Onko muilla 5 vuotta yhdessä asuneilla vastaavia ongelmia. Minä (mies) en käy baareissa, hoidan lapsia ja kotia, enkä käy enää kavereillanikaan. Silti vaimolleni ei tunnu tämä normaali arki riittävän, hän ei kuulemma tunne itseään kanssani naiseksi eikä rakastetuksi. Sanon hänellä rakastavani häntä, vien kukkiakin sillointällöin. Mitä vielä pitäisi tehdä, muuttua joksikin etelämaiseksi juaniksiko? Eikö normaali turvallinen arkielämä enää riitä? Eihän parisuhde ole enää sellaista huumaa kuin alussa, mutta ei kai se voi ollakaan kolmen lapsen arjen kanssa. Vaimoni huutaa minulle kuin hyeena heti pienistäkin asioista, se tuntuu pahalta eikä ainakaan edesauta tilannetta. En haluaisi erotakaan vaikka sitä vaimoni haluaisi koska saisi sitten kuulemma tuntea taas itsensä naiseksi. Miten on, onko elämä viiden vuoden yhteiselon ja kolmen lapsen kanssa hehkeää romantiikkaa tulvillaan?
Riittääkö naisille enää mikään?
utelias
453514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
kriisi, ikäkriisi tai joku muu? Ei siinä auta kuin koittaa puhua ja antaa toiselle tilaa. Ehkä kannattas sun hommata joku harrastus ja pidä huolta myös itsestäs. Huonot ajat kuuluu kaikkiin liittoihin, eikä se alkuhuuma kauaa kestä. Me ollaan oltu yhes koht 21v ja kolme lasta tehty, silti rakkautta riittää. Tosin ihan erilaista kuin alkuaikoina.
sinulle että pitäisi riittää. Sehän se normaali arkielämä on tärkeintä. Suoraan sanottuna en tiedä miksi naiset haluaa koko ajan enemmän ja enemmän. Kun ollaan yksin haaveillaan suurin piirtein normaalijärkisestä miehestä, sitten kun semmoinen on, valitetaan. Minäkin teen sitä. En tiedä mikä lie syynä, hormonit vai se että joka tuutista työnnetään hoida parisuhdetta, ole seksikäs, älä mene naimisiin ennenkuin tiedät suhteesta sitä ja tätä. ÄLYTÖNTÄ!!!
Ehkä nykyään on aikaa miettiä tuollaisia asioita kun on koneet ja vempeleet. Ennen aikaan ei ollut aikaa tuollaiseen.
ihmettelen ja naisena.
Mikä vaivaa kun on noin hienosti asiat kun teillä on ja ei kelpaa.
Ei aina voi laittaa hormoonien ja kriisien syyksi..minusta se on luonne jota riivaa ja haluaa pompottaa toista joka on kiltti.
Mitäs jos löisit nyrkin pöytään ja sanoisit että turpa kiinni ja laittasit akan tekeen viikon kotityöt...
KUULEHAN...SÄ OOT LIIAN KILTTI SILLE.!!!!!
josta hän puhuu. Riittäkö teille naiset turvallisena kodinkoneena oleminen? Onko se että puolen vuoden häiden jälkeen alkaa se teidän mainitsemanne arki? Minulla oli suhteita aikaisemminkin. Minä jätän tämän miehen sen takia, että hän on itsekäs, te ette tiedä miten hän loukkaa minua, miten hän puhuu minulle. Onko se teidän mielestänne normaalia ja arki-elämä että nainen hoitaa kaiken, siis kaiken, paitsi työssä en käy, opiskelen, mutta opiskelun ohella myös etsin ja kohta teenkin työtää.
Tämä mies joka täällä kirjoittaa yrittää vain puolustaa itseään hän ei ajattelee että ongelmia voi ratkaistaa vaan hänelle on tärkeää että hän on syytön. Entinen nainen jättii hänet, aluksi ihmettelin miksi, näin ihana miestä...nyt ymmärrään. Ei se mies silloinkaan ole myöntänyt että syy oli hänen, hän kaatoi p..kaa sen tytön päälle, syytti vain ja ainoastaan hänet, Vaikka syy olikin VAIN ja AINOASTAAN sen miehen.
Nyt mulle on melkei sama tekevä, itkettää kylläkin, minä lähden lapsien kanssa pois. Olen selittänyt, kirjoittanut jopa huutanut miehelleni mitä olen vailla, ajattelin jospa vaikka teatteriä sais...mutta en ole sen arvoinen... en koskaan ole kuulut hänen suusta että olen kaunis, en koskaan kuullut että olen tärkeää ja kuinka, en saanut kun silloin tällöin kukkia (se jälkeen kun olen itse "kouluttanut" hänet siihen) ja hiplausta sieltä täältä. Syytöksiä että minulle ei riitä mikään, vaikka en ole saanutkaan mitään (no niitä kukkia silloin tällöin).
