ilman rakkautta. Mieheni selväsi haikailee jo aikoja sitten päättyneeseen suhteeseensa. Sen näkee sängyssä kun hän jää kuin "unelmoimaan niitä salapanoja" . Luulen ettei hän ole koskaan oikein kunnolla rakastunut ja luulee nyt menettäneensä jotain korvaamatonta. Minä en ole mitenkään vaikuttanut hänen suhteensa loppuun, puolestani olisi saanut mennä.
Lapset, se tyypillinen asia pitää osittain yhdessä. Eroaminen on vaikeaa, on itse väsynyt, lapsille selittäminen (ovat pyytäneet ettehän te eroa ja sanoneet ,että ymmärtävät, että tällaiset asiat ovat pirun vaikeita)
Toisaalta tuntuu, että pitäisi erota, omista tunteista en ole varma ja mies väittää rakastavansa(jota ei juurikaan näy), pitkä yhteinen historia...Kunpa osaisi tehdä se oikean päätökse. Aina tule mieleen, että tulkitsee tosien viestejä vääri ja toisinpäin.
Voisiko olla ,että mieheni tajuaa rakastumisen siihen naiseen olevan tavallista eikä siitä välttämättä upea avioliitto ilman arkea alkaisi. Minä olen ihastunut niin että jalat alta useammin nuorena ja tiedän mistä on kysymys. Ei rakastuminen ole rakkautta ja rakastuminen haihtuu aikanaan tai muuttuu rakkaudeksi kaikkine arkineen ja vaikeuksineen.
Lapset, se tyypillinen asia pitää osittain yhdessä. Eroaminen on vaikeaa, on itse väsynyt, lapsille selittäminen (ovat pyytäneet ettehän te eroa ja sanoneet ,että ymmärtävät, että tällaiset asiat ovat pirun vaikeita)
Toisaalta tuntuu, että pitäisi erota, omista tunteista en ole varma ja mies väittää rakastavansa(jota ei juurikaan näy), pitkä yhteinen historia...Kunpa osaisi tehdä se oikean päätökse. Aina tule mieleen, että tulkitsee tosien viestejä vääri ja toisinpäin.
Voisiko olla ,että mieheni tajuaa rakastumisen siihen naiseen olevan tavallista eikä siitä välttämättä upea avioliitto ilman arkea alkaisi. Minä olen ihastunut niin että jalat alta useammin nuorena ja tiedän mistä on kysymys. Ei rakastuminen ole rakkautta ja rakastuminen haihtuu aikanaan tai muuttuu rakkaudeksi kaikkine arkineen ja vaikeuksineen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..miehesi kanssa käydä oikein kunnon perustavaalaatua oleva keskustelu siitä, että mitä te toisiltanne olette saaneet, mitä te toisiltanne toivotte nyt ja millaisen tulevaisuuden haluaisitte. Tuossa tilanteessa pitää olla järkyttävän rehellinen, koska salaaminen ja epäsuorasti puhuminen ei johda mihinkään, se ei auta yhtään mitään. Keskustelkaa siitä, että miten kumpikin tahollanne tajuatte rakkauden merkityksen, mitä se on, mitä se tarkoittaa. Sillä totuushan on se, että hullaantuminen, ihastuminen voi kestää kuukausiakin pisimmillään, mutta rakkauteen tarvitaan paljon enemmän. Se, että avioliitto on vain lasten varassa pystyssä, on todellakin äärettömän huono syy olla suhteessa, kärsiihän siitä lapsetkin. Tosiasia on myös se, että vaikka seisoisit päälläsi, niin väkisin et saa ketään pidettyä kanssasi , se on takuuvarmaa, oli sitten lapsia tai ei. Fyysisesti voi asua saman katon alla, jotta "näyttää hyvältä", mutta sydän jätetään silloin toisaalle.....eli kannaattaaks oikeesti tuollainen?
Puhukaa keskenänne, se ei oikeesti ota jossei annakkaan. Sovitte asioihin yhteisen sävelen...sovitte vaikka että alatte huomioimaan toisianne enemmän, olette enemmän yhdessä. Viette vaikka kerran kk:ssa lapset johonkin hyvään hoitopaikkaan..mummulle,kummeille jne jotta voitte pitää ihanan yhteisen viikonlopun ihan rauhassa.
