Vaimoni muutti pois ja vei lapsen mukanaan vastustelustani huolimatta.
Perustelin ajatustani sillä, että olen yrittäjä ja voin päättää työaikani vapaasti.
Varauduin siihen, että teen töitä vain lapsen ollessa koulussa, ja tarvittaessa kyyditsen hänet.
Vaimoni käy nyt kolmivuorotyössä toisella paikkakunnalla, ja on poissa joka päivä kymmenisen tuntia.
Pieni koululainen joutuu yksin heräämään, tekemään aamutoimet ja lähtemään kouluun pyörällä tai kävellen säässä kuin säässä.
Koti on tyhjä vielä tuntikausia kun hän tulee koulusta. Sitten saapuu rättiväsynyt äiti.
Sosiaalitoimi piti sitä hyvänä järjestelynä, ja siihen oli tyytyminen. En halunnut lähteä käymään kalliita käräjiä, koska isänä (?!) olisin kaikkien mukaan taatusti hävinnyt.
Äiti käy ulkona yhä enenevässä määrin, ja ilmeisesti kuvioissa on uusi mieskin.
Nyt lapsi voi pahoin paljosta yksin olemisesta.
Hän soittaa ikäväänsä joka päivä ainakin kerran.
Harmittaa vietävästi, että hänet on pantu kärsimään mielestäni ihan turhaan, sillä en haluasi rajoittaa äidin tapaamisoikeutta mitenkään, vaan hän saisi tavata lasta niin paljon kuin hänellä oikeasti on aikaa.
Yövuoron jälkeen nukkuva äiti ei mielestäni ole läsnä.
Kannattaisiko minun pyytää uutta käsittelyä asialle?
Miten lapsen pahoinvointi todennetaan? Riittääkö, että hän joutuu olemaan yksin?
En haluaisi päästää tilannetta niin pahaksi, että tarvitaan psykiatria.
Perustelin ajatustani sillä, että olen yrittäjä ja voin päättää työaikani vapaasti.
Varauduin siihen, että teen töitä vain lapsen ollessa koulussa, ja tarvittaessa kyyditsen hänet.
Vaimoni käy nyt kolmivuorotyössä toisella paikkakunnalla, ja on poissa joka päivä kymmenisen tuntia.
Pieni koululainen joutuu yksin heräämään, tekemään aamutoimet ja lähtemään kouluun pyörällä tai kävellen säässä kuin säässä.
Koti on tyhjä vielä tuntikausia kun hän tulee koulusta. Sitten saapuu rättiväsynyt äiti.
Sosiaalitoimi piti sitä hyvänä järjestelynä, ja siihen oli tyytyminen. En halunnut lähteä käymään kalliita käräjiä, koska isänä (?!) olisin kaikkien mukaan taatusti hävinnyt.
Äiti käy ulkona yhä enenevässä määrin, ja ilmeisesti kuvioissa on uusi mieskin.
Nyt lapsi voi pahoin paljosta yksin olemisesta.
Hän soittaa ikäväänsä joka päivä ainakin kerran.
Harmittaa vietävästi, että hänet on pantu kärsimään mielestäni ihan turhaan, sillä en haluasi rajoittaa äidin tapaamisoikeutta mitenkään, vaan hän saisi tavata lasta niin paljon kuin hänellä oikeasti on aikaa.
Yövuoron jälkeen nukkuva äiti ei mielestäni ole läsnä.
Kannattaisiko minun pyytää uutta käsittelyä asialle?
Miten lapsen pahoinvointi todennetaan? Riittääkö, että hän joutuu olemaan yksin?
En haluaisi päästää tilannetta niin pahaksi, että tarvitaan psykiatria.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kerro tilanne. Jotenkin tuntuu että siellä ei nyt ole asioita oikein ajateltu tai ne eivät ole tiedossa sellaisena kuin todellinen tilanteenne on.
Noin pieni lapsi tarvitsee aikuista aamullakin kouluun lähtiessään ja palatessaan. Kun hän hieman kasvaa, voi hän itsekin päättää kenen luona asuu.
Vaadi sosiaalitoimelta, lastenvalvojalta apua lapsen tilan vuoksi. Vaadi saada lapsi mielenterveyshoitajan/psykiatrin haastatteluun, pyydä myös niiden lausunto tarkkan nimettyjen asioiden vuoksi.
Jos lapsi on yli 12 vuotias, voit mennä hänen kanssaan lastenvalvojalle. Yli 12 vuotias voi itse sanoa lastenvalvojalle missä hän haluaa olla. Lastenvalvojan on tämä kirjattava. Vaadi seuraavaksi (paras hoitaa erikseen, riita-asiat voi haitata lasta) huoltajuusasian uudelleensopimista sosiaalitoimen avustuksella.
Mies tarvitsee kovia dokumentteja saadakseen lapsen edun toteutumaan.
Sosiaalitoimen tehtävä on saada lapsi pois isältään ja isä maksajaksi.
Kyseisellä isällä ei ole toiveita saada lasta itselleen koska toisenlainen päätös on jo tehty.
Sosiaalitoimi ei tee virheitä. Ei ainakaan myönnä niitä.
Ainut muutos minkä voisi kuvitella on elarin korotus. Muuta sossu ei tee.