Arki on sellaista millaiseksi ihmiset sen tekevät. Minä yritin aluksi, yritin mutta en jaksanut yksin yrittää ja lopetin nyt ollaan tässä pisteessä ja syytettynä...
mieltä, olet liian "nössykkä"...
kauhistutti lukea ettet edes kavereilla käy..hei kuule kohtuus kaikessa. Elä vähän omaa elämääsi ja näytä sille että olet mies, sano tosiaan vaikka että se turpa kiinni. Se hyppii silmille jos annat sen hyppiä. Ehkä se tuntee itsensä naiseksi kun sanot sille kovan sanan..ymmärrätkö?
sano, tuo mies ei ITSE lähe kavereille! Syynä on varmaan taaskin minä? Olen itse jopa huutanut että lähtis, mutei! Syy on se että olen virosta eikä sen kaverit vastaanottivat minua silloin kun menimme naimisiin. Sano nyt vaan että no joo, virolainen h..ra, tarvii sitä ja tätä, kyllä jos sanot kovan sanan. Olette te tyhmiä miehet, tai ainakin jotkut.
"Hän ei kuulemma tunne itseään kanssani naiseksi eikä rakastetuksi."
Elääkö vaimosi puutteessa? Haluaisiko hän sinua enemmän? Entä miten, milloin ja missä? Oletko koskaan kysynyt, ehdottanut jotain uutta, tai vaikka käynyt seksikaupassa ostamassa uuden lelun?
Nainen tuntee itsensä haluttavaksi silloin, kun tarjolla on riittävästi laadukasta, intohimoista, estotonta ja ei-kaavoihin-kangistunutta seksiä.
joskus tasapainoisen ihmisenkin tekstiä, joka aloittaja ilmeisesti on, ikävää tietysi on, että on "ryppy rakkaudessa".
Kuulostaa vähän siltä, että naisesi ei ole henkisesti yhtä kehittynyt kuin sinä. Hän ei ehkä osaa ajatella asioita laajemmassa mittakaavassa, kaikki pyörii vain jossakin senhetkisessä "identitettikriisissä" tai muussa sellaisessa. Hän ei ehkä osannut etukäteen ajatella kauaskantoisesti, mitä yhteiselämä ja lapset tuovat tullessaan. Nyt hän onkin sitten yllättynyt, kun odotti jotain muuta ? Keskeisempää roolia itselleen ?
Usein, kun ei pysty suoraan sanomaan mistä kiikastaa, ihminen kiukuttelee kaikesta.
Ehdotan, että pidät oman linjasi, se kuulostaa oikein toivemieheltä.
Ihmettelen, jos mies on kiltti, niin jotkut keksivät leimata sen nynnyksi ! Tämmöistä tämä näköjään nykyään on. Mikään ei kelpaa ja kilttikin on vain nyhverö.
Kysyjälle ehdotan rauhallista asiasta puhumista ilman "häiriötekijöitä", en usko että seksilelujen määrä ja muoto ratkaisee ongelmaa, täytyy löytää ongelman ydin.
Muuten, tunnetko sinä itsesi mieheksi ja rakastetuksi, onko tämä asia kiinnostanut vaimoasi koskaan, vai pyöriikö kaikki hänen napansa ympärillä ?
näyttää tälle miehelle että hän on rakas, mä rakastin häntä niin kuin en ketään muuta rakastanut. Kun menimme naimisiin hän oli ihan eri ihminen, sanoi ymmärtävänsä että pari itse rakentaa arjen. Sanoi ymmärtävänsä miten tärkeää rakkauden osoittaminen ja hellys on, sanoi ymmärtävänsä mitä nainen tarvitsee. Te jotka ette tiedä asiasta äläkä arvostelkaa! Teidän kommentia lukiessaan hän loukkaa minua vielä enemmään. Minä olin se realisti, minä yritin näyttä että rakastan, mutten minä voi aina olla se ainoa joka yrittää pelastaa tän rakkauden. Lakkasin yrittämästä 2 vuotta sitten, ja tässä nyt ollaan. Minä olen hänelle kertonut enne lapsien tuloa mitä voi tapahtua ja miten kannatta toimia, rakastaa osoittaa rakkauden ja olla hellä ja huomaavainen. ONKO SE TODELLAKIN TEISTÄ LIIKA???????? Minkänlaisen suhdet teillä on jos te ajattelette näin. ONKO liika jos haluan olla rakastettu, onko liika jos haluan kuulla kauniita sanoja onko liika jos haluan hellyyttä ja arvostusta? ONKO se todallakin liika????? *cry*
Minä olen hänelle sanonut mistä kiikasta, mutten ole sen arvoinen että saisin, nämä haluamani asiat. Ja te täällä autatte paljon.