Voitte myöskin sopia siitä, että pidätte suhteessanne "erätauon", koitatte olla mahdollisimman vähän tekemisisssä ja menette omia menojanne...tosin tuosta ei saa täysin oikeaa kuvaa jollette todellisesti muuta hetkeksi erilleen...silloin sen vasta tajuaa karkeimmin. Puhukaa, puhukaa, puhukaa!!!! kirjoittakaa vaikka paperille ajatuksenne ja annatte ne kirjeet puolin ja toisin, jollette muutoin kykenen kommunikoimaan. Tyyli on vapaa, mutta ajatuksianne teidän täytyy tuoda julki.
Jos sitte näyttää että mikään ei suju, niin sitten ainoa tie on lähteä toiseen suuntaan. Täällä eletään vain kerran, sitä ei kannata tuhlata. Helppoa ehkä sanoa, mutta kaiketi tuossa on hitunen tottakin kuitenkin. Raskaista päätöksistä on kyse,ja siksi olisikin ihanne jos kaikki voitaisiin sopia hienosti yhdessä eikä laittaa tuppereita jakoon ovet paukkuen.
fiksu ihminen. Olet ilmeisesti kokenut elämässäsi yhtä ja toista ja oppinut paljon. Kiitos hienoista ajatuksistasi!
sillä mieheni on melko puhumaton näistä tunneasioista jopa lasten suhtee. Yhdessä ei tässä vai lpsien kansa olla on paljon muutakin.
Lapsia ei tarvitse viedä mummulaan, ovat jo lukiolaisia ja ymmärtävät asioista paljonkin.
Tottahan puhumalla ne asiat selviää, mutta kun asiat täytyy kiskomalla kiskoa toisesta. On yritetty niin hyvää kuin pahaa. Edetty kyllä ollaan.
Ehkä siellä on taustalla on jokin emotionaalinen lukko ?? Ehkä se toinen nainen ,joka jätti osasi käsitellä häntä ??
Ketään en omista, enkä edes halua ja jos parhaalta tuntuu eroan.
ehkäpä siinä onkin sitten tavallaan "tässäkstäänyoli?" -fiilis....lapset on lentämässä kotoota pois ja elämä on kuin filminä silmissä. Ei ollenkaan liioiteltua että laittaa miettimään asioita vaikkei niissä olisikaan mitään moraalitonta, kiellettyä...toki siis taustalla voi olla halu "vielä" kokea jotain. Toivottavasti saat asioita auki ja suhteenne toimimaan, sillä kurjaa katkeroitua kaksin kotona vanhuuteen. Voimaa toivon sulle ja avaimia lukkoihin. Koita kuitenkin hellyydellä, pakottamisesta saattaa nousta vaan tiheämpi muuri eteen.
paremminkin, kun lapset ovat jo noin isoja voin aloittaa tekemään kaikkea mitä aina olen halunnut, vain itselle. Olen esim. aloittanut opiskella uudellee, en ole liian vanha uutee haastavaan työhön vaan paremminki riittävästi kokeemusta omaava.
Olen jo kokenut ne nuoruuteni rakastumiset, kiertänyt ympäri maailmaa enkä todellskssn suunnittele kokea "vielä" jotain, jota on jäänyt kokematta. Mielestäni minulla on rikas ja täyteläinen elämä takanani.
Ehkä se olisi ollut liian hyvä ilman tätä petetyksitulemista. En aio katkeroitua kotona vanhuuteen. Minulla on vielä 17-vuotta työelämässä, haasteellisessa.
Avaimia lukkoihin todella tarvitsen ja hellyydellä olet oikeassa paremmin aukeaa vaikka joskus se johtaa vain tässä sitä olla möllötetään fiiliksiin, jota minun on vaikea sietää.
Ja jos niin on käydäksee, että ero tulee ja löydän sielunkumppanin, niin onnelinen olen. En sitä kumppania jahtaamaan ala, eli ei ole halu "vielä kokea" jotakin.
Kiitos kommentistasi.
asiallinen ketju pitkästä aikaa.Kiitos teille kaikille ja varsinkin sohvi,tulostin tekstisi ja mietin vielä...Takana meillä 18 vuotta liittoa ja yhdessä pienestä pitäen 27 vuotta.Heinäkuun alussa sain selville ,että miehelläni on toinen oli ollut jo 9 kuukautta.Heti mieheni lupasi lopettaa suhteen ja sanoi että yritämme yhdessä selvittää ja selvitä.No meni kuukausi ja sain selville ,että suhde oli jatkunut...Näin etenimme ,kuukauden välein ,välillä nopeammin sain selville ,että suhde jatkuu.Aina mies lopetti ja vakuutti.Nyt käsittääkseni heidän terapia suhteensa on ohi.
