PERUSTETAAN PUOLUE ajamaan meidän asiaa täällä maassa on paljon liittoja joissa seksi ei toimi edes kompromissitasolla. Seurauksena: avioerot, alkoholisoituminen, taloudellista hätää, epäonnea, ja vain syystä että seksi ei toimi. Tavoitteena seksin toimivuus perhe-elämässä. Alkoholiongelmat pienenee, huorat vaihtavat maata, rahaa säästyy, ei seksisairauksia jne, nämä kaikki johtuu vaimojen pihtaamisesta, SILLE ON LAITETTAVA PISTE NYT JA NOUSTAVA PARRIKADEILLE, POLIISI VALVOMAAN ETTÄ NAISILTA PASSISTA LÖYTYY MIEHEN ANTAMA LEIMA
Edustaja meille puutteessa eläville
aviomiehille
22840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sopii perustaa, haluan sinne sinkkuna sillä
nyky suhde ei anna enää mitään toimintamahdollisuuksia minulle.
Olen vuosienmittaan niiiiiin loppu niin loppu.
Vain itken.
Hänen tyhmyyttään en ymmärrä
miten voi noin pihtailla, kuitenkin rakastan häntä.
Avomiehetkin voivat kokea puutetta. Tiedän sen kokemuksesta. Nyt olen sinkku eikä se seksin määrä ole lisääntynyt.
Onko merkitystä keneltä mieheltä tämä passiin tuleva leima on saatu? :)
Kuka meidän oikeuksia valvoo????
kun nykyaikana ne miehet on ruvenneet niin hemmetisti pihtaamaan, et mitenkäs se meidän naisten puolue..? Ja nyt ei todellakaan ole kyse ulkonäöstä, etteikö kelpaisi.
Itse olin naimisissa ja en saanut mieheltäni seksiä yli 7 vuoteen. Sitten minun mitta tuli täyteen. Ei auttanut vaikka kuinka rakastin miestä, kun ei ollut seksiä suhteessa.
Ja vika ei ollut siinä ettenkö olisi ollut haluttava tai muuta sellaista.
Mistäs me naiset saadaan apua?
koskaan ole yhtään mitään syytä siihen jos nainen ei haluu seksiä? Eihän? Vai oisko sittenkin?
Tietysti on helpompi pistää kaikki syy naisen niskaan kun kattoa peiliin. Enkä kyllä jaksa uskoa että miehen puute aiheuttaa ihan kaikkea mitä luettelit. Eipä se tietty kivaa oo puutteessa olla, tiedän kokemuksesta, mutta silti.
Ei vatsa pömpötä, pari kertaa viikossa salilla, keskim. 3krt/vko hieron olkapäät vaimolta ja silloin tällöin jalat. Hoidan pyykkiasiat (noin puoliksi), tiskaan. Tosin pituuskasvu on mennyt yli hiusrajan, eikä mitään parransänkeä ja hengitys ei haise. Vaimo ei ainakaan tunnusta että miehessä olisi vikaa, häntä vain ei haluta :-(
että se ennen niin himokas naisenne lakkasi haluamasta teitä !
Joku syy on aina olemassa kaikkeen.
Teidän mieleenne ei taida koskaan juolahtaa, että ei se ole mikään "salama" mikä iskee naista päähän ja se yht'äkkiä muuttuu, vaan suhteessa on tapahtunut jotain, mihin ihan varmasti molemmat ovat osapuolina.
Mieskin.
Sen seurauksena asiat alkavat muuttua.
Mikä omassa käyttäytymisessäni on aiheuttanut/on saattanut aiheuttaa tilanteen ?
Jos ei tule vastausta, kysykää vaimoltanne, hän pystyy ehkä valaisemaan teitä.
Omat seksihaluni miestä kohtaan hiipuvat, jos tiedän tai ihan vain vaistoankin, että olet käynyt vieraissa. Nainen aavistaa miehestä usein enemmän asioita, kuin miehelle kertoo.
Toinen syy voi olla, jos olet lakannut huomioimasta ja arvostamasta minua naisena. Olet välinpitämätön, tai heität minulle suorastaan tylyjä kommentteja. Tai kohtelet minua kuin olisin äitisi, en vaimosi ja rakastajasi.
Rakastin ja himoitsin sinua kerran niin paljon, etten koskaan kuvitellut sen voivan muuttua. Niin kuitenkin kävi. Mieti, mitä niihin aikoihin tapahtui (vaikka ehkä luulit, etten siitä tiedä tai sitä huomaa), kun seksihaluni sinua kohtaan alkoivat hiipua. Olen edelleen seksuaalinen nainen, mutta sinun kanssasi seksistä on vain mennyt maku.