Tiedän ettei auta, vaikka kuinka yrittäisi rakastaa, jos tuntee, että toinen ei arvosta. En minäkään entisen mieheni kanssa itseäni naiseksi tuntenut, vaan hänen "äidikseen", jonka piti aina olla hänen tukenaan ja turvanaan, ymmärtää ja kestää kaikki. Vastaavaa tukea en häneltä saanut, minun piti aina olla se vahva osapuoli.
Tulehtuneessa parisuhteessa ei voi loputtomiin väkisin jatkaa, eikä rakkautta voi pakottaa, oli syy missä tai kenessä tahansa. Ei siinä kumpikaan tule pitemmän päälle onnelliseksi, ja lapsetkin kärsivät. Voimia teille molemmille, mihin ratkaisuun sitten päädyttekin :)
Miten sinä kuulut tähän keskusteluun ?
Voisi saada kuvan, että olet kysyjän puoliso ?
Et varmaan ? Ja jos olet, nyt ymmärrän, mistä ongelmanne johtuvat.
Sinähän olet kuin pieni kiukutteleva lapsi, jolle tärkein on minä, minä, minä, minä, minä, minä....
Taitaa olla vähän "kulttuurierojakin"..?
NIIN tyypillistä naista ja ero tulee aika suurella todennäköisyydellä
Suurin syy eroamisiin johtuu siitä, että parilla ei ole enää aikaa toisilleen. Joskus täytyy ottaa yhdessä lomaa lapsista ja lähteä rentoutumaan. Parisuhde vaatii hoitoa ja kotona, missä pienet lapset pyörivät koko ajan ympärillä ja elämä kulkee pitkälti heidän ehdoillaan, ihminen väsyy. Väsymys tuo tullessaan turhautumista, ärtymystä ja masennusta. Vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan, ei kukaan jaksa vuosia yötä päivää samoja rutiineja, ellei välillä ole hengähdystaukoja. Hommatkaa lapsille hoitaja, esim. joku sukulainen ja menkää viikonloppuna kynttiläillalliselle, tanssimaan, kylpylään höyrysaunomaan, nauttimaan porekylvyistä ja juomaan pari drinkkiä. Vaihtoehtoja on paljon, kun vain nostaa itsensä sieltä kotisohvalta ja uskaltautuu tekemään jotain vaihtelevaa. Näistä asioista on puhuttu niin paljon nykyaikoina erilaisissa yhteyksissä, missä puhutaan parisuhteiden ongelmista, että ihme jos ei ole koskaan tullut mieleen. Ruusu kotiin vietynä on hienoa, mutta kuitenkin se arki, mikä stressaa, on aina siinä tilanteessa läsnä ympärillä.
Kyllä 5 vuoden jälkeen täytyy olla sitä romantiikkaa silloin tällöin arjen vastapainoksi. Mistä luulet nykyajan pettämisten johtuvan? Kyllä se on se romantiikan kaipuu ja tunne, että elämässä on muutakin kuin kotityöt. Vaikka lapsia tulee, ei se tarkoita että oman henkilökohtaisen elämän täytyy totaalisesti loppua ja kodin ulkopuolella ei enää koskaa käydä rentoutumassa. Lapset voi paremmin, jos parisuhde voi hyvin. Stressi ja väsymys heijastuu lapsiin. Se, että haluaa olla joskus pelkästään kahden puolisonsa kanssa, on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Itse tajusin asian vasta, kun ero tuli ja kaiken maailman terapioissa painotettiin vanhempien kahdenkeskistä aikaa toisilleen arjen keskellä.
järkevästä kommentista.muutei se mies haluaa, minä en ole edes sen arvoinen että minua edes voisi yrittää pysäyttää. Ei, tuo mies vain sano sinun päätöksesi että lähdet, olemmehan joulu lapsien kanssa yhdessä. Meillä tämä on jatkunut jo pitkään, olen jo vienyt eropaperit meidän piti yrittää. Hänen puolesta ei ollut minkäänlaista yrittämistä enkä minäkään sitten halunnut että taas minä aloitan sen yrittämisen. Kävimme kahdestaan Maltalla mutta sekin oli sellaista että hän oli vain lomalla LAPSISTAAN eikä minun kanssa kahden kesken. Joo oli seksiä kerran, muuten oli loma lapsista. Ja minä vain odotin...romantiikkaa jne. Oli mun synttärit, ja olin ihan itkussa, kun ei edes siitä voinut tehdä yllätystä, vaan kun alkasin itkemään haki pullon sampanjaa. Meille ei mitään auta, kun toinen ajattele niin kuin mun mies ajattele että silloin tällöin kukkia ja sillointällöin rakastan sinua... Minä taas olen niin väsynyt odottamiseen etten halua aloittaa itse. Sen takia että mies vain sopeutuu tilanteeseen ja tekee jos käsketään jos ei käsketään ei tee, eihän itse paljon ajattele, ja minulle se olisi samaa kun itse itseäni kertoisin kuinka ihana olen ja ne.