Mieheni vaan ei nyt käsitä ,että minä en jaksa enää.Jotenkin vielä haluaisin yrittää ,mutta olen ihan lukossa.Ehdotus erätauosta viehättää ,mutta pelottaa ,jos vieraannumme lopullisesti?Sängyssä se toinen nainen alkoi tunkea "väliin",meillä on aina sujunut ja ollut hauskaa ,nyt kuitenkin viikon tauko ei ole ennen ollut,synnytykset mukaan lukien.Ja mieheni jopa äsken totesi ,ettei halua seksiä enää kenenkään kanssa?
Puolessa vuodessa ilmitulon jälkeen olo on vaan pahentunut.Meillä oli niin paljon ,en haluaisi menettää elämääni!
jos niin kävisi, että eroaisitte. Voi olla ,että saisit viimeinkin toteuttaa omaa, omaa elämääsi niin kuin itse haluat. Minuakin pelottaa ajatus laskea irti pitkästä suhteesta. Olen miettinyt miksi ?
Vastaukseksi olen löytänyt sen pitkän avioliiton kaikkine m kokemuksineen yhdessä ja lasten kanssa, pelko kuinka selviän, pelko jäänkö yksin,tunne etten jaksa eroa, kuinka aloittaa tavallaan "alusta" jne.
Kuitenkin minulla on myös tunne etten jaksa näinkään. Olo on sellainen, että tein niin tai näin aina tulee korville. Meille tulee fyysinen ero kun mies lähtee työmatkalle neljäksi viikoksi Saksaan. Ajattelen samoin kuten sinä yhdistääkö se meitä vai erottaa. No, on kuitenkin aikaa puolin ja toisin ajatella asioita. Tyttäreni sanoi, että ehkä isä huomaa , mitä hänellä on kotona ja mitä ilman hän jää. Minusta ihan viisaasti ajatelyu nuorelta neidiltä.
Meillä on nuo seksiasiat paremmalla tolalla, halua löytyy eikä se kakkonen enää kovin usein tule "väliin" sängyssä. Tässä voi vaikuttaa se, että mieheni puolentoistavuoden etäsuhde ( sksiä korkeintaan kerran kuussa, muuten roikkuivat puhelimessa) oli kerrasta poikki. Mieheni oli silmittömästi rakastunut ja se perhrrllinen nainen jäätyään kiinni pettämisestä valitsi perheensä ja hylkäsi mieheni.
En tiedä, oliko mieheni silmitön rakastuminen sellaista, mitä hän ei ollut ennen kokenut ja sen luonnetta ymmärtänyt. Sitä, että kyllä niit' ihastumisia avioliitonkin aikana tulee ja menee, mutta kokemuksesta tietää miten niihin suhtautua ja mihin ne usein johtaa ts. lopahtaa vähitellen.
Tuo Sohvi on todella oikeasa siitä puhumisesta, täytyy vain jaksaa yrittää ja se hyvällä on varmasti paras ratkaisu. Mietin meidän keskusteluja ja päädyin siihen, että ne hyvällä keskustelut ovat tuottaneet eniten hyvää. Kun jaksan olla hyvällä tuulella, ilonen ja reipas ja rupatella mukavia on koko perheessä parempi ilmapiiri.
Oikeastaan onhan se selvää, että sellaisen ihmisen kanssa haluaa olla joka suhtautuu hyvällä, täytyy vain yrittää ohittaa ne hetket kun mies on kalsea ja vetäytyvä. Eihän minun täydy mennä hänen tuntoihinsa mukaan. Minulla on omani.
Silti en roiku tässä avioliitossa hinnalla ,millä hyvänsä.
Voimia teille kaikille ,joita tämä asia koskettaa
tv. ketjun aloittaja ja kiitos hyvistä kommenteista.
liitoltamme, mitä toivot siltä, mitä rakkaus mielestäsi on jne. Vastaus: no en mää sitä oikein ajatellut kaikki meni vaan luonnostaan. No , en mää oikein tiedä sellasta ,että olis rauhallista ja en mää tiiä, ei osaa sanoo. No, kai se on muuta kuin rakastuminen, jotain pitkä liitto ja ollaan kavereita. Ja mies kokee vieläkin ehkä rakastaneensa sitä naista,jonka kanssa petti (tapasi kerran kahdessa viikossa joskus harvemmin). Mites se silloin tiesi, mitä rakkaus on?
