Ei minussa mitään ylipääsemätöntä vikaa,ihan yhteiskuntakelpoinenkin,en tarvii paperipussiakaan päähän ulkona liikkuessa.
Meitä on paljon,miksemme löydä toistamme?
Meitä on paljon,miksemme löydä toistamme?
Ei onni potki
ei potki ei
4703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niinpä niin... mua ei ainakaan löydä siksi että olen aina joko kotona tai töissä - tai matkalla jompaan kumpaan. baarit ei kamalasti kiinnosta ja vaikka kiinnostaisi niin ei ole ketään kenen kanssa sinne mennä. ja yksin väkijoukossa yksinäisyys tiivistyy ja olo on epämukava.
siksi minua ei löydä ja siksi minä en löydä.
koska esim. tänään oli "hampaitten kiristys päivä", ois pitäny olla tosi tosi rohkee mies uskaltaakseen puhutella..
No mitä väliä, työkaverit olen aina jättänyt rauhaan muutenkin ja kenenkään kimppuun en ole koskaan käynyt. (Sen verran on sentään itsepuolustusviettiä..;) , eikä mun tarvii muutenkaan, senkun vain mulkasen kerran kulmakarvojen väliin ja nousen seisomaan..)
ES
Kysynpä tälläkin palstalla tuon kysymyksen, jonka joku muu esitti miehen logiikka osastolla. On niin paljon sinkkuja, jotka eivät ole sitä omasta tahdostaan, mutta missä heitä voisi tavata? Miksi ihmiset eivät löydä toisiaan tänä aikana, vaikka kaikki on niin paljon helpompaa kuin ennen (netti on käytettävissä yms.)?
Onko tuo lopulta yhtään helpompaa kuin joskus aikoinaan? Ennen lähipiirin ihmiset tunnettiin ja varmaan sopivat paritkin löytyivät helpommin, kun pelaajat ja parilliset olivat jo tiedossa. Nykyään voi asua sadantuhannen ihmisen keskellä ilman että tunnet ketään tai kukaan tuntee sinua.
Valehtelu ja leikkiminen on helpompaa kun voi vain kadota jälkikäteen. Suuremmassa kaupungissa naama ja teot unohtuvat hetkessä toisin kuin vaikka pikkukylässä.