Elikkäs...
Meillä avomies on jumahtanut kotia! Tietokoneen ja konsulin kanssa se päivät kotona lärää. Kavereitakin pyytää vain meille. Hän ei ikinä itse lähde minnekään.
Hänellä on fyysisesti vaativa työ, uskon ettei aina jaksa lähteä mutta nyt asia on niin ettei hän ikinä lähde minnekään. Viikonloppuisin saatetaan pistäytyä vanhemmilla kylässä, ei muuta.
Meistä minä käyn kahvilla kavereiden kanssa, baareissa pitämässä hauskaa. Häntä se joko haittaa tai ei. Meillä on jopa yhteisiä ystäviä, joita minä näen nykyään yksinäni.
Miten toimia tälläisen ihmisen kanssa? En voi elää molempien puolesta. Huolettaa, ei hän näin pitkään voi pysyä onnellisena.
Meillä avomies on jumahtanut kotia! Tietokoneen ja konsulin kanssa se päivät kotona lärää. Kavereitakin pyytää vain meille. Hän ei ikinä itse lähde minnekään.
Hänellä on fyysisesti vaativa työ, uskon ettei aina jaksa lähteä mutta nyt asia on niin ettei hän ikinä lähde minnekään. Viikonloppuisin saatetaan pistäytyä vanhemmilla kylässä, ei muuta.
Meistä minä käyn kahvilla kavereiden kanssa, baareissa pitämässä hauskaa. Häntä se joko haittaa tai ei. Meillä on jopa yhteisiä ystäviä, joita minä näen nykyään yksinäni.
Miten toimia tälläisen ihmisen kanssa? En voi elää molempien puolesta. Huolettaa, ei hän näin pitkään voi pysyä onnellisena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse työpäivän jälkeen saan itseni esimerkiksi kauppaan vaivoin..tekisi mieli vaan mennä suoraan kotia ja rentoutua olemalla juuri koneella ja katsomalla televisiota..Eikä kyllä pahemmin viikonloppuinakaan huvita lähteä yhtään mihinkään..Itse en ainakaan koe itseäni onnettomaksi sen takia etten poistu kotoa muuta kuin silloin kun on pakko..Vaivoin saan itseni kavereillekkin..Mutta kysymys kuuluu...oletko edes kysynyt tai sanonut miehelle että lähde mukaan, mennään yhdessä, vai ilmoitatko vaan että mä nyt menen? minä sanoisin että anna miehesi olla niinkuin hän haluaa..jos hän kokee olevansa tyytyväinen noin niin miksi niin ei saisi olla? eivät kaikki ole sellaisia jotka haluaisivat lähteä johonkin..Eikö se ole edes hyvä että miehen kaverit käyvät teillä, sitten olisi vakavaa jos siellä ei kaverit edes kävisi..
Olen kyllä pyytänyt häntä mukaan, muttei hän halua koskaan lähteä.
Ennen hänellä oli suuri ystävä joukko, nykyään harva niistä käy meillä, kun ei hänkään käy heillä, eikä heidän kanssaan juhlimassa. Joskus hän on surullinen siitä kun kaverit kertovat miten hauskaa heillä oli viikonloppuna porukalla baarissa, kun kysyn mikset mennyt mukaan jos halusit niin hän vastaa etä halusi olla esim minun kanssa. Ihanaa tuollaista on kuulla, mutta meillä on koko loppuelämämme aikaa olla toistemme seurassa :)
Hänen kaverit luulevat että minä en päästä häntä ulos kotiovesta, vaikka asia on päinvastoin.
Toisaalta mielipiteesi oli rohkaiseva, ehkä hänkin on vain ihmisenä sen tyylinen, ja silti onnelinen :) Kiitos siitä.