tyypilliseltä virolaiselta itkuvirreltä. Epärealistisin odotuksin on tultu taas kerran "hyviin naimisiin".
vaikka toinen nainen...
eteläpuolelta !
Lomakertomuksesi antoi sen kuvan, että lapsillasi on paljon enemmän annettavaa miehellesi kuin sinulla.
Henkiset arvot ovat kuitenkin kaiken peruskallio.
Jos sillä tasolla tullaan toimeen, melkein kaiken muun voi korjata.
Toivottavasti pystytte siihen. Onnea yritykselle !
Nythän on niin että kyselin ensimmäisessä viestissäni muiden kokemuksia. Sillä ei ole kyllä mitään merkitystä mistäpäin vaimoni on kotoisin. Edellinen kihlattuni oli kotoisin Lahdesta, mutta hänen kotikaupungillaan ei varmasti ollut merkitystä suhteessamme. Maailma on nykyään varsin pieni paikka kiitos tiedonvälityksen ja lentokoneiden, joten Viro on kyllä varsin suomalainen maakunta jos vertaa vaikkapa joihinkin kaukomaihin. Eli toivoisin pientä rajaa siihen mitä tänne kirjoittaa. Siinä on kyllä ehkä eroa miten naisiin suhtaudutaan ja esim. oma rakkaus näytetään eri kulttuureissa ja eri valtioissa. Saattaapa jopa olla että tämä suomalainen tapa ei toimi muunmaalaisten keskuudessa. Mutta se mikä minua tässä korpeaa, on että oman elämäni laitto likoon tämän perheen eteen ei riitä, eikä sitä arvosteta, vaan perheen ja lapsien eteen käyttämäni ponnistus joka on ollut pois omasta itsenäisestä vapaa-ajastani on tavallan arvoton. Ei siis riitä että on hyvä perheenisä, vaaditaan vielä' niitä Don juanin tempauksia.
Tätä tarkoitin kysyessäni eikö mikään riitä.
on toisenlaiset käsitykset ja ajatusmaailma. olen kierrellyt erästä maata 15 vuotta.
mutta jääkööt sanani mitättömiksi.
Olette molemmat siis luopuneet jostain toistenne takia. Ja molemmat selvästi haluatte olla yhdessä edelleenkin, ainakin jollain tasolla. Et kyselisi "miksei mikään riitä" jos vaimolla ei olisi mitään väliä sinulle, vaimosi ei haluaisi huomiota jos sinulla ei olisi mitään väliä.
Voitte tietysti tehdä tästä arvovaltakysymyksen ja erota. Mutta se olisi typerää kummaltakin. "En näytä rakkautta koska vaadit sitä" "Lähden jos et näytä rakkautta".
Te tarvitsette kumpikin sekä omaa aikaa ja omia harrastuksia, oman itsenne takia, että myös yhdessäoloa keskenänne, jossa keskitytte toisiinne parina.
Nyt te olette pudonneet ansaan jossa suhde on muuttunut työpaikaksi. Uhranneet oman aikanne perheen elätykseen ja huoltoon. Ja riitelette siitä millaisia työsuorituksia kukin tekee.
Oliko se työtä, kun tapasit vaimosi, ja olitte yhdessä ennen lapsia?
Välitättekö te vielä toisistanne? Tehkää kumpikin lista asioista jotka ilahduttaisivat teitä (jotain missä kumpikin on mukana), poimikaa toistenne listoista muutama asia jotka ovat hyväksyttävissä, ja tehkää niitä. Riitelemättä ja ilman mielenosoituksia.
Kunnollisiakin, toista arvostavia naisia löytyy vielä.
Jos olet vastaava mies, sinulla on valtava kysyntä. Kunhan osaat etsiä oikeista piireistä.
Kapakasta ei välttämättä kannata etsiä vaimoa.
Arvaukseni on, että teille tulee ero joka tapauksessa, joten miksi kärsiä turhaan kauemmin? Anna hänen mennä ja tuntea itsensä "naiseksi". Saattaa vaikka pettyä, mutta sehän ei enää ole sinun murheesi.
Sääli vain lapsiasi. Toivottavasti tulevat donjuanit eivät näyttäydy päivänvalossa. Kolme lasta yleensä takaa sen, että äijä ei toista kertaa tule.
