antamaan miehelle jos joku on tullut väliin ja mies onkin huomannut että vaimo oli rakkaampi? Et mies haluisi palata takasin. Entä lasten takia? Miten selitätte asia heille? Mua mietityttäisi kauan, enkä tiedä voisiko koskaan.
Nyt tuntuisi et saisi jäädäkin sillä niin suurta pahaa mies/isä ei voi tehdä, että heti anteeksi antaisin ja takasin ottasin. Vaikka kuin rakastaisi, niin kyllä se oma ja lasten kunnia menee edelle.
Nyt tuntuisi et saisi jäädäkin sillä niin suurta pahaa mies/isä ei voi tehdä, että heti anteeksi antaisin ja takasin ottasin. Vaikka kuin rakastaisi, niin kyllä se oma ja lasten kunnia menee edelle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen tässä tilanteessa, ja olisin tehnyt kaikkeni, jotta olisimme lähteneet terapiaan, aloittaneet yhdessä alusta. Ihan siksi, että on lapsia ja on hän sekä minä. Kaikki ihmisiä, jotka eivöt ole täydellisiä, mutta joita rakastetaan. Meille ei kyllä käynyt sitten hyvin, siltä näyttää, mutta anteeksi olisin ollut valmis antamaan, jo 18 yhteisen vuoden vuoksi.
Että oikeen `kunnia` - niinhän se on, että ylpeys käy lankeemuksen edellä... Oletko sinä ap mieluummin oikeassa vai onnellinen?
voi olla, että yhteenpaluusta ei tule mitään, mutta anteeksi antamista se ei silti sulje pois. on paljon helpompi elää ilman katkeruutta vapaana kaunasta...
Mielestäni anteeksianto on joskus rohkeampaa ja kunniakkaampaa kuin pyyhkeen heittäminen kehään. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, ja jokainen tekee virheitä.
Minulla ja miehelläni on yhteinen asunto, pieni tyttövauva, ihania ystäviä ja paljon yhteisiä muistoja. Jos avioliittomme olisi joskus siinä pisteessä, että mieheni kokisi tarvetta mennä vieraisiin, niin minusta olisi hirveää romuttaa kaikki maan tasalle. Varsinkin jos mies oikeasti katuisi tekoaan ja haluaisi vilpittömästi jäädä.
En kiistä etteikö uskottomuus loukkaa sydänjuuria myöten, mutta ainakin minun mielestäni on monia asioita, mitä olisi vielä vaikeampaa antaa anteeksi (perheväkivalta, epärehellisyys raha-asioissa, piittaamattomuus avioliitossa yms. krooniset ikävyydet). Mieluummin kestäisin esim. yhden kännisen pettämisen kuin vaikkapa kroonisen välinpitämättömyyden vuodesta toiseen.
Tiedän, että moni on kanssani asiasta eri mieltä. Tiedän myös, että moni epäilee minua pettäjäksi. En itse kuitenkaan harrasta pettämistä, mutta minulla on yksinkertaisesti kova tahto elää mieheni kanssa yhteistä elämää ja selvitä pahoistakin karikoista. Avioliitossa tulee kuitenkin aina anteeksiannettavaa puolin ja toisin, ja joskus on annettava periksi.
Se on myös niin, että me naiset ajattelemme:
seksi= rakkaus eli liitämme seksiin tunteet.
Miehet taas ajattelevat:
seksi = seksi
rakkakus = rakkaus --- eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä keskenään...
Siksi näitä pettämissotkuja tulee ja ne ovat vaikeita selvittää.
Kyllä siinä pitemmässä salasuhteessa tunteetkin tulee mukaan. Ei pitemmän päälle kylmä seksisuhde onnistu ainakaan minulta. Kohta kaksi vuotta jatkettu suhdetta ja mietinnässä ero vaimosta.
Jos ei mies pettämishetkellä välitä muusta kun panosta niin jälkeenpäin on rapula sitä suurempi ja jäytää avioliiton hajalle vaikkei ilmi tulisikaan, samoin on naisella jos on humalassa. Ei pidä ruokkia asennetta että pettäminen olisi miehelle jotenkin helponpaa.
Ainakin ensimmäiseksi. Se toinen nainenhan siinä syypää on, jos tietäen alkaa suhteen naimisissa olevan miehen kanssa. Sitten mies voi pahoilella, että meni helppoon retkuun.
Älä ole niin helppo nakki. Avioliitostaan on jokainen itse vastuussa niin mies kun nainen eikä kukaan ulkopuolinen..
on naimisissa ja aina vaan tunkee ja tunkee, soittelee ja haukkuu miehen vaimoa ja lapsia ym kieroilee, niin jos mies on helppo nakki itse, niin miten sä siitä voit vaimoa syyttää, eikä kolmas ole minkäänlaisessa vastuussa? Kyllä siinä se kolmas on vastuussa.
Minulle ei kyllä tule pieneen mieleenikään, että exän ottaisin takaisin, jos sitä tulisi kyselemään. Teillensä lähti, ja siellä pysyköön. Ruoho kun oli aidan takana vihreämpää.
Jos tekee kerran, tekee toisenkin.
Niin paljon itseäni kunnioitan, että en edes harkitsisi takaisin ottamista.
Ja olen onnellinen nykyisessä elämäntilanteessani, siihen ei enää exä kuulu!
Eikä lapsetkaan isänsä perään haikaile.