Sanaarauspomoko?

kuulostaa tutulta kuviolta, olin itse töissä eräässä firmassa noin 15v. sitten tuli uusi johtaja taloon. Kumma juttu, heti kätellessäni tätä uutta johtajaa aistin että nyt tuli vaikeuksia. N.S iso luuta alkoi välittömästi lakaisemaan, 2v. päästä olin itsekin työttömänä. Eli: toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Työskentelen myös kansainvälisessä yrityksessä, jossa työntekijöiden olosuhteet ovat olleet vähän sitä sun tätä koko sen historian ajan johtuen pitkälti ulkomaan johdon hyvinkin "impulsiivisista toimista". Kuitenkin ennen kesää 2004 kotimainen johto pystyi vielä pitämään tilanteen olosuhteisiin nähden siedettävänä ja tulos parani koko ajan selkeästi.

Tässä vaiheessa yritykseen palkattiin kuitenkin uusi toimitusjohtaja sekä myyntipäällikkö. Näiden kahden instanssin välille syntyi selvä kilpailutilanne ja työyhteisöön syntyi kolme klikkiä: Ulkomaan johto ja eristäytynyt toimitusjohtaja, myyntipäällikkö suosikkeineen ja ne jotka jäivät näiden kahden ryhmän ulkopuolelle ympäri Suomea. Alkoi tilanne, jossa jokainen osapuoli oli ns.pelko perseessä oman paikkansa johdosta ja henki yrityksessä romahti lopullisesti. Toimitusjohtaja otti edeltäjistään poiketen pesäeron muuhun henkilökuntaan ja myyntipäällikkö lakeijansa(henkilöstöpäällikkö) kanssa alkoi kampanjoida toimitusjohtajaa sekä niitä henkilöitä kohtaan jotka koki heille uhkaksi. Henkilöstöpäällikkö sanoikin aivan suoraan, että työntekijän pitää valita "puolensa".

Tilanne repesi niin pahaksi, että väärään ryhmään kuuluneita henkilöitä kohtaan alkoi päivittäinen painostus. Suosikkeja palkittiin ja silmätikkuja valittiin. Seurauksena siitä nousivat sairaslomat ja henkilöstön vaihtuvuus moninkertaiseksi. Myös toimipisteiden tilanteet alkoivat kärjistyä pahasti. Etenkin kokeneimmat ja mielipiteensä ääneen sanoneet työntekijät olivat vaikeuksissa. Vastaavasti myynti tippui puoleen aiemmasta.

Viime helmikuussa toimitusjohtajan erottua, myyntipäällikön vainoharhat ja pelko asemasta saivat uudet mittasuhteet. Uusi toimitusjohtaja toimi touko-kesäkuun, jonka jälkeen hänkin erosi. Myyntipäällikkö sai hetken aikaa rellestää kunnes pääkonttorilta saapui tunnettu saneeraaja toimitusjohtajaksi. Tämän jälkeen alkoi ketjun täysi alasajo ja henkilökuntaa alkoi irtisanoutua joukoittain. Siinä mylläkässä lähti sitten tämä myyntipäällikkökin.

Tarinan opetus:

Heikolla itsetunnolla varustettu ja omaa asemaansa korostava johtaja voi olla tahtomattaankin "saneeraaja" vaikeassa työympäristössä. Jos suurin huoli johtajalla on oma status, voi olla varma ettei yritys kehity ja henki on todennäköisesti lopullisesti mennyttä. Nöyryys ja ihmisten kuunteleminen ei tee kenestäkään heikkoa johtajaa. Eivätkä kaikki ihmiset, jotka ovat eri mieltä asíoista ole "muutosvastarintaisia". Nyt tämän naurettavan pelin seurauksena koko ketjun henkilöstö joutuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä työttömäksi. Mutta kyseinen henkilö(t) tuskin tulee koskaan katsomaan peiliin, vaan tulee todennäköisesti syyttämään huonosta hengestä ja tuloksesta entisiä alaisiaan.

Kokemus on, että uuden pomon tullessa vaihtaa alaisensa. Haluaa valita alaisensa(itseään kokemattomammat ja tyhmemmät).
Pomo tuntee olonsa turhautuneeksi vanhojen tekijöiden rinnalla.
Vaika firma menisi konkkaan. Usein huonontaa firman tulosta.