Seurusteluaikamme oli pitkä, mutta olit niin hurmaava koko sen ajan, että uskoin, että todellakin se on todellinen luonteesi.
Ehdotit että vihdoin muuttaisimme yhteen. Muutimme, sitten et yht'äkkiä enää viihtynytkään kanssani. Kävit kotona vain syömässä, nukkumassa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet. Olin sinulle ilmaa.
Loukkasit minua syvästi. Tyttöystäväsi ehkä sitten jätti sinut, kun palasitkin aikojen päästä "kodin lämpöön" ja aloit kiinnostua minustakin. Juuri sen verran...
Minun tunteeni olivat kuolleet sillä aikaa.
Sinä ihmettelit silmät pyöreänä, mikä nyt on kun ei maistu ?!
Meillä ei ole enää yhteistä aikaa.
Sinä hävisit järjestötoimintaan, kiekkomatseihin, kaveri-iltoihin ja baarikierroksille.
Kun tulet kotiin milloin mihinkin aikaan, milloin mistäkin,
eipä juuri enää kiinnosta avioelämä, kun muutakaan yhteistä ei enää ole kuin osoite.
Sinulla oli ennen mielikuvitusta. Rakastelimme melkein milloin ja missä vain ja nautimme siitä molemmat. Ymmärsit, että koko aikainen naisen huomioiminen on paras esileikki.
Sitten sinusta tuli tylsä ja väsähtänyt.
Ehkä työelämä on vienyt mehut. Et halua puhua mistään.
Nyt pidät minua koneena, joka käynnistyy kuin nappia painamalla kolmeksi minuutiksi, jos satut haluamaan.
Kone alkoi yskiä. Ei käynnisty. Olet unohtanut henkiset voiteluöljyt.
Muuta ei tarvita. Kaikki toimii jos huolto pelaa.
ja tunne-elämä. siitä ei ole kukaan puhunut .
kaikki liittyy kaikkeen kumminkin. naisella.
asiayhteyksiä ?
kovin hiljaiSEKSI meni...
Kiinnostaisi heti tavata se edustaja.
Jos se edes ymmärtäisi vaikka vähän, että nainen on ihminen, elävä olento, jolla on henkistä elämää ja pystyisi viestimään sen asian teille !
Ei nainen toimi kuin robotti, vaikka miehet niin tuntuvat olettavan ja ajattelevan. Kyllä minunkin tekisi mieli, mutta mieheni on alkanut pitää minua lähinnä taloudenhoitajana, lastenhoitajana ja sisäkkönä, hän on itse tehnyt rakastelusta näihin tehtäviin liittyvän kotitalousvelvollisuuden !
Vahva epäilyni on, että kun henkinen yhteys katoaa syystä tai toisesta, katoaa kaikki muukin.
Mitä mieltä olette ?
Olen liikuttavan yksimelinen siitä, että kun henkinen yhteys katoaa katoaa muukin. Entäs sitten miksen tee asialle jotain ja miksi te kaikki muut,miksi te ette tee asialle jotain.
En tiedä, miesten viestit yllä kuulostavat aikalailla omalta elämältäni.
Ymmärrän tosin täysin vaimoanikin. Minusta vaan ei ole nykyisellään herättelemään naiseni seksilihasta, joka on 60 cm ylempänä kuin itselläni.
Naiseni kaipaa keskustelukumppania mutta työpäivän, arjen rutiinien hoitamisen jälkeen klo 22h00 olo on niin poikki ettei tuo keskusteluyhteys vaan avaudu.
Tänään yritin aikani jutella niitä näitä mutta väsynyt vaimoni kaipaa oikeaa keskustelua. Oikeastaan tiedän, että hän oli vihainen pitkäksi venähtäneestä ja raskaasta kauppareisustaan ja purki kiukkuaan minuun. Minä taas en ollut niin kiinnostunut keskustelusta. Pienet sanailut, pano ja nukkumaan jotta aamulla jaksaa lasten kanssa olisi ollut enemmän minun makuuni.
Ikävää tässä on se, että tämä yhtälö toistuu ja toistuu ja tuntuu työtävän meitä kauemmaksi toisistamme.
Mutta minkäs teet. Olen keski-ikäinen mies koen , että minun täytyy nyt luoda uraani, keskityn siis paljon työhöni. Lapsilleni annan kaiken minkä pystyn ajallisesti ja he menevät työn edelle aina.
Vaimoni taas ei, ei ainakaan yhtä helposti kuin lapset.
