasi, käytätkö siistejä vaatteita ja miesten hajuvettä, pidätkö huolta kunnostasi, otatko naisesi huomioon eri asioissa, kysytkö häneltä mistä hän pitää eniten seksiä harrastettaessa, oletko kärsivällinen ja käyt läpi möys sopivan pituisen esileikin, kerrotko hänelle että on kaunis ja että välität hänestä paljon, kysy stressaako hän jotakin jostain syystä? Voitte myös sopia vaikka että harrastattte seksiä kahdesti viikossa ja muuna aikana yrität olla vonkaamatta ja huomioit naistasi... Eiköhän tässä näitä nyt ollut... Jos ei muutosta näy mihinkään suuntaan, niin kaipa sun naisesi ei pidä seksiä yleisesti ottaen mitenkään erityisenä juttuna parisuhteessa.
Melkein kaiken teen yksin kotonakin.
Todellinen työmyyrä vain, en saa mitään vastapalvelua.
Ei ihme jos olen todella myrtynyt.
Lasten takia olen enää tässä suhteessa ja
itsetuho on ollut mielessä.
Ja jättää vain pitkä loppuriimitys.
Minut syödään kuin hitckokin linnut elokuvassa.
10kk on liian pitkä tauko.
Lähdenkö pelastamaan itseni tästä suhteesta
ja elämäni olisi vielä joskus onnellinen
olen kuitenkin komea mielestäni että siitä ei ole kyllä kiinni.
Vaimoa ei kiinnosta
sex yhtän hän on sen sanonut.
En tiedä kiinnostaako se häntä jossakin muualla?
mikä saa hänet näyttämään luultavasti hetkellisesti tekopirteälle ja sanomaan, rakastan sinua? on varmaan joku automaatti jäänyt päälle ikäänkuin ettei vaan näytä että tilanne on räjähtänyt todellisuudessa ja lapset pian huomaavat.
Itse olen jo n.2 v huomannut kuinka minua
vedetään varmaan vipuun.
Tuo käyttäytyminen on mielestäni suurta vittuilua.
Siihen kun ei auta viinit eikä hieromiset, ei kerrassaan mitkään, hän TYÖNTÄÄ! pois.
No vauhtia jo siihen jättämiseen sitten. Muijalle vaan kenkää ja sillä selvä. Hetken päästä sulla on taatusti helpottunut ja rento olo, kun pääsit siitä harakasta eroon.
Tuskin se kuule sillä tiskaamisella ja pyykin silittämisellä paranee. Ei miehessä tarvitse olla mitään vikaa, jotkut naiset vain ovat haluttomia. Kuitenkin tuntuu erikoiselta, että noin nuori (oletan että suunnilleen samaa ikää kuin sinäkin) nainen ei halua pariin viikkoon.. Veikkaisin pillereitä syyksi, enkä miestä tai toista miestä. Eikä seksistä voi sillain sopia "kaksi kertaa viikossa", sen on perustuttava yhteiselle halulle, eikä millekään sopimuksille, outo ajatuksenakin.. Kuitenkin mielestäni on tosiaankin surullista, jos ns. normaalihaluilla varustettu joutuu kärsimään kun toista ei haluta, kannattaa kokeilla niiden pillereiden pois jättämistä.
Miksi et etsi uutta. Ei niistä lapsista tarvitse luopua, niillekin vaan parempi nähdä isä onnellisena. Ja kun muutat lähelle, niin sitten saavat jopa kaksi hyvää kotia yhden onnettoman sijaan. Tunnen monia onnellisia yhteishuoltajaperheitä. Ansaitset parempaa, kunhan jätät tuollaiset sairaat itsetuhoajatukset. Tsemppiä! :)
niistä saa vaan tekosyyn.
Kirjoittelet fiksuja :)) Niin ja minä kärsin, ajattele, monta kk leikkiä muka onnellista huh huh äsh..naurettavaa teatteria.
Suoraan sanottuna haluaisin tosissani jonkun
salasuhten, kun vaan uskaltaisi.
Mulle on käynyt niin että pillerit vei parikymppisenä halut moneksi vuodeksi, luulin koko ajan että vika oon vaan mussa itsessäni. Kärsin tilanteesta tosi paljon, ja poikaystävä myös. Kas kummaa, kun lopetin pillerit niin koin ihan uskomattoman muutoksen seksielämässä, kaikki tuntui fyysisesti voimakkaammin ja seksi oli ihanaa! Se oli valtava helpotus. Kannattaa kokeilla.