Usko pois, sinun oma elämäsi tulee vielä olemaan romantiikkaa tulvillaan, kunhan muistat valita todellakin oikeita elämänarvoja kunnioittavan naisen. Heitä on paljon. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Nykyisen kumppanini kaikki ystävättäretkin kelpaisivat. Entisen ystävättäristä en huolisi ketään.
Seura tekee kaltaisekseen, joten valitse myös järjellä eikä vain tunteella.
Onnea uuden etsintään!
Vastaukseni on ettei riitä. Jotain kyllä naisen päässä muuttuu kun ensin menettää sen mille nalkuttaa ja moittii milloin mistäkin. Minä häivyn vasta kun lapset ovat lähteneet. Seuraava nainen saa tyytyä tavalliseen elämään jos minun kanssa haluaa elää.
Minusta koko ongelman ydin on siinä ettei vaimosi tunne itseään kanssasi naiseksi ja rakastetuksi. Miksi niin on?
Sanot hänelle rakastavasi häntä, mutta miten osoitat sen hänelle?
1. Itse ainakin kaipaan helliä hetkiä koko ajan eli suutelemista, halimista ja hyväilyä muulloinkin kuin sängyssä.(Tämä ainakin minulle kaikkein tärkein)
2. Tietysti kaipaan myös seksiä ja nimenomaan siten, että tiedän olevani miehestä haluttava. Ei siis mitään pikaseksiä vaan kunnon rakastelua pitkine esileikkeineen niin silloin nainen tuntee olevansa haluttava.
3. Osoita kiinnostusta naistasi kohtaan, hänen tekemisiään ja ajatuksiaan kohtaan eli arvosta naistasi ja kerro se hänelle.
4. Anna toiselle omaa aikaa tehdä omia asioita
5. Luota toiseen 100%
6. Yllätä naisesi muutenkin kuin kukkasilla silloin tällöin. Älä unohda muistaa merkkipäivinä (laita kännykkään muistutus tärkeiden päivien kohdalle)
- tee hänen lempiruokaansa hänelle
- tee kotityöt valmiiksi niin, että teille jää aikaa vain olla yhdessä ja nauttia toistenne seurasta
- tee jotain mistä hän erityisesti pitää
7. Hemmottele naistasi
- esim jalkahoito/-hieronta kotona, jos naisesi tykkää siitä
- illallinen ravintolassa
8. Keskustelkaa avoimesti ja rehellisesti kaikista asioista. Perhe, lapset, parisuhde, seksi jne jne....
Tässä jotain millä minut saa tuntemaan oloni onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi. Siis teoilla eikä vain sanoilla.
vuoksi: Mitä sinä vastaavasti teet?
kysytty. Jos mies olisi sellainen, kun yllä neuvotaan, olisin antanut saman takaisin. Se tekisi minut onnelliseksi, halutuksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi, ja eläsin vain tätä miestä ja lapsia varten.
Rakastin ensimmäistä vaimoni, ja tein kaiken tuon, ja paljon, paljon muutakin, koska palvoin maatakin hänen jalkojensa alla.
Siltikään en muka ollut tarpeeksi kotona, vaikka minulla on ollut lyhyet työajat ja hyvä palkkakin. Välillä olin kotona kaiket päivät, kun olin työttömänä.
En kai olisi saanut enää mennä töihin, kun oli oppinut liian hyvälle.
Hän veti pinnani haukkumalla pinnani kireälle, ja usein ihmettelin, että mikä ihme tuolle naiselle riittäisi?
Hän halusi kokeilla erillään asumista, ja silloin panin eropaperit perään välittömästi.
Ei kenenkään tarvitse sietää henkistä kidutusta!
Toinen vaimoni osaa todella arvostaa minua, vaikka olosuhteet eivät enää ole niin erinomaiset, että pystyisin kultalautaselta hopealusikalla syöttämään.
Olemme aivan keskiverto pari. Näennäisesti elämämme on tylsää, vaan eipäs olekkaan, viihdymme toistemme seurassa ja toteutamme vihkikaavan lupausta; Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa!
Jossain välissä pitäisi ehtiä käydä töissä, ruokakaupassa, laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, silittää jne. ja antaa laatuaikaa lapsille ja nukkuakin !
Eiköhän molempien osapuolien pitäisi ymmärtää, että arjen yhdessä hoitaminen on sitä hellyyttä ja rakkautta toinen toista kohtaan, ja jos vielä joskus onnistuu "varastamaan" pienen onnenhetken yhdessä kaiken rutiinin jälkeen, eikö kaikki ole hyvin ?
Aikansa kutakin !