Kun nyt analysoin tilannetta en tarvitse terapeuttia kertomaan, että toistan isältäni saatua mallia. Ainut hyvä puoli tässä on se, ettäisäni kohdalla työt menivät lapsenkin ohitse. Olen siis karvan verran isääni parempi.
Samasta osoitteesta tulee mallini keskusteluun tai paremminkin sen välttelemiseen.
Tosin tämä tiedostuneisuus ei auta pätkääkään varsinaisessa ongelmassa.
Rakastan kuitenkin vaimoani. En ehkä yhtä paljon kuin joskus mutta kuitenkin rakastan.
Omalla kohdallani näen nykyisellään karkeasti katsottuna 4 vaihtoehtoa:
1) aktiivisempi panostus parisuhteeseen
2) avioero
3) näivettyä hitaasti nykyisessä suhteessa
4) yrittää löytää rakastaja
Näistä omalla kohdallani ainut realistinen on oikeastaan 1 koska 3:een en halua päätyä ja vaitoehdot 2 ja 4 johtavat mielestäni väistämättä joko 1:een tai 3:een. Tosin niiden kohdalla parisuhde voi olla solmittu jonkun toisen kuin nyk. vaimoni kanssa.
Uutta parisuhdetta en kuitenkaan halua, joten jos nyt siis keskittyisin uusimaan nykyistäni.
Taidan etsiä parisuhdeleirin meille jolle menisimme Suomeen palattuamme, niillä on ollut positiivinen vaikutus sekä pari- että seksisuhteeseemme.
Jaa, olen varmaankin murjottanut riittävän kauan ja lisäksi tästäkin vuodatuksesta seurasi ainakin yksi konkreettinen parannus idea.Nyt nukkumaan.
Ja vaikka tämä nyt ei luultavasti auta mitenkään niin...
Koittakaa miehet ymmärtää naisianne, he eivät syty siitä, että laittaa käden jalkoväliin ja kysyy että saisko. Ainakin omani kohdalla super bonuksen mahdollisuus em. taktiikalla on häviävän pieni ja vaikka hierot vimmalla joka puolelta 1,5h niin siltikin saanti on epävarmaa ilman tuota keskustelua/huomioimista arjessa jne.
Ja naiset antakee armoo...edes joskus.
Rakkautta ja jaksamista kaikille, kyllä tämä tästä.
Se on lopputuloksen kannalta luultavasti ihan sama kuinka minuuttia yrittää hieroa ennen "superbonusta",
jos on ns. "esineellistänyt" vaimonsa jo vuosia sitten käyttötavaraksi: 3 sanaa, pano ja nukkumaan, ei siinä auta enää maratonhieronnatkaan.
Uranousussasi olet ehkä jo uhrannut sen tärkeän intiimin suhteen vaimoosi ?
Vaimo ei ole mikään puimuri, jonka voi käynnistää tarvittaessa ja muina aikoina unohtaa liiteriin.
Vaimollesi olet olemassa 24h/vrk. Vaimosihan huolehtii kuitenkin koko perheen hyvinvoinnista (oman päivätyönsä jälkeen?), sinunkin.
Ole sinäkin olemassa hänelle antamalla edes vähän enemmän aikaasi. Jotain muutakin tekemistä voitte varmaan keksiä teille, jos keskustelu on sinusta niin rasittavaa.
Yhdessä vietetty aika silloin tällöin lähentää kummasti.
Meillä esimerkiksi on ihan vaatimattomia "harrastuksia", lähdemme spontaanisti vaikka ulkoilmaan tunnin kävelylle, rupattelemme matkalla, saamme liikuntaa ja happea, ei sen kummempaa, mutta vietämme erilaisia tuokioita yhdessä, iltakeskustelujen lisäksi. Niiden tarve toisaalta vähenee, kun muuta yhdessäoloa harrastaa joskus, eikä tarvitse hieroa niin kovasti, voi saada bonuksia ilman niitäkin...
Mitä kannattaa uhrata ja minkä kustannuksella ?
Mitkä asiat asettaa etusijalle ?
Olisiko yksi avain siinä ?
Juu, noihan se on, itse asiassa nostit juuri sen kissan pöydälle jota itse tietoisesti piilottelen.
Kyse on toisaan asioiden priorisoinnista ja tuntuu, että omalla kohdallani nuo prioriteetit ovat kyllä tällä kohdalla päin häränpyllyä jos katsoo tilannetta kokonaisuutena.
Korjausliikkeen suorittaminen ei vaan ole niin helppoa, kun on koko lapsuutensa ja nuoruutensa saanut seurata isää joka asettaa työn muiden asioiden edelle.
