Kyräilittekö pitkään, kumpi teki aloitteen ja tunnusti ihastumisen? Kertokaa, olis kiva kuulla =)
Miten työpaikkaihastus
ilmeni?
4015161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ei ole vielä tänäkään päivänä tunnustanut mitään. Kummallista, vaikka kumpikin tuntee varmasti kehossaan...
ettei kuormasta saa syörä... :(
Vaikee onkin pitää ihastuminen vaan ihastumisena ja olla menemättä pidemmälle
.. Kuulostaa niin tutulta!
Harmi vaan et ei enää samas työpaikas tän tyypin kanssa.
ikuisuus, ja muuksi ei varmaan muutukaan :8
mitä tästä vielä seuraa...
ootellaan,ootellaan ;)...toivottavasti jotain upeeta.. :)
multa hajoo pää ja joudun päästä sairaseläkkeelle ja kaikki pääsee musta eroon ja elää elämänsä onnellisena loppuun saakka :)
en mä susta eroon haluu päästä!..päin vastoin :)
Juuri sama fiilis!!
Pää hajoo TODELLAKIN vielä ja pian!!
En tajuu miten tän oikeen kestän!!!!
Aika yllättävästi. Bileissä hän yhtäkkiä halus suudella. Sitten myöhemmin kahdenkesken sanoi pitävänsä liikaa minusta. Sitten vasta kun selvinpäin näin sanoi, lämpenin. No mutta asian kanssa on elettävä koska molemmilla oma elämänsä ja parisuhteensa.
On se kyllä kivaa ja jännittävää, mutta ei se enempää saa ollakaan. Eli saapi pysyä pään sisällä ja normielämää on vaan jatkettava.
Ja kyllä minä myönnän, vaikken itse tunnistanutkaan, että olin jollain tavalla jo aikaisemminkin kiintynyt häneen. Jottai salaperästä kemiaa siinä oli.
Pakko oli ottaa kantaa ihastumiseen, ku itsellä oli just pikkujoulut, jossa vietin paljon aikaa työkaverini kanssa. Nyt en muuta mieti kuin että miksi me emme ole kohdanneet. Kummatkin seurustelee tahollaan,joten tuskin edes yritämme tutustua paremmin. Parempi niin, mutta jotenkin se vaan vaivaa mua, että miksi emme tutustuneet aiemmin ja paremmin...
tulla suoraan mun koneelta! :)
Kiva, että löytyy kohtalotovereita, sillä tuntuu että on tämän asian kanssa ihan yksin. Ei viitsi kertoa kellekään, ku kaikki vaan sanoo, että kyllä se menee ohi ja mieti nyt omaa kumppaniasia ja työtoverin kumppania. Niinpä, kunpa niitä tunteita voisikin säädellä kaukosäätimestä on/off... Mutta ku ei voi..
Meillä on ollu flirttiä jo jonku aikaa ja varsinkin pikkujoulun jälkeen... Mikä tietysti piristää päivää, mutta on se hullua huomata että joku voi herättää sellaisia tunteita. Molemmat tietää ettei mitään enempää saa tapahtua, mutta välillä alkaa ainakin ajatuksissa oma "moraalikäsitysrima" laskemaan!
jonkin aikaa... Itse flirttailin enemmän (olen nainen) tai ainakin tämä mies koki monetkin jutut flirttailuksi, vaikken itse aina edes tajunnut flirttailevani.
Kai sellaista pientä peliä jatkui kolmisen kuukautta, tosin siis itse en edes oikein tajunnut, että mitään oli. Sitten itse rohkaistuin lisää ja hupsheijaa - suhdehan se siitä!
Miten rohkaistuit,mitä teit konkreettisesti?
Tiesitkö jo "rohkaistuessasi" että myös tällä toisella on fiiliksiä sua kohtaan vai otitko vaan "riskin"?
Musta ei oo riskin ottajaksi,vaikka haluaisinkin... En uskalla edes puoli huolimattomaasti kysyä, että onko Hän tulossa firman joulujuhliin, vaikka aina kaikkea muuta Hänen kanssaan puhunkin...
Ikäväkseni epäilen ja PELKÄÄN, ettei Hän sinne tule :( !!!!!!
Ettei hän sinne tulisi?? Poikkeaako hän jotenkin muista työntekijöistä?? Vai mitä itse luulet syyksi?
jos kysyy joltain *tuletko juhliin*, voi antaa kuvan olevansa kiinnostunut. Parempi olla kysymättä ja toivoa parasta..Kaikki ihmiset ei pidä firman juhlista (periaate).
No eipä poikkea, mutta luulen että Hän kuuluu tähän "kastiin" jotka eivät firman kemuissa käy...
En ole itsekkään ollut muutamaan viime kertaan, mutta nyt aattelin vaihteeksi mennä.