En ole itse kaivannut jatkuvaa liehittelyä, itsetuntoni ja naisellisuuteni ei ole ollut siitä kiinni.
Minut tekee onnelliseksi ihan vain se, että yhdessä jaamme työt ja vastuun, kaikki on " oordningissa" ja joskus on tilaisuus myös kahdenkeskisiin hetkiin.
Nyt on tämä vaihe, seuraavassa vaiheessa, kun lapset kasvavat, on meillä enemmän kahdenkeskistä aikaa.
Terve maalaisjärki ja suhteellisuudentajun säilyttäminen on edelleen hyvä apu arkipäivän elämässä.
En kuitenkaan missään nimessä koe elämämme olevan mitenkään kauhean arkista. Minusta jokainen päivä yhdessä perheen kanssa on juhlaa sinänsä. Eikä mikään estä pistämään juhlia pystyyn kotona vaikka. Hyvien ystävien kanssa kokoomme silloin tällöin vuoron perään jonkun luo, vaikka nyyttärien merkeissä, jää aikaa iloiselle seurustelulle. Lapset ovat mukana.
Joskus olemme lapsenvahtina toinen toisillemme. Pääsemme kaksin vaikka elokuviin ja syömään ulos yms.
Minulle tämä on toive-elämää, monien mielestä ilmeisesti sitten kamalan tylsää.
...miksi minun vaimo on nauku-maija...
Miten tämä liittyy edelliseen viestiin, johon sen vastaukseksi laitoit? Tai ylipäätään tähän keskusteluun, jos et satu olemaan alkuperäinen kirjoittaja? Vähän vaikea vastata, miksi vaimosi on "nauku-maija" ilman mitään lisätietoa, kun emme tällä palstalla ole selvänäkijöitä.
elämä. Sinä tyydyt siihen ,minä en halua! Olen saanut ja antanut paljon enemmän kun sinä kuvailet! Hellyys ja rakkaus voivat olla näkyvissä arjessakin, ei tarvi varastaa niitä hetkejä vaan niitä voi olla joka puoli tuntia. Mieheni sen tietää ja toivon että hän taas muista ja herää. Nyt kun olette kirjoittaneet näitä minua haukkuvia kommenttejä toivottavasti mieheni muista ja näkee minkäänlainen olen, ja minkäänlaisen voisin olla teidän kommenttien perusteella :-). Joten kiitos avustanne kuulemmin!
Ajattelin ääneen lukiessani kyseisen naisen ajatuksia; arki ja sen kokemus olivat ainakin osin riittävä kokemus parisuhteen riittävyydestä. Selvännäkijöitä en tarvitse, niitä on omasta takaa riittävästi.
olispa minulla tuommonen järkevästi mutta tunteellakin ajatteleva rauhallinen nainen. ei tarvitsisi yrittää vetää raskasta supermiehen roolia.
Joka paikassa pittää vettää jottain roolia. työpaikalla pittää olla tehokas ja harrastuksia pittäis olla ollakseen tosimies.
Ennää ei pysty kotonakkaan rentoutummaan.
vaimo lukkee naistenlehtiä joissa kerätään tulisia hiiliä miesten pään päälle. Normaalielämä ei ennää riitä, yhessä arki asioitten tekeminen. ennen mie hoidin pannuhuoneen, lumenluomisen, autoremontit, korjaukset talossa ja sen sellaset automaattisest ja autan vaimoa sen päälle minkä kerkiin. Selvittelen läksyjä lasten kanssa ja vien niitä harrastuksiin ja istumme iltahetkiä vaimon kanssa jutellen ym.
Ei riitä vaimolle, olen kuulemma huono isä ja aviomies, pitäisi lissää tehä entisen lisäksi. Ei riitä miullekkaan. nimittäin aika ei riitä. eikä riitä kohta voimat eikä riitä pinnakaan.
minun seuraava nainen on nainen ilman minun tekemisiänikin. Aito ja luonnollinen kiinnostus riittänee. Minä olen mies ilman naista tai naisen kanssa. Ei rakastetuksi tukemista voi arvioida vain tunteen perusteella.
Minä pidän miestä hyvänä monella tapaa.
Herätän mieheni joka aamu hyväilemällä, suutelemalla ja sanomalla hänelle rakastavani häntä. Teen hänelle eväät valmiiksi töihin ja ovella suudellaan lähtiessä.
Laitamme toisillemme lähes joka päivä tekstiviestiä kesken työpäivän, jossa mm. kerromme rakastavamme toisiamme.
Käymme esim yhdessä suihkussa ja pesen hänet siellä (ja ehkä jotain muutakin). Teen hänelle jalkahoidot, leikkaan hiukset ja parran.