En kuitenkaan voi syyttää isääni omista virheistäni ja hänellä on taatusti omat syynsä/perustelunsa omille päätöksilleen.
Täytyy löytää jostain voimia päätösten tekoon ja toimeen laittoon...
Kiitokset myös neuvoista tuon keskustelun "korvaamisesta" ulkoilulla tms. oikeastaa tuo on on varteenotettava idea sillä itse koen tuon "nyt istutaan alas ja jutellaan" menttaliteetin ahdistavana.
Nyt lopetan neuvosi mukaan työteon ja lähden perheen pariin :)
Hauskaa viikonloppua kaikille.
Miehet varmaan parhaansa tekevät, ja naiset ehkä virheen avioliiton alussa, kuten kulunut sanonta sanoo, "uhraten kaikkensa" luotsatakseen lapset maailmaan ja ollakseen miehensä tukena. "Naisen rooli" ottaa valtaansa.
Helposti tilanne ajautuu siihen, että nainen alkaa tuntea itsensä vain välttämättömäksi pahaksi, jolla itsellä ei ole mitään itseisarvoa eikä elämää, hän tuntee olevansa olemassa vain muitten tarpeitten toteuttaja ja edesauttaja. Tämä taitaa olla perua sieltä äidin puolelta, joka pyyteettömästi raatoi aikoinaan.
Silloin ei oltu vielä "emansipoituneita".
Jossain vaiheessa alkaakin sitten pahasti tökkiä, mutta perhe-elämä on silloin jo päässyt urautumaan sellaiseksi kierteeksi kuin se pahimmmillaan voi olla naisen kannalta, ja miehenkin, eikä sitä tahdo saada enää käännettyä raiteelle, jossa itselläkin olisi mukava kulkea.
Mies pyörittää perheensä eteen omaa "rumbaansa", mutta on henkisesti ja fyysisesti poistunut kodin piiristä. Keskusteluyhteyskin alkaa kadota.
Siinä onkin sitten työ ottaa takaisin elintilaa itselleenkin ja miehensäkin huomiota tai paremminkin saada se mies houkuteltua luokseen sieltä omista ympyröistään, jos ei se itse ymmärrä tulla tilanteen korjaamiseksi.
Jos mies näkee eteenpäin, hän näkee myös mikä lopputulos on, jos ei vastaa "kutsuun". Harva odottaa ikuisesti.
Paras matka siinä elämänvaiheessa on mennä toista edes puolitiehen vastaan !
Ja yrittää niin monta kertaa, että tulos saavutetaan. Pienikin askel on askel eteenpäin. Satunnaisten takaiskujen takia ei kannata luovuttaa.
On mennyt ehkä vuosia erilleen ajautumisessa, ja voi mennä kauan ennenkuin tilanne aidosti paranee, mutta hiljaa hyvää tulee.
"Sitkeä sissihän" ei luovuta, jos katsoo asian sen arvoiseksi ?
Vastapuoli ymmärtää aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin antaa sille arvoa !
Keskusteluillat eivät kaikilla toimi.
Vastapuoli saattaa tuntea tulevansa "tuomiolle"
ja vetäytyä kuoreensa, vaikka muuten olisikin "supliikkimiehiä".
Suoraan asiaan (ongelmaan) meneminen ei välttämättä myöskään ole hyvä asia.
Ensimmäisillä kerroilla voi jutella vain "niitä näitä", että saa vähitellen avatuksi uudestaan sen tärkeän keskusteluyhteyden. Se on vähän kuin kauppaneuvottelu kiinalaisten kanssa... mutta siitä se lähtee, jos molemmat vielä haluavat.
Keinoja on ja erilsia neuvottelutapoja omaan tilanteseen.
Mitään yleispäteväähän ei voi koskaan sanoa, kun on ihmisistä kysymys.
Ole ihminen ihmiselle, sanoi äitini.
Se sisältää aika paljon viisautta kolmessa sanassa.
rakas äijäni onneksi pelasti mut ja itsensä.
hankki kerta viikkoon lapsenlikan että päästiin solmuja availemaan.
Nainen on luultavasti yhtä onneton tilanteesta, molemmat on loukussa, harva sitä vain osaa niin ajatella. Olet fiksu tyttö, "tintti vaan". Tosi hyvä näkökulma asiaan !
Mies vain ajattelee tilanteesta, että hän on boikotissa.
Voisi todella ainakin joissain tapauksissa sanoa, että pelasta ensin naisesi niin pelastat itsesikin.
"Me"-näkökulma asialle ei ainakaan ole pahasta.