Onko sitten mielestäsi huonoa, että antaa kuvan olevansa kiinnostunut, jos kerran on sitä?
mies olla tajuamatta, mistä on kyse. Ollaan kumpikin aika huumorintajuisia tämän miehen kanssa, joten se flirttailu alkoi mennä vähän sellaiseksi, että ei kumpikaan tiennyt, oliko se ihan pelkkää vitsiä vai oliko siinä jotain muuta. Lopulta tein sellaisen älyttömän tempauksen(en edes viitsi täällä kertoa, tiedä vaikka joku sattui näkemään ja tunnista.. hui!), jonka jälkeen flirttailu muuttui vähän jo joksikin ja sekään kun ei tuntunut menevän perille, sanoin miehelle vain yksinkertaisesti, että älähän jätä tilaisuuttasi käyttämättä. Näin yksinkertaista! Vaikka oikeasti se olikin aika kamalaa ja otin kyllä niin hirveän riskin, että vieläkin hirvittää... Ja sekin vielä, että ei todellakaan ole mun kaltaista olla näin aktiivinen, mutta tilanne vaan vaati sitä, ajattelin, että kerrankin elämässäni en anna ainakaan ujouden takia tilanteen mennä sivu suun.
Niin, meillä mies aika paljon vanhempi, siksi oli varovaisempi, ei uskonut, että olin tosissani. Siis kuten aiemmin sanoin, kummallakin kovin huumoripitoista touhua, vaikeahan siitä oli kummankaan selvää ottaa...
Sulta,että minkä Älyttömän tempun teit,että sait miehen? Kiinnostaa,kun itse haluisin kokeilla jotain rohkeeta!!! Miten se toimi ja oletteko vielä suhteessa jne??
nähdäkin sen jutun ja jos joku sen työpaikalla näki, niin kyllä varmasti muistaa... Sanotaan näin, että suuteluunhan se liittyi, mutta ehkä, hmmm... oudosti. Suhteessa ollaan edelleenkin, eli ei se mies siitä järkyttynyt, kuin korkeintaan hyvässä mielessä. On monta kertaa muulloinkin nauranut, että olen kyllä aika erikoinen nainen - no, olen vain oma itseni, joskus se sitten näkyy "vähän" erikoisempana toimintana. Mutta mies ihan tuntuu tykkäävän - ainakin vielä ;)
Päättyi onnellisesti..Tietääks ne nykyään siel teidän työssä,että olette pari? Kun meillä duunissa tulis siitä kyllä vaikeuksia!!
en itse enää ole samassa paikassa töissä. Meillekin siitä varmaan hankaluutta pukkaisi, jos miehen työkamut saisivat tietää. Tai en tiedä hankaluuksia, mutta ihmettelyä ainakin!
Joskus vaan kannattaa tehdä ihan rohkeasti aloite, mulla on nimittäin kahdestakin miehestä sellainen kokemus, että olin heihin aikoinaan tosi ihastunut kumpaankin (siis eri aikoina tietty!) ja kumpikin mies olivat tosi ihania ja takuulla ainakin jollainlailla kiinnostuneita (nyt jälkeenpäin sen näkee vielä selvemmin), mutta kummassakaan jutussa kumpikaan ei tehnyt varsinaista aloitetta, joten homma kuihtui siihen sitten ajastaan (toinen näistäkin oli työpaikalla ja loppui sitten kun multa loppui työt). Nyt sitten ajattelin, että en ainakaan enää kolmatta kertaa anna saman tapahtua, vaan pistän itseni tosissaan likoon! Ja se kyllä kannatti. Apuna on varmaankin huumorintajuni, kannattaa yrittää sitä aloitetta pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin niin, että toinen tajuaa, ettei kyseessä ole ihan pelkkä vitsi. Ikinä en voisi tehdä jotain vakavamielistä rakkaudentunnustusta tai jotain sellaista, siinä huumorissakin kun on se hyvä puoli, että sellaisen jutun voi sitten vetää paremmin takaisin, kuin sen, että on toiselle tippasilmässä ihastumistaan hehkuttanut. Nytkin jos "tempaukseni" olisi mennyt mönkään, olisin varmaan itsekin kuollut nauruun ja lisäksi ehkä kertonut muutamille työkavereille ja oltaisiin saatu hyvät naurut mun ääliöydestä. Toisaalta, vaikka täällä tätä älyttömyyttäni korostankin, olen kuitenkin ihan järkevä, hyvin herkkäkin ihminen ja suhde tämän miehen kanssa on jatkunut huumorintajuisena, mutta kyllä ollaan puhuttu tosi syvällisistäkin jutuista ja kyyneliä ollaan tirauteltu, kun ollaan elämän kipeitä asioita yhdessä pohdittu. Sattumalta vain siis löysin miehen, jolla huumori on samaa tasoa kuin itselläni, mutta toisaalta löytyy tosi paljon sitä syvyyttäkin - ei todellakaan tarvitse olla aina vitsiä vääntämässä, vaan saa kaikinpuolin olla oma itsensä.