Ostan hänelle hänen mieleisiään vaatteita. Ostan myös itselleni hänen mieleisiään seksikkäitä alusvaatteita, korsetteja yms.
Puramme yhdessä illalla päivän tapahtumat ja tarvittaessa tuemme toinen toisiamme. Kerron miehelleni arvostavani, kunnioittavani ja ihailevani häntä joka päivä.
Rakastelemme lähes päivittäin ja usein jopa useita kertoja päivässä. Suutelemme, halailemme ja pidämme toisiamme hyvänä todella usein ja paljon.
Tämä niiden normaalien koti- yms töiden lisäksi kuten ruuanlaiton, siivoamisen, vaateiden pesun ja korjauksen. Olen muuten auttanut autoremontissa yms miesten töissäkin miestäni.
Tarkoitushan on tukea, auttaa ja tehdä kaikkea mihin pystyy, että toisella olisi hyvä olla.
onko sinulla omaa persoonallisuutta ollenkaan ?
En todellakaan ole mikään persoonaton ihminen. Olen erittäin ulospäinsuuntautunut, puhelias, vilkas, määrätietoinen ja todella itsepäinen ihminen.
Miehelle teen tuon kaiken ihan omasta vapaasta tahdosta, koska hän saa minut tuntemaan itseni haluttavaksi, rakastettavaksi, ihanaksi, kokonaiseksi naiseksi ja saa oloni tuntumaan turvalliselta ja onnelliselta.
Ei "palvelu" olisi tuota luokkaa, jos mies ei olisi sitä ansainnut. Tuo on minun tapani palkita vastavuoroisesti mies siitä, että hän kohtelee minua hyvin.
Kunhan kehaiset silloin tällöin, halaat, suukottelet, annat ehkä niskahieronnan...Jotain tollasta pientä. Kysy mikä sitä riivaa, kun se huutaa ihan pienistäkin asioista.
Ekana tuli mieleen, että onko vaimosi pilallehemmoteltu eli ei ymmärrä hyvän päälle tai sitten hänellä on stressiä, mikä purkautuu sinuun, vaikkei ole tarkoitus.
Jos hän ei koe itseään rakastetuksi, kannattaa miettiä, mikä saisi hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi. Olisivatko:
1. Yllätykset? Spontaanit teot?
2. Hellät hipaisut ja kosketukset, halaukset, pitkään silmiin katsominen? (muulloinkin kuin vain seksiä halutessa) Ihailevat katseet?
3. Pikku lahjat? (jotkut naiset tykkäävät, toisten mielestä turhaa rahan haaskausta)
4. Kotitöiden tekeminen?
5. Naisen huomiointi kauniiden sanojen muodossa? Kehu myös muiden läsnäollessa vaimoasi.
6. Ulkona syöminen joskus ilman lapsia (tai muu yhteinen aika kahden kesken)
7. Kysyt vaimolta, mitä tälle kuuluu ja kysyt, voitko hieroa hänen hartioitaan
Lisää vinkkejä ja pohdintaa rakastetuksi itsensä tuntemisesta voi lukea kirjasta "Rakkauden kieli".
Nämä erilaiset vinkit varmaan tarkoittavat hyvää, mutta ovat ihan kioskikirjallisuustasoa.
Jos ihminen on niin tyhmä, ettei noita luonnostaan tajua ja tee jotain luonnollisena osana suhdetta, niin ei se väkisinkään opetetettuna toimi.
Ainakin minulle tulisi sellainen olo, ettö nyt se on jostain lukenut, että noin kuuluu tehdä, ja se tekee sen vaan sen takia eikä ymmärrä omasta päästä koko asian merkitystä eikä ole omasta oikeasta halustaan koskaan tehnyt niin, antamisen ja huomioimisen ilosta.
Ainahan se on hyvä tietenkin, jos jollekin tuollaisetkin jutut menee läpi ja avio-onni pelastuu, mutta minusta tuollaiset ohjeet ovat toisen karkeaa aliarvoimista.
Kuvittele, jos miehesi ei olisi huomioinut sinua juuri koskaan, ja tuon ohjeen mukaan yht'äkkiä tuijottaisi sinua ihailevasti ja kysyisi (kuin opetettu puudeli) mitä sinulle kulta rakas kuuluu ja alkaisi hieroa niskojasi, olisiko vähän teennäistä ja säälittävää ?
Olen tullut siihen tulokseen naisten suhteen että odottelen lasten lähtemistä omiin opiskelukuvioihin ja sen jälkeen minäkin häivyn omiin kuvioihin. Olen raatanut kuin idiootti lasten ja nykyisen vaimon hyväksi tehden kaikkea oppikirjasta ja sen vierestä, tuloksena on kuitenkin jatkuva minun virheiden syyttely ja osoitus siitä että "taas teit väärin". Normaalissa tilanteessa asiat keskustellaan ja mennään eteenpäin mutta nyt en jaksa enää keskustella.