Minun pohdiskelut aiheista on sitten vaan ivallisesti"kyllähän sää nyt osaat tietysti sanoo,,kun oot niin helvetin viisas".
Eroaikeet korkealla, mutta monet asiat pidättelee(ei lapset, huomioksi niille ,jotka ensteks ottaa sen lapsikortin esille).
ystävä hyvä, älä missään nimessä ajattele niin, että menetät elämäsi, koska se ei ole totta! eletty elämäsi ja tulevaisuus vaan voi olla erillaiset. Olet elänyt miehesi kanssa niin kauan, että on luonnollista, että tuollainen tunne tulee pintaan, mutta elämän menettämistä sen ei tarvitse oikeasti tarkoittaa, vaan elämän muuttumista. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Ymmärrän tunteen siitä, että kaikki kaatuu päälle ja "elämä menee siinä mukana", kaikki uusi pelottaa ja samalla myöskin viehättää...ihan niinkuin noissa irtosuhteissakin. Ne pelottaa, on hirvittävän jännää, uutta ja ihanaa ja silti ja siksi kiehtovaa. Tästä tutusta normaalista arkisesta oravanpyörästä irrottautuminen vaatii pitkällisiä päätöksiä, ja rohkeutta, mutta kuitenkin pitää tietyllä tavalla uskaltaa ottaa myös riskejä jotta saavuttaa jotain. Se, että kannattaako siitä pyörästä poistua ja riskejä ottaa, ja mitä riskejä (esim. lainaa asuntoa tai autoa varten) voi ottaa, täytyy pohtia omassa sydämessään sen perusteella minkälaiseksi elämänsä kokee nyt. Mieti tarkkaan mitä haluat ja mihin tyydyt. Jos voit antaa miehellesi anteeksi tekemänsä jutut ja jos voit pyyhkiä tuon kaiken pois mielestäsi, ja jos voit luottaa mieheesi tästä eteenpäin...ja muista, JOS MIEHESI TULEE SUA VASTAAN noissa asioissa, eli kertoo miksi niin teki ja mitä siitä sai, ja miksi se suhde loppui, niin siinä tapauksessa jos olet elämääsi tyytyväinen, jatka suhteessasi. Tarkoitan sitä, että asiat pitää puhua puhtaaksi, jotta voi alkaa puhtaalta pöydältä. Tuossa tilanteessa ei minun mielestäni ole " se ei kuulu sulle" -juttuja, vaan se koskettaa molempia ja ne asiat pitää purkaa, vaikka se sattuisi kuinka paljon....takuulla se sattuu. Jonkun mielestä voi olla niin, että mitäs niitä kaikkia kaivamaan esille, joo, mun mielestäni se on vain asioiden lakaisemista pois päiväjärjestyksestä ja sitä että totuutta ei haluta selvittää ja kuulla. Sinun pitää kuitenkin itse päättä miten haluat toimia...ja hyväksyä sitten se, että et tiedä miten asiat oli, mutta nyt on näin. Toisaalta jotenkin voisi ajatella niinkin, että miehesi ei tavallaan viitsi panostaa sinuun ja tunteisiisi, koska olettaa, että olette ikuisesti yhdessä juuri pitkän historian vuoksi. Kuitenkaan en missään nimessä yllytä, kehota uhmakkaaseen toimintaan "kyllä mä sulle näytän" -tyyliin, vaan voit ihan rauhallisesti sanoa miehellesi, että tilanne vaan nyt on ajautunut näiden kokemusten myötä joita nyt on teillä ollut, siihen, että vakavasti harkitset eroamista tai erätaukoa, vaikkakin teillä on elämää takana pitkälti. Ja korosta sitä, että se vuosien määrä ei tee siitä asiasta ollenkaan mahdotonta....aivan kuin se ei tehny mahdottomaksi miehesi uskottomuuttakaan! hänkin meni muualle pitkästä taustastanne huolimatta. Uskollisuus ei ole kiinni yhteisen elämän pituudesta!!
Minun mielestäni miehellesikin on ihan hyväksi että hänelläkin olisi hiukan paha olo tekemisistään, koska sulla on paha olo hänen tekemisistään.
Taisi tulla melkoisen sekava juttu, mutta tarkoitukseni oli kuitenkin sinua kohtaan hyvä.