Tulipas tästä kova ylistys, mutta näin nyt vaan on! Tsemppiä sinulle ja koeta keksiä jotain, älä anna tilaisuuden mennä sivu suun. Jos mokaat, niin kyllä se unohtuu, mutta jos et tee mitään, niin saatat haikailla sen miehen perään pitkään ja varsin katua tosissasi, miksi et tehnyt mitään, mullakin kun meni niitten kahden miehen haikailussa tosi pitkään ja varsinkin itsesyytöksissä - miten olin niiiiin typerä, etten tehnyt mitään!!!
Tosta jutusta... Jos sama ihminen tai ihmiset ovat kyseessä...Mies on kertoillut ja nähtykin on. Kyllä se muistetaan joo:)))
ilmi, kun puolin jos toisin alettiin hakeutua toistemme juttusille. Ei sitä edes alkuun tiedostanut, toisen kanssa vaan juttu luisti paremmin kuin kenenkään. Ensivaikutelma todellakin osoittautui oikeaksi!
omasta mielestäni..
aika huikeeta huomata, että päivä päivältä toinen ikään kuin ylitti odotukset - oli "kaikkea, ja vielä enemmän"... Ja on yhä...
aina niin hyvä olo..joka kerta yllättää jotenkin..
taas huokailee ja ajattelee, että ei voi olla totta... Että joku voikin olla tollanen..!
.........
Huomenna kaiketi taas huokailu jatkuu......
pilvilinnoista. Se on se työminä, mutta kotona odottaa toinen minä, joka ei ookaa niin kiva AINA
Se tyyppi siellä töissä on ihan eri kuin kotonaan...
Mulle kävi näin, että... Olin huomannut pomoni käytöksestä, että hän on kiinnostunut minusta. Olin myös itse katsellut häntä... Ihastuin hänessä siihen, että hän aina kuunteli minua ja keskusteli kanssani ja meillä oli samanlainen huumorintaju. Molemmilla oli kyllä parisuhde, omani meni päin helvettiä. Siksi ehkä hain jotain ulkopuolista "tukea" ja ihastuin helposti. Meni siinä aikaa, kunnes hän kertoi olevansa ihastunut minuun ja minä häneen... En olisi ikinä sitä kertonut, ellei hän olisi ensin avautunut minulle. Sen kyllä huomasivat monet muutkin. Kemia välillämme oli kyllä käsinkosketeltavaa.. Puoli vuotta sen jälkeen, suutelimme ensimmäisen kerran ja vieläpä niin yleisellä paikalla, että kävi tosi hyvä tuuri, että meitä ei nähnyt kukaan.
Ei, emme alkaneet seurustella. Hän on edelleen parisuhteessa, minä en ja hän on edelleen ihastunut minuun. Minä en enää niinkään häneen, sillä olen nähnyt hänet myös siviilissä ja tajunnut, että ihastuin hänen työminäänsä. Tällä hetkellä minä olen hänelle henkinen tuki, sillä tiedän, että hänen parisuhteensa ei enää kauaa kestä. Nyt on minun vuoroni kuunnella ja auttaa häntä. En enää ole töissä samassa paikassa, mutta hän soittelee minulle edelleen viikottain. En näe häntä parisuhteeni rikkojana, enkä itseäni syynä hänen parisuhteensa ongelmiin. Jos parisuhde on vahva, se ei horju vaikka tulisi mitä. Omassa parisuhteessani ongelmat olivat olemassa, mutta hän auttoi minua kohtaamaan ne.
Ei ehkä ihan tyypillinen työpaikkaromanssi, mutta onnellinen loppu kuitenkin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... :)
mutta tunnenpa jo melko pitkälle muutakin "minää" - on jopa lutuisempi kuin työ-minä!
että hänen siviiliminänsä olisi huonompi, mutta minä vain satuin ihastumaan siihen työminään. Saitko?
se on, ettei kukaan ole töissä sama kuin kotona. Ympäristöhän aina vaikuttaa ihmisen käytökseen. Olkoonkin työpaikka romansseja, mutta pysykööt ne siellä ja pitäkää ne "hallinnassa". En väitä, etteikö se romanssi voisi toimia myös vapaa- aikanakin, mutta eiköhän se ole jo liian paksua, kun saman naaman näkee kotona ja työssä.
vuorotöissä,vain välillä osuu samaa vuoroa kohdalleen ja se on niin ihanaa yhä olla samaan aikaan töissä!!!Vaikeaa pitää kädet irti!!!:)