Eli hakeudun tulevaisuudessa sellaisen naisen seuraan jolle minun rehellisyys riittää ja loput suhteesta rakennetaan yhdessä. En tiedä mikä naisille loppujen lopuksi riittää, ehkä he eivät tiedä sitä aina itsekään. Hyvää isänpäivää kaikille siihen hommaan osallistuneille.
ja nakkaa pihalle, nauti lapsiesi kanssa elämästä.
myös...Olet mitä ilmeisimmin rehti ja hyvä mies,niin on vaimosikin herttainen ja hyvä äiti.Mutta olette unohtaneet toisenne.Se arki!!!Annan omasta elämästäni esimerkin.
Olin avioliitossa 20 vuotta.Silloinen mieheni oli ja on edelleenkin hyvä mies ja isä !Kotiäitinä ollessani tunsin arjen ankaruuden konkreettisesti kun pienten lasten kanssa on kovin "yksinäinen" siis päivät kuluu lasten kanssa ja aikuisen ihmisen kannssa jutustelu puuttuu.Mies kun tuli kotiin oli väsynyt tottakai ja olin itsekkin,mutta kaipasin tuolloin kovasti kumppaniani,miestäni,tuntiekseni itseni muukksikin kuin äidiksi ja kotirouvaksi.Siis naiseksikin!! Ei tarkoita seksiä,vaan aikuisen hellyyttä aikuiselle,huomiota aikuiselta mieheltä aikuiselle naiselle,yhteisiä juttuja.Siis ymmärrän vaimoasi,ei hän mitään erikoisia ole sulta nyt vaatimassa.Kokeile vaikka itse koti-isän roolia,kovin pieneksi voi ihmisen elinympäristö käydä!! No ei siinä mitään se on sellaista pienokaisten kanssa ja aiva normaalia!!Se on loppujen lopuksi pieni hetki kuitenkin täs koko elämän kaareas.Aikanaan minäkin sitten lähdin työelämään ja mielialani muuttui paljon,siis positiivisempaan suuntaan.Nautin työstäni ja perhestäni ja itsestänikin.Kunnes siihenkin tulee arki.joka elämän vaiheesee tulee "arki".Samaa rataa,vuodet vierii jne.Mikä meni vikaan...Noissa "arki kohdissa" emme muistaneet,että on tärkeää hoitaa toinen toistaan! ja erosimme,mieheni löysi uuden .Kasvoimme erillemme.
Tänäpäivänä olen onnellinen uudessa suhteessani,Arki on astunut kuvaan,mutta se mennään läpi toisin ottein.Suukkoja ,haleja,koskettelua,ohimennen hipaisuja,väsyneenäkin voi puolin ja toisin "vaatia" :) kainaloon.Menen syliin ja rapsuttelen niskasta,kun minusta tuntuu että niin haluan,en siis odota että munt huomataan hellyyen kipeäksi vaan näytän sen itse,mies tekee samoin ja voi luoja miten toimii!!Päivittäinen tällainen käyttäytyminen on parempaa kuin joka päiväinen sexi.On meil sexyyki,harvemmin mut sitten sitäkin hartaammin,mut kaikkee tällaista muuta on siinä arjen ohessa!!Itseasiassa meillä ei sextata vaan rakastellaan,ja tämä on nimenomaan tän miehen mielestä se oikea sanontatapa.
Molemminpuolinen välittäminen ja sen näyttäminen on arvostamista joka on rakastamista joka luo turvallisuutta ja auttaa arjen keskellä ja niissä ikävissäkin elämän vaiheissa.Vahvistaa molempien tunteita,minä kuvaa,itsetuntoa sekä kumpanuutta ja siihen yhteiseen hiileen puhaltamista.Olemme me ja myös minä ja sinä omat itselliset yksilöt kaikessa ,silti hommat natsataan ihanasti yhteen joka päivä joka kuukausi joka vuosi ja paranee kuin viini vanhetessa !Lisää luottamusta ja on riitatilanteen sattuessa voimavara johon tukeutua.Siis rakastan sinua vaikka olenkin eri mieltä,en tyrmää sinun ajatuksiasi enkä tyrannisoi,kompromissi on löydettävissä tyyliin.
Ehkä eroatte ehkä ette,joskus vanhas parenpi joskus on lähdettävä eri suuntiin,mut kaikki on meille opiksi mitä sitten päätämmekin täs elämäs tehdä. Jotkin täällä olevista miesten ja naisten kommenteis ta ovat putkinäköisiä ja todella lapsen asteisia pöh niille!!