Juu, samanikäisiä ollaan. Ja minäkin olen samaa mieltä, ettei sitä hommaa voida lähtä sopimuksilla hoitamaan. Haluista sen pitäisi lähteä. Ja kun minusta tuntuu, että hän ei halua koskaan. Jotenkin minulla on vain tunne, että seksi on hänelle vain jonkinlainen "pakollinen paha" parisuhteessa.
Tunteeni ovat niin ristiriitaiset. Pidän hänestä (tai jopa rakastan) todella paljon, mutta samaan aikaan joudun sitten hyväksymään hänessä näitä asioita, joista en taas pidä ollenkaan.
Haluaisin ehdottaa hänelle tuota pillereiden poisjättämistä, mutta koska omasta mielestään hänellä ei halujen suhteen ole mitään ongelmaa, niin pelkään, että "minä taas haastan riitaa"...
Tiedän kyllä, että hän ei varmasti ole ihan sinut itsensä kanssa niin tuon kuin monen muunkaan asian suhteen, mutta koska hän ei suostu ainakaan myöntämään mitään ongelmaa olevan, on minunkaan hankala siitä puhua.
Ei ole mitään eroa meillä ongelmissamme.
Vaimomme ei ole ymmärtänyt avioliittoa oikein, ja haluaa sanattomasti liittomme päättyvän
eroon, rakkaat vaimomme odottavat että juuri
meidät voitaisiin syyllistää, että hän petti oli erottava, silloin vaimomme on saanut
tahtonsa läpi ja usko pois meillä on vielä
parempi pätkä jäljellä.
Liite.
Hieman on raamatullinen, älä anna häiritä, en ole kirkonmies.
Erityisesti vaimoille:
ANNA ITSESI KOKONAAN JA ILOITEN MIEHELLESI!
Jos puhumme naisista ja seksuaalisuudesta, niin eräs asia, mihin erityisesti he syyllistyvät, on seksin käyttäminen aseena. Sillä jos mies ei ole täyttänyt naisen ehtoja - unohtanut jonkin asian, ei ole peseytynyt kunnolla tai ei ole täyttänyt osuuttaan suhteessa - voi vaimo kostaa miehensä laiminlyönnin kylmyydellään eli kieltäytymällä seksistä. Hän saattaa kääntää selkänsä miehensä seksuaalisille tarpeille ja kieltäytyä täyttämästä niitä.
Jos sinä naisena olet käyttäytynyt edelläolevalla tavalla, on sinun hyvä kuitenkin huomata, että sinä teet väärin ja olet tottelematon Jumalalle. Sillä Raamatun selvä opetus on, että kumpikin puolisoista on velvollinen täyttämään toisen seksuaaliset tarpeet kuten 1 Kor 7:3-5 osoittaa. Itseasiassa sinä vaimona naimisiin mennessäsi menetät hallintavallan omaan ruumiiseesi, ja siksi sinun tulee myös käytännössä antaa se kokonaan miehellesi. Tämä sama on tietysti totta myös miehen kohdalla:
Tiedän tunteen, että kun ei haluaisi heittää hukkaan sitä hyvää mikä on ja silti koko ajan vaivaa joku asia lähes koko ajan. Se on tietty ikävää, jos toinen kieltää ongelman, vaikka se selkeästi onkin olemassa. Ongelmien ratkaisemisenkin pitäisi olla molempien yhteistyötä. Ei voi muuta sanoa, kuin että onnea matkaan, toivottavasti muutos tulee, koska varmaan vaikea olla katkeroitumatta, jos tuollainen tilanne jatkuu kauan. Mutta sulle ja Pepe-60 - ei tosiaan kaikki naiset ole tuollaisia tuolla sektorilla! Itsellänikin oli pillereiden kanssa kyllä ongelmaa, ei niinkään haluihin vaikuttavana, mutta niin että yhdyntä oikeasti sattui kuin olisi puukolla vedetty. Tätä ei taas silloinen mieheni halunnut ymmärtää, vaan hiljaa syyllisti "haluttomaksi". Sekään ei tuntunut mukavalta, koska oikeasti halusin muutoksen tilanteeseen ja puhua asiasta ym. Pillereiden jättäminen oikeasti muutti asian. Hyvää jatkoa!
Aivan, kyllä ymmärtää täytyy asiasta mutta
meillä on suoraan sanottu huvikseen vaan ilman syytä, EI KIITOS!!!!!
Niimpä tässä leikin onnellista ://
Täytyyhän ymmärrystä aina kestää vaikka
tarpeen vaatiessa tosipitkäänkin silloin kun on oikea syy.
Ajattele.
eikö ole kamalaa.